Työkalujen valinta on erittäin koirakohtaista ja yksi kouluttajan tärkeimmistä tehtävistä.

Koulutuksen vaiheet

Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että koiran kilpailusuorituksen kouluttaminen tehdään kahdessa vaiheessa: rakennus ja paketointi.

Ensin on rakennusvaihe, joka sisältää mm. toiminnan aikaansaamisen (esim. seuraamisen houkuttelu, sheippaus tai kohdetyöskentely), palkkaamisen, vihjeen käytön, harjoittelun eri ympäristöissä ja häiriöissä, sekä määrän, etäisyyden ja keston lisäämisen.

Ennen kokeisiin ja kilpailuihin menoa tehdään paketointivaihe, joka voi sisältää mm. kilpailuliikkeiden ketjuttamisen ja roskakäytösten poimimisen pois halutun kilpailusuorituksen seasta. Siitä saakka, kun alussa koira seurautetaan kilpailukentälle tuomarin luokse ja koira suorittaa kaikki halutut kilpailuliikkeet, siihen saakka, kun se on saanut loppuarvostelun ja se seurautetaan pois kentältä. Koko tämän ajan koiran tulee olla ns. paketissa – toisin sanoen keskittynyt, tarkkaavainen, aktiivinen ja ohjaajan hallinnassa. Kentän ulkopuolella kokeen lopuksi se saa palkkionsa ja se saa vihdoin vapautua koulutetuista käytöksistä omaehtoiseen käyttäytymiseen.

Paketissa oleminen tarkoittaa, että siitä huolimatta, vaikka koira on korkeassa viretilassa, iloinen, innokas, aktiivinen ja täynnä energiaa, sen täytyy olla keskittynyt ohjaajan käskyille. Koira pitää kontaktin ohjaajaan, kuuntelee käskyt, noudattaa niitä, ja se on liikkeissään täsmällinen, nopea, varma ja kestävä. Jos paketointivaihe jää tekemättä tai se ei onnistu kunnolla, koiran kilpailusuorituksen sekaan jää ns. roskakäytöksiä: vilkaisuja ympäristöön (tai laukauksiin, henkilöryhmään, tuomariin ja/tai yleisöön), maan haistelua, keskittymättömyyttä ohjaajaan, kuuntelemattomuutta, ennakointia noutokapulan hakemiseen, ääntelyä jne.

Rankaisu koulutuksen työkaluna

Sekä rakennusvaiheessa että paketointivaiheessa tarvitaan rankaisutyökaluja, jotta koira ymmärtää tarjota jotakin muuta käytöstä tai toimintaa, kuin mitä se juuri tarjosi. Ilman rankaisutyökaluja kouluttajalla ei ole ymmärrettävää tapaa kertoa koiralle, mitä kouluttaja ei halua. Rangaistuksen tarkoitus on vähentää ”ei haluttua” -käytöstä.

Negatiivinen rankaisu (negative punishment, P-) tarkoittaa, että koiralta viedään jotakin pois. Jotakin sellaista, mitä se haluaa, ja tämän palkkion menettäessään koira turhautuu ja yrittää aktiivisemmin tarjota (haluttua) käytöstä. Esimerkiksi koira menee maahan, vaikka kouluttaja sanoo ”istu”, ja koira odottaa innokkaana makkaramakupalaa, jonka se on tottunut saamaan palkkioksi. Rangaistukseksi koira ei saakaan makupalaa, eli menettää palkkionsa. Sen sijaan harjoitus tehdään uudestaan ja vasta, kun koira istuu sanasta ”istu”, koira saa makkaransa.

Positiivinen rankaisu (positive punishment, P+) tarkoittaa, että koiralle annetaan (tai tilanteeseen tuodaan) jotakin epämiellyttävää (henkinen tai fyysinen epämiellyttävä puuttuminen), jota se ei halua saada ja jota se haluaa välttää tai väistää. Positiivisen rankaisun käytöllä on kolme ehdotonta edellytystä.

Positiivisen rankaisun edellytykset

1. Käytös on rakennettu positiivisesti

Ensimmäinen ehdoton edellytys on se, että koiralle on ensin rakennettu haluttu käytös positiivisesti vahvistamalla niin, että se käytös on iloinen ja vahva. Tämä on elintärkeää sen vuoksi, että koiralla täytyy olla selkeä ymmärrys siitä käytöksestä, mihin kouluttaja haluaa koiran väistävän, kun positiivinen rankaisu ”ei halutun” -käytöksen kohdalla tulee.

Jos koiralle ei ole rakennettu ensin positiivisesti haluttua käytöstä (joka toimii sujuvasti vihjeestä), johon se voi väistää positiivista rankaisua, se joutuu konfliktiin, joka voi johtaa passivoitumiseen, opittuun avuttomuuteen, sijaiskäyttäytymiseen, yliaktivoitumiseen tai muuhun traumaattiseen tilaan, jonka koira voi muistaa koko loppuelämänsä. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, mitä positiivinen rankaisu tarkoittaa, miksi sen käyttöä on aina ensin kunnolla harkittava ja miten sitä teoriassa voi käyttää, vaikka sitä ei kouluttajana itse tulisi koskaan käyttämään.

2. Rankaisu koiralle riittävän epämiellyttävä

Toinen ehdoton edellytys on se, että rankaisun täytyy olla teholtaan koirakohtaisesti riittävän epämiellyttävä, jotta koira todella haluaa välttää sen tai väistää sitä, mutta rankaisu ei kuitenkaan aiheuta henkistä tai fyysistä traumaa. Positiivisen rankaisun tärkein tavoite on se, että koira todella väistää rangaistusta ”ei halutusta” -käytöksestä haluttuun käytökseen, josta koira on saanut tutun ja sen sujuvasti osaaman vihjeen ja josta se saa tilanteeseen sopivan palkan.

Jos tätä väistämiskäytöstä ei tapahdu, on pahin mahdollinen seuraamus se, että koira tottuu ja turtuu rangaistuksen saamiseen niin, ettei se väistä eikä halua välttää rangaistusta. Tämä johtaa siihen, että koira jatkaa ”ei haluttua” -käytöstä ja kouluttaja lisää rangaistuksen määrää ja/tai tehoa. Kun koira on turtunut rangaistuksiin, lopputulos on haluton, iloton, passiivinen tai yliaktiivinen, itseään toteuttava, hallitsematon, hermostunut ja keskittymätön koira, joka ei halua kuunnella eikä noudattaa kouluttajan käskyjä. Lisäksi koiran ja ohjaajan välinen suhde ja luottamus kärsivät, eikä koira nauti yhteistyöstä ohjaajan kanssa.

3. Rankaisun oikea ajoitus

Kolmas ehdoton edellytys on rankaisun oikea ajoitus, jonka tulee tapahtua välittömästi väärän toiminnan ilmetessä. Jos koira saa rankaisun liian myöhässä, se yhdistää sen johonkin toiseen asiaan ohjaajassa, liikkeen tekemisessä, ympäristössä, häiriöhenkilössä tms. Jos koira taas ei esimerkiksi seuraamisen aikana tiedosta ääntelevänsä tai vilkuilevansa jatkuvasti ympäristöään, oikea-aikainenkaan rankaisu ei välttämättä korjaa asiaa. Silloin on parempi palkkiolla vahvistaa lisää koiran hiljaisuutta tai koiran kontaktia ohjaajaan.

On ymmärrettävä, että rakennusvaiheessa ei positiivista rankaisua käyttämällä ole mahdollista kouluttaa koiralle iloista, aktiivista ja näyttävää käytöstä tai kilpailusuoritusta.

Työkalujen valinta kouluttajan tärkeimpiä tehtäviä

Taitavalla, koirakohtaisella positiivisen rankaisun käytöllä on mahdollista paketoida koiran käytös ja kilpailusuoritus täysin roskattomaksi, energiseksi, voimakkaaksi, iloiseksi, keskittyneeksi, tarkkaavaiseksi ja aktiiviseksi kilpailusuoritukseksi, jossa koiran viretila säilyy korkeana alusta loppuun ja jossa koira on suoritusvarma ja erittäin häiriönkestävä. Tämän edellytys on koiran ja ohjaajan välinen hyvä luottamussuhde, ohjaajan toimiva auktoriteetti arkielämässä, ohjaajan taito kouluttaa haluamansa käytökset halutuissa koiran tunnetiloissa sekä ohjaajan herkkyys tunnistaa palkkioiden ja rankaisujen toimivat tehot ja määrät koulutuksen aikana. Onnistuneeseen kilpailusuorituksen paketoimiseen päästään koirakohtaisesti taitavalla ketjuttamisella ja johdonmukaisella harjoittamisella. Työkalujen valinta on erittäin koirakohtaista ja yksi kouluttajan tärkeimmistä tehtävistä.

On ymmärrettävä, että rakennusvaiheessa ei positiivista rankaisua käyttämällä ole mahdollista kouluttaa koiralle iloista, aktiivista ja näyttävää käytöstä tai kilpailusuoritusta. Positiivinen rankaisu ei ole käytöksen rakentamiseen tarkoitettu työkalu, mutta negatiivinen rankaisu toimii siinä hyvin.

Positiivinen rankaisu on tärkeä työkalu arjessa ja pennusta asti yhteiskuntakelpoisen koiran kasvatuksessa, kun asetetaan rajoja. Ensisijaisesti kasvatuksessa vahvistetaan toivottuja käytöksiä ja kun tarve vaatii (esimerkiksi henkisesti ja fyysisesti vahvan palveluskoiran kasvatuksessa), täytyy rajat asettaa selvästi, että pentu oppii rauhottumaan käskystä, olemaan purematta ihmistä, olemaan jahtaamatta lapsia, eli elämään turvallisesti ja kasvamaan turvalliseksi yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi.

Artikkelikuva: Tiina Jurvakainen


MAINOS