Meidän laumaan tuli viime keväänä kaksi uutta vetokoiran alkua, Superman ja Robin. Pennut ovat nyt n. 11 kk ja 10,5 kk vanhoja ja olemme alkaneet harjoitella vetämisen alkeita. Tai oikeastaan Super ja Robin ovat aloittaneet harjoittelun hihnalenkeillä jo kauan sitten, mutta ensimmäisen kerran valjaat puettiin päälle 7-8 kk ikäisenä. Pennut kasvavat vielä tässä vaiheessa ja näin ollen ensimmäiset vedot ovat vain vetämisen opettelua ja palkkaan oppimista.

vaikka koirat jaksavat juosta vapaana pitkiä matkoja ja vetää hihnassa lujaa ja pitkään, niin vetokunto on ihan eri asia.

Vetoon totuttaminen

valjakkourheilu_valjakkohiihto_koiran_koulutus
Robin oppi nopeasti rauhoittumaan lähdössä.

Aloitimme vedot juosten 200 m matkalla, siten että vaimoni Kati oli pallon ja herkkujen kanssa palkkaamassa näköetäisyydellä. Odotin lähdössä, kunnes koira rauhoittui paikalleen, ennen kuin annoin vetokäskyn. Lähdössä rauhoittuminen on erittäin tärkeää tulevaisuuden kannalta ja sitä on hyvä opetella heti alusta asti. Kun koira oppii rauhoittumaan lähdössä, niin sen kanssa on helppo lähteä liikkeelle eikä se tuhlaa kisatilanteissakaan turhaa energiaa narun päässä riehumiseen. Tästä hyvänä esimerkkinä on meidän, nyt jo edesmennyt 8-kertainen maailmanmestari Redi, joka oli niin innoissaan hiihtopaikalle mentäessä, että hyppi vasten, haukkui ja kiipesi syliin. Se oli todella raivostuttavaa, kun ei tahtonut saada suksia jalkaan ja kuulokin meinasi lähteä. Siihen auttoi ainoastaan se, että laittoi vetonarun valjaisiin kiinni. Silloin se istui rauhassa paikoillaan ja odotti, että pääsee vetämään.

Ennen kun koiran kanssa aletaan vetämään, on hyvä rakentaa sille pohjakunto, jotta se jaksaa vetää halutun matkan. Super ja Robin ovatkin jo lenkkeilleet ja rakentaneet pohjakuntoa koko syksyn ja alkutalven, se on niiden päätreeni ensimmäisen elinvuoden aikana. Vetotreeneissä vasta opetellaan vetämistä, ei niinkään rakenneta vetokuntoa.

Hitaasti mutta varmasti kohti pidempiä vetotreenejä

Palataan vielä ensimmäistä vetotreeniä edeltäneeseen päivään. Olimme kisareissulla ja talutimme pentuja hihnassa puolisen tuntia. Veto oli jotain aivan mahdotonta. Molemmat kiskoivat hihnassa hullun lailla ja pääsimme puolessa tunnissa vain kilometrin matkan, kun turhaan yritimme saada vedon loppumaan. Monet ihmiset kertovat minulle, kuinka heidän koira olisi hyvä vetokoira, kun se vetää taluttaessa niin hurjan vahvasti. Super ja Robinkin vetävät vahvasti narussa! Miten sitten ensimmäinen vetotreeni meni? Molemmat juoksivat 200 metriä vedossa hyvin Katin luokse ja olivat innoissaan, pelattiin palkaksi pallolla ja vähän herkuteltiin. Otettiin perään vielä toinen samanmittainen veto takaisin. Lähdössä Robin jo tarjosi istumista ja päästiin rauhallisesti liikkeelle.

Superille lähteminen tuotti enemmän haasteita, mutta sekin rauhoittui lopulta lähtöpaikalle. Oli jännä huomata, että puoli tuntia jaksetaan helposti kiskoa kaulapannasta, mutta toinen 200 metrin matka täydessä vedossa alkaa jo näkyä vauhdissa. Molemmilla juoksutahti hiipui loppua kohden, eli vaikka ne jaksavat juosta vapaana pitkiä matkoja ja vetää hihnassa lujaa ja pitkään, niin vetokunto on ihan eri asia.

vesa-pekka-jurvelin_valjakkourheilu_valjakkohiihto
Koiran palkkaaminen on tärkeää, Superman tykkää taistella pallosta maalissa.

Tarkoituksemme onkin edetä pentujen kanssa rauhallisesti ja aluksi vetotreeneissä opetellaan perusteita, vetämistä, ohittamista, palkkaamista, suuntia, erilaisia tilanteita, kuten viereisellä ladulla vastaan tulevia hiihtäjiä yms. nuorelle koiralle uusia ja kiinnostavia asioita. Pyritään siihen, että koira juoksee ensisijaisesti palkalle, eikä sen palkka ole edessä oleva koira, jota saalistetaan.

Toisen koiran jahtaaminen on helpoin tapa aloittaa vedot. Mutta siitä mallista on myös huonoja esimerkkejä, kun koira tulee maalisuoralle keulassa ja jää odottamaan kaveria, joka juoksee ohi juuri ennen maaliviivaa. Tai kun koirahiihtokisassa saadaan edessä lähtenyt kiinni, niin voidaan jatkaa matkaa yhdessä sen kanssa eikä mennä ohi ja jättää sitä taakse. Ja jos tähtäin ei ole kisoissa, niin pelkästään treeneissäkin tulee tilanteita, että koira ei juokse, jos paikalla ei ole kokenutta koiraa lähtemään eteen.

Nuoren koiran kanssa ei kannata kiirehtiä

Ensimmäisten juoksuvetojen jälkeen ehdimme vähän kokeilla Kickbike-vetoja, ennen kuin siirryimme suksille. Matkat ovat edelleen lyhyitä: tässä kolmen kuukauden vetokoirauran aikana Superman ja Robin ovat tehneet satunnaisesti vetotreenejä noin kerran viikossa, joskus jopa kaksi. Eli meidän mielestä näin nuoren koiran kanssa ei ole vielä kiire, vaikka osa pentujen veljistä ja siskoista meneekin jo useamman kilometrin vetotreenejä niin pyörällä kuin hiihtäen. Me annamme koirien kasvaa ja kehittyä rauhassa, ennen kuin vaadimme niiltä enemmän. Myös vetomatkoja nostetaan hitaasti ylöspäin ja tuodaan uusia haasteita pikkuhiljaa. Pisimmät vedot suksilla helpossa maastossa ovat olleet nyt 3-4 km.

Alkuvaiheessa päänvaivaa tuotti reunassa juokseminen, joka on pikkuhiljaa saatu molemmilta pois. Olen yrittänyt saada sitä pois ohjaamalla koiraa keskelle sekä juoksuttamalla muutaman kerran Batmanin rinnalla. Batman on sellainen koira, joka juoksee aina keskellä eikä ole siitä siirtynyt, vaikka pennut ovat sitä kylkeen kolistelemalla koittaneet siirtää tutusti reunaan juoksemaan.

Valjakkourheilussa saa alkaa kilpailla koirajuoksussa ja isommissa valjakoissa jo vuoden ikäisenä, ja hyvällä pohjakunnolla varustettu koira kyllä saavuttaa nopeasti hyvän vetokunnon. Yleensä vuoden ikäisellä koiralla voikin jo vedättää normaalisti eikä tarvitse odottaa liian pitkään esim. 2 vuoden ikään. Meidän koirista Redi otti MM-hopeaa 1-koiran kärryssä 16 kk ikäisenä, koirahiihdossa se alkoi pärjätä vasta toisena talvenaan 2,5-vuotiaana. Batman voitti ensimmäisen koirahiihdon Suomen mestaruuden 15 kk ikäisenä 10 km matkalla vähäisillä vetotreeneillä. Batmanin kunto kasvoi selvästi seuraavana syksynä, 15 km kisakunnon se saavutti vasta 2 vuoden iän jälkeen.

Seuraavaksi jatketaan pentujen kanssa uusien tilanteiden opettelemista erilaisissa maastoissa, ohittamista, kierrokselle lähtöä sekä tyhjälle ladulle lähtemistä siten, että toiset koirat jäävät lähtöpaikalle haukkumaan.


MAINOS
Vesa-Pekka Jurvelin
Valjakkourheilun 12-kertainen maailmanmestari, joka on voittanut mestaruuksia niin koirahiihto- että sulan maan lajeissa. Harrastanut lajia kansainvälisellä huipulla vuodesta 2010 lähtien. Myös perheen kaikki kuusi kisakoiraa ovat voittaneet vähintään yhden maailmanmestaruuden. Valjakkourheilussa motivoi koirien treenaaminen ja uusien koirien tuomat haasteet.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän