Koiran käyttäytyminen rakentuu oppimisen kautta. Käytös, joka tuottaa koiralle jotakin miellyttävää, vahvistuu ja toistuu, kun taas sellainen käytös, josta ei seuraa hyötyä, alkaa vähentyä. Tätä ilmiötä kutsutaan sammuttamiseksi. Sammuttaminen on yksi operantin ehdollistamisen perusmenetelmistä, eli koira oppii seurauksista. Sammuttaminen on samalla yksi väärinymmärretyimpiä ja joskus väärin käytettyjä menetelmiä.
Sammuttaminen ei tarkoita koiran rankaisemista, torumista tai hylkäämistä. Se ei myöskään ole passiivista ”katsotaan mitä tapahtuu” -toimintaa. Oikein käytettynä sammuttaminen on suunnitelmallinen ja eettinen keino ohjata koiran käyttäytymistä ja lisätä arjen sujuvuutta. Väärin käytettynä se voi kuitenkin lisätä turhautumista ja epäselvyyttä tilanteessa sekä jopa pahentaa ongelmakäytöstä.
Jos sammuttamista miettii käyttävänsä, on hyvä pohtia, mitä sammuttaminen oikeasti tarkoittaa, missä tilanteissa se toimii ja mitkä ovat yleisimmät virheet. Lisäksi tulisi miettiä, miten sammutuspurkaus ja turhautuminen voidaan hallita.
Mitä sammuttaminen tarkoittaa?
Sammuttaminen tarkoittaa aiemmin vahvistetun, ei-toivotun käyttäytymisen vahvistamisen lopettamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koiran tekemä käytös ei enää tuota sille mitään palkitsevaa: ei huomiota, ei ruokaa, ei toimintaa, eikä mitään muutakaan koiran arvostamaa seurausta.
Esimerkiksi koira, joka on oppinut hyppimällä saamaan huomiota, jatkaa hyppimistä niin kauan kuin hyppiminen toimii. Eli koira saa palkinnon, joka voi olla esimerkiksi huomio, katse, turhautuminen tai ihmisen tunnetilan pienenpieni muutos ja sen tuoma haju, jopa mikroeleet ja ilmeet. Jos se, minkä koira kokee palkaksi, lakkaa johdonmukaisesti hyppimisen aikana, käytöksen kannattavuus katoaa ja käytös alkaa vähentyä. On selvää, että ei ole mitenkään helppoa hallita kuvatussa tilanteessa esimerkiksi mikroilmeitään. Sammuttaminen ei siis sovi läheskään kaikkeen ja kaikille.
On keskeistä ymmärtää, että koulutusteknisesti sammuttaminen ei ole aktiivinen toimenpide, vaan seurausten puuttumista. Koiraa ei kielletä, komenneta tai ohjata pois käytöksestä, käytökselle ei vain anneta mitään palautetta.
Sammuttaminen toimii parhaiten tilanteissa, joissa koiran käytös on vahvistunut aiemmin ohjaajan toimesta.
Sammuttaminen ei ole rangaistus
Sammuttaminen sekoitetaan usein rangaistukseen, vaikka ne perustuvat täysin eri periaatteisiin. Rangaistuksessa koiran toimintaan liitetään jokin epämiellyttävä seuraus, jonka tarkoituksena on vähentää käytöstä. Sammuttamisessa taas käytöksestä ei pitäisi seurata mitään, ei hyvää eikä pahaa.
Toruminen, käskyt, koskettaminen ja puhuminen ovat koiralle usein vahvisteita, eivät sammuttamista. Monelle koiralle huomio on hyvin arvokasta ihan riippumatta sen sävystä. Tämän vuoksi komentaminen voi vahvistaa käytöstä sen sijaan, että se sammuisi.
Sammuttaminen ei myöskään tarkoita koiran jättämistä vaille huolenpitoa tai vuorovaikutusta. Menetelmän tulee kohdistua vain tiettyyn, rajattuun käyttäytymiseen. Koiran perustarpeet, sosiaalinen kontakti ja onnistumisen kokemukset ovat edelleen keskiössä.
Missä tilanteissa sammuttaminen toimii?
Sammuttaminen toimii parhaiten tilanteissa, joissa koiran käytös on vahvistunut aiemmin ohjaajan toimesta. Vahviste, eli koiran saama palkkio, on ohjaajan hallinnassa. Ympäristö ei vahvista käytöstä. Koiralle on opetettu tilanteeseen vaihtoehtoinen toimintamalli.
Tyypillisiä sammuttamiseen sopivia käytöksiä ovat toiminnot, joilla koira hakee huomiota, kuten hyppiminen, vaatiminen, tuijottaminen tai ääntely, kun niiden taustalla on ihmisen antama palaute. Huomionarvoista on, että sammuttaessa käytöstä on lisäksi tiedettävä, ettei käytös johdu kivusta.
Sammuttaminen ei toimi hyvin, jos käytös itsessään on palkitsevaa. Esimerkiksi riistan hajujen seuraaminen tai haukkuminen, joka on jo itsessään koiralle palkitsevaa, tai jos ympäristössä jokin vahvistaa käytöstä jatkuvasti. Tällöin tarvitaan vähintäänkin rinnalle, ellei kokonaan käytettäväksi, muita koulutusmenetelmiä ja rutkasti ennakointia.
Sammuttaminen käytännössä
1. Tunnista vahviste
Ennen sammuttamista on selvitettävä, mikä käytöstä ylläpitää. Mitä koira yrittää saavuttaa? Huomiota, ruokaa, toimintaa vai tilanteen muuttumista? Ilman tätä tietoa sammuttaminen jää tehottomaksi.
2. Opeta korvaava käytös
Koiralle on aina helpompaa oppia, mitä sen kannattaa tehdä, kuin yrittää olla tekemättä jotakin tai mitään. Esimerkiksi tervehtimistilanteessa istuminen on selkeämpi vaihtoehto kuin ”älä hyppää”. On turha jättää koiraa arvailemaan liian pitkäksi aikaa, koska se helposti kasvattaa turhautumista.
Korvaava käytös tulee opettaa ensin häiriöttömässä ympäristössä ja sitä tulee vahvistaa huolellisesti ennen kuin sitä odotetaan haastavammissa tilanteissa. Tämäkin ehkäisee koiran turhautumista. Sammuttaessakin ohjaaja on onnistumisten takaajan roolissa, kuten kaikessa kouluttamisessa.
3. Johdonmukaisuus on oleellista
Kun ei-toivottu käytös alkaa, ohjaajan tulee olla täysin reagoimatta. Ei puhetta, ei kosketusta, ei katsekontaktia. Heti kun koira siirtyy rauhallisempaan tai korvaavaan käytökseen, se palkitaan välittömästi.
Johdonmukaisuus on ratkaisevaa. Yksikin lipsahdus voi palauttaa käytöksen ja tehdä siitä entistä sitkeämmän. Nopeus koiran toimiessa oikein on ehkä vielä ratkaisevampaa. Lisäksi tulee ymmärtää, että alussa pienikin askel oikeaan kannattaa ehkä jo palkata.
Kun aiemmin toimiva käytös lakkaa tuottamasta tulosta, koira usein yrittää sitä hetken aikaa entistä voimakkaammin. Tätä ilmiötä kutsutaan sammutuspurkaukseksi.
Sammumispurkaus on normaalia
Kun aiemmin toimiva käytös lakkaa tuottamasta tulosta, koira usein yrittää sitä hetken aikaa entistä voimakkaammin. Tätä ilmiötä kutsutaan sammutuspurkaukseksi.
Esimerkiksi hyppivä koira voi hetkellisesti hypätä kovempaa tai äänekkäämmin. Tämä ei tarkoita, että menetelmä ei toimisi. Päinvastoin, se kertoo, että prosessi on edennyt.
Kriittisin hetki virheille on juuri sammutuspurkauksen aikana. Jos koira saa vahvisteen tässä vaiheessa, se oppii, että voimakas käytös kannattaa. Koira oppii hyppimään vielä kovemmin, siitähän saa lopulta palkkion. Tämän vuoksi johdonmukaisuus on erityisen tärkeää. Se, milloin sammumispurkaus ilmenee ja ilmeneekö sitä lainkaan, on yksilöllistä.
Muista sammuttamisessa
Huomion antaminen vahingossa tai satunnaisesti voi jopa vahvistaa käytöstä. Satunnainen vahvistaminen toimii kuin lotto. Koira oppii, että aina kannattaa yrittää, joskus tulee palkkio. Myös ihmisen vahingossa antama huomio, kuten syvään huokaisu koiran aloittaessa jonkin ei-toivotun toiminnon, voi riittää koiralle palkkioksi.
Pitkäjänteisyyden puute ja epäjohdonmukaisuus ovat yleisiä haasteita, sillä jaksaminen voi olla koetuksella jo ennen kouluttamista ja pinna ei riitäkään asian läpi viemiseen. Tällöin voi pohtia, voiko asian jopa antaa olla. Muutos vaatii aikaa ja toistoja. Myös ympäristön vaatimuksiin on kiinnitettävä huomiota; tilanne voi olla koiralle ylivoimainen. Yllättävän yleistä on sekin, että unohdetaan kokonaan kouluttaa koiralle jokin korvaava käytös.
Jos koira on liian stressaantunut ja ylivireinen, on sammuttaminen ehkä liian haastava projekti. Sammuttamista ei tule käyttää koskaan pelkoon, ahdistukseen tai turvattomuuteen liittyvissä käytöksissä. Pelokas tai stressaantunut koira ei toimi vahvisteen vuoksi, vaan yrittää selviytyä. Tällöin tarvitaan turvallisuuden lisäämistä, siedättämistä ja usein ammattilaisen apua.
Sammuttaminen kehittää ohjaajan havainnointikykyä
Sammuttaminen on tehokas ja oikein käytettynä eettinen menetelmä ei-toivotun käyttäytymisen vähentämiseen. Se perustuu vahvisteen poistamiseen, ei rankaisuun. Menetelmä vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta, johdonmukaisuutta ja korvaavan käytöksen opettamista. Se ei ole helppo tie, vaan yksi kouluttamisen menetelmistä, eikä edes helpoin. Se ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, ja sitä tulee osata räätälöidä sopivaksi. Sen rinnalla tarvitaan usein muitakin koiran käyttäytymiseen ja tunnetilaan vaikuttavia muutoksia.
Sammuttaminen ei ole vain koiran oppimista, vaan myös ohjaajan taitoa havainnoida, ennakoida ja ohjata tilannetta rakentavasti. Kun koira ymmärtää, mikä käytös kannattaa, yhteistyö paranee ja sen käytös muuttuu.
Teksti Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan
MAINOS
