Jälkien seuraamiseen lumihangessa ei koiraa tarvita – kun jäljet näkyvät, ihminen pärjää näköaistillaan aika pitkälle. Jälkitreenejä ei kuitenkaan kannata laittaa tauolle talven ajaksi. Lumella ja kylmässä jäljestämisessä on erilaisia etuja, jotka hyödyttävät koirakon kumpaakin osapuolta.

Yksi lumella jäljestämisen parhaita puolia on se, että myös harhajäljet voi nähdä.

Jälkien näkeminen auttaa ymmärtämään koiran työskentelyä

Ohuella lumikerroksella ihminen voi vielä nähdä jäljet, mutta koira ei erota niitä silmillään. Ohjaaja pystyy lumisella alustalla ajoittamaan kehut ja muut palkkiot hyvin tarkasti siihen hetkeen, kun koira haistelee jälkeä. Näin koiraa päästään palkitsemaan luotettavasti oikeasta toiminnasta. Helposti häiriöihin reagoivalle koiralle ohut lumikerros on usein ihanteellisin alusta aloittaa jäljestäminen, koska ympäristö näyttää melko tasaiselta. Kylmässä maassa häiriötkään eivät haise yhtä voimakkaasti.

Näkyvät jäljet tarjoavat ohjaajalle mainion mahdollisuuden havainnoida koiran työskentelyä suhteessa jälkeen. Reagoiko koira jälkeen ennen sitä, välittömästi jäljen päällä vai vasta mentyään jäljestä yli? Kuinka nopeasti koira huomaa hukanneensa jäljen? Puksuttaako koira kulmat tarkasti jälkeä pitkin vai kiskaiseeko se koiran mitan verran kulman yli ennen kuin havaitsee jäljen kääntyneen?

Yksi lumella jäljestämisen parhaita puolia on se, että myös harhajäljet voi nähdä. Olipa kyseessä toisen ihmisen, koiran, kissan tai riistan jälki, ohjaajan pääsee hyvin oikea-aikaisesti kehumaan tai muutoin palkitsemaan koiraa sen tekemästä valinnasta ylittää harhajälki. Oikeasta jäljestä palkitseminen on tehokkain tapa vähentää koiran reaktioita ihmis- ja riistaharhoja kohtaan, koska se nostaa motivaatiota ohjaajan toivoman jäljen jäljestämiseen.


Kylmässä alustassa jälki haisee vain hyvin vähän

Lumella jäljestäminen opettaa koiraa työskentelemään tarkasti pienissä hajumäärissä. Kosteus ja lämpötila vaikuttavat luonnollisesti olosuhteisiin myös lumella. Kuivassa pakkaslumessa hajua on vähemmän kuin kosteassa suojalumessa. Usein olosuhteet ovat haastavimmat lämpötilan ollessa nollan tietämillä, sillä silloin lumen lämpötila vaihtelee. Kovimman haasteen saa aikaan lämpötilan laskeminen nollan yläpuolelta sen alapuolelle jäljen vanhenemisen aikana: silloin kosteat hajumolekyylit tarraavat pakastumisen myötä tiukasti kiinni jäätyvään lumipintaan.

Koira on tärkeää totuttaa kylmässä työskentelyyn vähitellen. Harjoittelu aloitetaan nollakelissä, sitten treenataan muutama aste pakkasella ja vähitellen päästään harjoittelemaan koko ajan kylmemmissä olosuhteissa. Kylmässä treenaamiseen liittyy myös paleltumisriski, joka on tärkeää pitää mielessä. Jäljestäessään koira nuuskuuttaa koko ajan, ja yksi nuuhkimisen tehtävistä on lämmittää koiran sisään hengittämää ilmaa ennen kuin se kulkeutuu hajureseptoreihin. Riski nenän paleltumavammoihin kasvaa, kun lämpötila laskee alle kymmenen pakkasasteen. Kylmällä säällä on erityisen tärkeää pitää harjoitukset lyhyinä ja tarkkailla, että jäljestäminen on koiran mielestä yhtä mukavaa kuin aiemminkin.


Minimoi riski silmien käyttöön

Suurin hidaste jälkitreenien tekemiseen lumella on monella ohjaajalla epäilys siitä, että koira käyttää näköaistia hajuaistin sijaan. Sopivia treenipaikkoja ja -tilanteita järjestämällä voi välttää ongelman pahimpienkin bongailijoiden kanssa.

  1. Jäljestä vain ohuella lumikerroksella tai pienen pienellä huurteella, jolla koira ei kykene erottamaan jälkiä maasta.
  2. Hyödynnä esimerkiksi röpelöisiä ajouria tai astu siten, että vain osa jalanjäljestä on näkyvissä.
  3. Harjoittele paikoissa, joissa on valmiiksi harhajälkiä tai järjestä niitä, jotta pelkkä näköaistin käyttö ei riitä vaan koiran on myös verrattava jälkiä toisiinsa.

MAINOS
Elisa Reunanen
Olen Elisa Reunanen, kielen oppimisen tutkija Turusta. Harrastan pelastuskoiratoimintaa ja olen ollut hälytysryhmässä vuodesta 2010, koiranohjaajana vuodesta 2014. Koirieni kanssa olen suorittanut pelastuskoirakokeita niin haussa, jäljellä kuin raunioilla. Ohjaan viikoittain pienryhmiä paikallisyhdistyksessämme. Pelastuskoiralajien lisäksi olen harrastanut ja kouluttanut monipuolisesti myös muuta hajutyöskentelyä erikoistuen tunnistusetsintään. Päivätyöni ohella koulutan tällä hetkellä tunnistusetsintää ja hajuerottelua Koirakoulu Vainuvoimassa Raisiossa.

1 KOMMENTTI

  1. Kirjoitat ‘harhajäljestä’. En allekirjoita tätä. Koiran luontainen tapa etsiä on zic-zac ja välillä koira hakee tuulen ja ilmavirtauksen avulla ns. hajukolmion. Tämä tarkoittaa aluetta, jossa haju on voimakkain.

    Meillä on pk-koulutettu 6 v. labradori, joka etsii täysin eri tekniikalla, kuin 3 v. labradori, jota koulutetaan homekoiraksi.
    Etsintätyössä olennaisinta on osata lukea omaa koiraansa ja sen työskentelyä, tarvittaessa lopettaa treeni ja hetken päästä aloittaa se uudelleen.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän