Eteenlähetys, tyhjäänlähetys, merkitön merkki, eteenmeno… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Viralliselta nimeltään se on “Lähettäminen määrätylle paikalle”, tokon erikoisvoittajaluokan kuudes liike. Säännöissä liike kuvaillaan seuraavasti “Ohjaaja lähettää koiran noin 10 metrin päässä aloituspaikasta olevaan ympyrään ja käskee koiran seisomaan ympyrän sisälle. Koiran tulee seisoa ympyrässä kaikki jalat kehän sisäpuolella. Ympyrän säde on noin 2 metriä ja sen keskipiste on noin 10 metrin päässä aloituspaikasta.”
Kun tokon uudet koeohjeet ja sääntömuutokset julkaistiin vuonna 2015, moni koiraharrastaja hämmästyi ja jopa kauhistui. Ruutuliikkeen merkille menosta on poistettu merkki! Alkoi vimmattu treenaaminen, uusien liikkeiden opettelu ja pään hakkaaminen seinään. Kukin pohti varmasti sekä itsekseen että treeniporukoissa ja koulutuksissa, kuinka opettaa koira juoksemaan 10 metriä suoraan eteenpäin ilman mitään edessä näkyvää kohdetta. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, moni pitää edelleen eteenlähetystä ja sen opetusta vaikeana.
Onko tämä tokon eteenlähetys sitten tosiaan niin uusi ja ihmeellinen juttu?
Eteenlähetystä muuallakin kuin tokossa
Onko tämä tokon eteenlähetys sitten tosiaan niin uusi ja ihmeellinen juttu? Muissa koiraharrastuslajeissa eteenlähetys esiintyy monessakin tilanteessa. Palveluskoirakokeiden tottelevaisuusosiossa koira lähetetään suoraan seuraamisliikkeestä juoksemaan eteenpäin vähintään 30 askeleen mittainen matka, ja koiran tulee edetä määrätietoisesti ja suoraviivaisesti kunnes toisin sanotaan. Palveluskoirien hakukokeessa koira lähetetään metsään ohjaajan osoittamaan suuntaan ja sen tulisi edetä suoraan 50 metriä, tai kunnes se saa hajun maalimiehestä. Palveluskoirien jälkikokeessa koira lähetetään etsimään jälkeä luokasta riippuen 30-50 metriä pitkää “janaa” pitkin ja koiran tulisi edetä suoraviivaisesti siihen asti, että osuu jäljelle. Noutajapuolella eteenmenoja vasta onkin, ja matkat ovat vielä huomattavasti pidempiä kuin palveluskoiralajeissa. Kun tarkemmin ajattelee, niin oikeastaan se tokon 10 metrin eteenlähetys onkin aika mitätön muihin lajeihin verrattuna.
Miksi se tuntuu niin vaikealta?
Miksi eteenlähetys sitten tuntuu kuitenkin niin vaikealta? Vastaus piilee todennäköisesti siinä, että kukaan ei vielä tiedä, miten eteenlähetys oikeasti kannattaisi opettaa. Kaikista menestyneimmille ja kokeneimmillekin koiraharrastajille tämäntyylisen eteenlähetyksen opettaminen on uutta, ja erilaiset opetusmenetelmät ovat vasta kokeilun asteella. Ehkä viiden, tai kymmenen vuoden päästä voidaan katsoa, mikä menetelmä on pitkässä juoksussa osoittautunut toimivaksi suurimmalle osalle koirista, ja sitten eteenlähetyskin on enää vain liikkeen osa muiden joukossa.
tapoja on monia, mutta haasteellista on valita omalle koiralleen sopiva tapa opettaa liike.
Miten liike sitten kannattaa opettaa?
Miten sen eteenlähetyksen sitten voi opettaa? Ennen liikkeen opettamista on ohjaajan syytä tehdä itselleen selväksi kriteerit. Kuinka vino eteenmeno on vielä hyväksyttävä? Onko ok, jos koira hiukan hidastaa vauhtia 10 metrin kohdalla, ja ylipäätään riittääkö se 10 metrin eteenmeno vai pitäisikö sen osata juosta kauemmas? Minkälaista vauhtia koiran tulisi edetä? Tuleeko koiran pitää sivulla kontaktia ennen käskyä vai saako se tuijottaa menosuuntaan? Itse eteenlähetyksen opettamiseen tapoja on varmasti yhtä monta kuin on harrastajiakin.
Tässä muutamia esimerkkejä, joihin olen törmännyt. Osa käyttää kosketusalustaa tai targettia (perinteinen kosketusalusta tai suurikokoisempi kohdealusta) halutussa kohdassa maassa. Osa opettaa koiran käyttämään kohteena vastakkaista seinää, ja tekemään esimerkiksi nenä- tai tassukosketuksen alustan sijaan seinään. Osa opettaa koiran juoksemaan suoraa, 10 metrin mittaista mattoa pitkin eteenpäin, ja häivyttää vain maton pois. Osa käyttää valmiina sopivan matkan päässä olevaa palkkaa, esimerkiksi huonosti ympäristöstä erottuvaa lelua tai namialustaa, ideana, että koira ei huomaisi palkkaa vielä sivulla istuessaan, mutta havaitsisi sen juostuaan suoraan vähän matkaa. Osa heittää palkan koiran selän takaa sen jo juostessa esimerkiksi pallosinkoa avuksi käyttäen. Osa käy näyttämässä koiralle haluttua kohtaa ja lähettää koiran sinne ilman muita apuja. Osa ei osaa päättää ja kokeilee vähän kaikkea.
Mikään tapa ei ole absoluuttisen oikea tai väärä, vaan haaste on siinä, että ohjaaja osaisi valita omalle koiralleen soveltuvan tavan opettaa liike. Kuten kaikessa muussakin opettamisessa, tärkeintä olisi valita yksi tai korkeintaan muutama menetelmä, ja pitäytyä niissä, eikä sotkea kaikkea sekaisin ja vaihtaa menetelmää joka treenikerralla.
Vaikka tapoja on monia, kaikissa niissä on yhteistä se, että koiralle täytyy saada hyvä syy juosta eteenpäin. Eteenlähetyksessä, kuten monessa muussakin ohjaajasta poispäin suuntautuvassa liikkeessä koiran itsevarmuus on ensisijaisen tärkeää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että harjoituksissa pääpaino tulisi olla helpoissa, motivoivissa suorituksissa, ja treeniä tulisi vaikeuttaa varovasti.
Vaikeissa ja uusissa tilanteissa (kentällä häiriötä, eteenmeno tehdään viistosti kentän suuntaan nähden, eteenmeno tehdään seinää kohti tms.) on parempi suosiolla auttaa alkuun kuin heikentää koiran motivaatiota epäonnistumisilla. Epävarmasti lähtevä, taakseen vilkuileva koira harvoin myöskään etenee suoraviivaisesti, ja pysäytyksen ennakoinnista lähtee pisteitä jopa enemmän kuin ylimääräisestä käskystä. Toki koiran täytyy eteenlähetyksessä olla myös kuulolla, eikä täyttä laukkaa pallonkuvat silmissään kentän toiseen päähän pinkova koira välttämättä osu ympyrään vaikka etenisikin suoraviivaisesti, sillä jarrutusmatka kasvaa nopeuden kasvaessa.
Myös korjauksia kannattaa harjoitella
Varsinaisen eteenlähetyksen lisäksi liikkeen osaan kuuluvat pysäytys seisomaan sekä mahdolliset korjaukset oikeaan, vasempaan, kauemmas ja lähemmäs ohjaajasta. Uusien sääntöjen mukainen ruutuliike on ohjausliike, jossa ratkaisee se, onko koira kuulolla ja noudattaako se ohjaajan käskyjä täsmällisesti. Pisteytys on laadittu siten, että ylimääräiset ohjauskäskyt alentavat arvosanaa 1-2 pisteellä käskyä kohden, eli onnistuneella korjauksella on mahdollista saada vielä koko liikkeestä arvosana 8. Tämä motivoi siihen, että korjauksia olisi hyvä harjoitella, ja koetilanteessa kannattaa aina yrittää korjata epäonnistunut eteenlähetys.
Parhaimmillaan eteenlähetyksen opettaminen on hauskaa ja siinä saa ja kannattaa käyttää myös omaa mielikuvitusta. Voihan olla, että se paras ja toimivin innovaatio eteenlähetyksen opettamiseen on vielä keksimättä.
Pähkinänkuoressa
Kuinka opetan eteenlähetyksen?
Mieti selvät kriteerit eteenlähetykselle ennen kuin alat opettamaan sitä
Valitse yksi tai korkeintaan muutama menetelmä, joita käytät, ja pitäydy niissä
Opeta koiralle virittelysana tai ele, jonka perusteella se tietää, mikä liike on tulossa
Pidä treenit aluksi helppoina ja motivoivina, jotta koiralle muodostuu hyvä itseluottamus
Kun koiralla on selkeä käsitys liikkeestä ja se juoksee suurella varmuudella apujen kanssa vähintään 10 metriä suoraan eteenpäin, vaikeuta ja monipuolista treeniä. Voit lähettää koiraa eri suuntiin saman treenin aikana, lisätä kentälle häiriöksi merkkejä ja kapuloita, tehdä palkattomia suorituksia ja lisätä liikkeen muut osat mukaan
Opeta koiralle erillisinä temppuina korjaukset sekä hyvä ja nopea pysäytyskäsky
Harjoittele myös omaa oikea-aikaista käskytystäsi koiraa pysäyttäessäsi, etenkin nopean koiran kanssa käskyn ajoittaminen ei ole helppoa
Videolla 2-vuotiaan Fisun eteenlähetys ja ruutu ensimmäisessä EVL-kokeessaan
MAINOS
