”Toivottavasti saan nauttia samasta hurmoksesta kuin aiemmin katsomossa.”
Huipuilla tuntuu olevan samat pulmat kuin meillä kuolevaisillakin. Suomen agilitymaajoukkueen jäsen Eerika Pasanen kertoo, että parsonrussellinterrieri Pinnan syyskuun treenilistalla ovat erityisesti kontaktit.
”Aiemmin Pinnalla oli tosi hyvät pysäytyskontaktit. Nyt kontaktit ovat kääntyneet melkein heikkoudeksi. Kesällä oli paljon arvokisoja, ja EO:ssa sekä PM:issä piti vapauttaa koira kontakteilta nopeasti. Nyt ollaan taas palauteltu mieliin vanhaa tapaa ja kuria”, Eerika Pasanen hymyilee.
Agilityn MM-kisat Tšekin Liberecissä ovat lokakuun alussa, ja siellä kontaktien on syytä napsua kohdilleen. Ja mikseivät ne napsuisi. Eerikalla ja Pinnalla on vielä hyvin aikaa hioa suoritusta timanttiseksi. On pari kotimaista kisastarttiakin, joissa varmistaa, että kontaktit sujuvat kriteerin mukaan.
Ensikertalaiset MM-kentällä
Helsingin Agility Urheilijoita edustavat Eerika ja Pinna pääsivät maajoukkueeseen ensimmäistä kertaa. Kun maajoukkuekarsintojen toinen rata alkoi, Eerika tiesi, että nyt oli pantava kaikki peliin. Ensimmäisen radan vitosella tuskin jatkopaikkaa irtoaisi.
”Paikka jatkoon sunnuntaille puristettiin väkisin”, Eerika sanoo.
Väkisin puristaminen oli aika tehokasta: Eerika ja Pinna sijoittuivat avauspäivän toisella radalla toisiksi.
”Sunnuntaina oma tekeminen vapautui: tajusin, että nyt voimme vain vetää täysillä.”
Vapautuminen oli vielä tehokkaampaa, sillä Eerika ja Pinna voittivat sunnuntaina minien ensimmäisen radan sekunnin erolla kakkosiin. Finaaliradan kolmossija sinetöi maajoukkuepaikan.
”Ennen finaalirataa pystyin luottamaan, että siihenastisilla pisteillä pääsemme PM-joukkueeseen. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä. Viimeinen rata oli puolivälin jälkeen aikamoista taistelua. Pinna alkoi lukea takaaleikkausta väärin, mutta sain tilanteen pelastettua ja radan runtattua loppuun nollana. Tiesin, että aika riittää kärkipäähän.”
Jo kesän EO-paikka tuntui mahtavalta, mutta maajoukkuepaikka ja MM-kisat ovat Eerikalle unelmien täyttymys. Eerika aloitti agilityn 15 vuotta sitten airedalenterrierin kanssa. Sitten tuli kelpie, sitten lainakoiraksi sileäkarvainen collie. Nelivuotias Pinna on Eerikan ensimmäinen minikoira.
”Huomasin nopeasti, että Pinnassa on ainesta. Pennusta lähtien se on ollut tosi hyvin motivoitavissa. Se innostuu nameista, leikkii leluilla ja palkkautuu myös suullisista kehuista. Agilityssa sillä on hyvä estefokus. Koiraa on ollut helppo lähteä viemään eteenpäin.”
MM-kisameininki on tullut tutuksi katsomon puolella: Eerika on ollut kisaturistina kahdeksan kertaa. Kohta pitäisi siirtyä turistin roolista kisaajan rooliin.
”Kisakatsomossa on ollut mahtava fiilis. Toivottavasti pystyn kisaajana nauttimaan samasta hurmoksesta.”
Teksti: Anu Kylvén
MAINOS