Olkanivelen alue on yksi yleisimmistä urheilukoiran vauriokohdista

Ensimmäisessä osassa käsitellään lihasten, jänteiden ja ligamenttien rakennetta ja normaalia toimintaa sekä lihas- ja jännevaurioita.

Lihasvaurion tutkimisen haasteena on, että vaurio ei välttämättä ilmene ontumana. Koira voi liikkua puhtaasti tai lähes puhtaasti, vaikka sillä olisi jopa kolmannen asteen lihasvaurio.

Koira kantaa etupäällä n. 60 % painostaan. Erityisesti lajeissa, joissa tulee toistuvia alasmenoja kuten agility, olkanivel ja sen tukirakenteet joutuvat vielä normaaliakin kovalle rasitukselle. Jotta ymmärtäisimme vauriomekanismeja ja niiden korjautumista, meidän tulee ymmärtää olkanivelen rakennetta ja toimintaa.

Olkanivel on lapaluun ja olkaluun välinen nivel koiran etujalassa ja sitä liikuttaa yli 25 lihasta. Olkaniveltä stabiloivat rakenteet jaetaan passiivisiin tukirakenteisiin (nivelkapseli, ligamentit) ja aktiivisiin tukirakenteisiin (lihakset ja niiden jänteet).

Aktiiviset tukirakenteet ovat olkanivelen toiminnassa erityisen tärkeässä osassa. Mikäli lihasmassa heikkenee tai jänteet vaurioituvat syystä tai toisesta, tulee olkaniveleen löysyyttä, joka johtaa sekundäärisiin vaurioihin, kuten rasituksiin, rakennemuutoksiin ja nivelrikkoon.

Lihaksen rakenne ja normaali toiminta

Lihassolun eli lihassyyn supistumiskyky perustuu sen sisällä oleviin aktiini- ja myosiiniproteiinisäikeisiin, jotka supistumiskäskyn saadessaan liukuvat toistensa lomiin. Lihassolua ympäröi kalvorakenne (endomysium). Kun lihaskudoksessa monta lihassolua kerralla saa supistumiskäskyn, koko lihas supistuu.
 Poikkijuovaisessa lihaksessa lihassolut ovat ryhmittyneet solukimpuiksi, joita ympäröi sidekudoskalvo (perimysium). Useat rinnakkaiset lihassyykimput ympäröitynä paksulla sidekudoksisella kalvolla (epimysium) muodostavat lihaksen. Kalvorakenteet ovat muodostuneet fibrosyyteistä, kollageenista ja niitä ympäröivästä matriksista, eli samoista komponenteista kuin jänne.

Saman liikehermon hermottamien lihassolujen sanotaan kuuluvan samaan motoriseen yksikköön. Lihassupistuksen tyyppejä on kolme erilaista.

1. Konsentrisessa supistumisessa aktiini- ja myosiinisäikeet liukuvat toistensa lomiin aktivoituessaan ja aiheuttavat lihaksen pituuden lyhenemisen.
 Esim. hauislihaksen supistuminen, kun kyynärnivel koukistuu.
2. Isometrisessä supistumisessa aktiini- ja myosiinifilamentit aktivaatio tapahtuu, mutta lihaksen pituus ei muutu. Esim. hauislihaksen supistuminen kun kyynärniveltä pidetään koukussa.
3. Eksentrisessä supistumisessa aktiini- ja myosiinifilamenttien välinen aktivaatio tapahtuu, mutta lihaksen pituus kasvaa. Esim. hauislihaksen supistuminen kun kyynärniveltä ojennetaan hallitusti. Tätä supistumistyyppiä tarvitaan vastakkaisten voimien vastavaikuttajaksi.

Lihasvaurion riski

Eksentrisen supistuksen aikana riski lihaksen vaurioitumiselle on suurin. Ymmärtämällä
 lihasten ja niiden vastavaikuttajien toiminnan, voimme päätellä tyypillisimmät riskipaikat lihasten vaurioitumiselle.
 Esimerkiksi agilitykoiran hypyltä alastulo vaatii supraspinatus-lihaksen eksentrisen supistumisen koiran laskeutuessa etujalat ojennettuina. Jos koiran tulee kääntyä alastulossa, teres minor -lihaksen eksentrinen supistuminen tapahtuu. Nämä aiheuttavat riskin vaurioitumiselle kyseisissä lihaksissa, jos hypyltä alastulon voima tai kiertoliike ylittää lihaksen kyvyn hallita eksentristä supistumista. Tästä voi aiheutua lihassäikeiden ja niiden välisten kalvorakenteiden vaurio.

Jänteen rakenne

Jänteet ovat osa lihasjänneyksikköä ja rakentuvat rinnakkain järjestäytyneistä tiiviisti pakkautuneista kollageenisäikeistä. Jänteet sisältävät kollageeniä, elastaania ja niitä ympäröivän matriksin. Jänteiden kollageenia tehdään jänteen sidekudossoluissa, fibroblasteissa.

Kasvun ja vaurioiden aikana fibroblastit tuottavat runsaasti tropokollageenisäikeitä, jotka ovat aluksi jänteessä sekalaisessa järjestyksessä, kunnes kypsyessään järjestäytyvät jänteeseen vaikuttavan voiman suuntaisesti. Jänteissä on havaittu myös alueita, joissa on eri suuntiin järjestäytyneitä kierteisiä kollageenisyitä. Tämä kähertyminen toimii suojaavana ominaisuutena, jottei kollageenisäikeisiin syntyisi vaurioita jänteen hieman venyessä. Ensimmäinen vaste jänteen venymiselle on siis säikeiden oikeneminen suoraksi. Kähertyminen häviää, kun jännettä venytetään 2 % alkuperäisestä lepopituudesta.

Elastaani aiheuttaa jänteen joustavan käyttäytymisen. Elastaani voi joissakin tilanteissa venyä jopa 70 % vaurioitumatta lainkaan. Katkeaminen tapahtuu noin 150 % venytyksen jälkeen. Vastaavasti kollageeni venyy ainoastaan 4 % ennen hajoamistaan.

Ligamenttien rakenne

Ligamenttien rakenne vastaa jänteitä hierarkialtaan, mutta kollageenisäikeitä on tilavuudelta hieman vähemmän ja proteoglykaanimatriksia enemmän.
 Ligamenteilla on kyky mukautua ja ne vastaavat moniin systeemisiin tekijöihin, jotka kohdistuvat niihin elimistössä. Ligamenttiin kohdistuva vaurio aiheuttaa muutoksen sen rakenteeseen ja fysiologiaan ja johtaa rakenteen korvautumiseen arpikudoksella. Arpikudos on biologisesti ja biomekaanisesti heikompi kuin ligamentti tai jännekudos, jota se korvaa.

Lihasvaurio, oireet ja tutkiminen

Kudosvaurion syntyessä kudokseen vapautuu aktiivisia tulehduksen välittäjäaineita, jotka käynnistävät inflammaatioreaktion johtaen myöhemmin paranemisprosessiin. Lihasvauriot jaetaan kolmeen eri luokkaan; ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen vaurioihin. Lihasvaurion tutkimisen haasteena on, että vaurio ei välttämättä ilmene ontumana. Koira voi liikkua puhtaasti tai lähes puhtaasti, vaikka sillä olisi jopa kolmannen asteen lihasvaurio. Vaurio aiheuttaa kuitenkin usein muutoksia suorituksessa ja suorituskyvyn laskun. Mikäli vauriota ei huomata ja koiran treenausta jatketaan, voi vaurio kehittyä krooniseksi, oireelliseksi ja vaikuttaa pysyvästi koiran suorituskykyyn.

Lihasvauriot paikallistetaan parhaiten tunnustelemalla käyden läpi lihaksen alku- ja päätöskohdat, lihasfaskia ja itse lihaskudos. Palpaatiovoima ei saa olla liian hellä, eikä liian voimakas, palpaation tulisi tapahtua n. 5-6 kg voimalla.
 Kolmannen asteen vaurio usein huomataan omistajan tai treenarin toimesta turvotuksena tai mustelmana, mutta ensimmäisen ja toisen asteen vaurioiden tarkastaminen jää usein eläinlääkärin tai eläinfysioterapeutin tehtäväksi.

Yleisimpiä olkanivelen alueen rasitusvaurioita ovat supraspinatus-lihaksen insertiopatia, supraspinatuksen tendinopatia, hauisjänteen tendinopatia ja tenosynoviitti, sekä luksaatio ja repeämä, infraspinatus myopatia ja bursan ossifikaatio, tricepsin pitkän pään avulsio, teres minor myopatia, teres major -revähtymät ja sisäsivun ligamentti-, jänne- ja tukirakennevauriot (nk. medial shoulder syndrome). Vaurioita tutkitaan arvioimalla koiran liikkeitä, palpaatiolla ja taivutuksilla, röntgenkuvauksella, ultraäänitutkimuksella, tietokonetomografialla, magneettikuvauksella ja niveltähystyksellä. Hoito riippuu vaurion kohdasta ja vakavuudesta. Näistä lisää seuraavassa jutussa!