Olen havainnut, että toimivat rutiinit ovat monessakin suhteessa tärkeitä, vaikka se voikin kuulostaa tylsältä. Rutiinia pitää toistaa ja harjoitella, jotta siitä tulee toimiva. Mutta kun siitä tulee toimiva, niin siitä on ihan älyttömästi apua ja se helpottaa myös omaa ja koiran toimintaa ja keskittymistä haluttuun tehtävään. Keron, joka nyt lähenee 4,5 vuoden ikää, kanssa tämän tajuaminen ja sisäistäminen on vienyt oman aikansa, ja niinpä agilitykisakentille menoa jouduin siirtämään aina eteenpäin, vaikka mieli sinne olisikin tehnyt jo melko pian kisaiän korvilla.

Viime vuonna ja tämän vuoden alusta kävimme hankkimassa kokemusta kisanomaisiin suorituksiin ja kisarutiineihin epävirallisten kisojen merkeissä. Koska ne menivät hyvin, uskalsin lopulta ilmoittaa Keron ensimmäisiin virallisiin kisoihin.

Itse lajiosaamisen kannalta seuraavat ehdot täyttyivät

  • Hyppytekniikkaa harjoiteltu säännöllisesti, ja päästy tekemään myös maksikorkuisia hyppytekniikkaharjoitteita (meillä ollut isona haasteena se, että on saatu hilattua hyppykorkeuksia tuonne maksikorkuisiin hyppyihin)
  • Esteosaaminen riittävä (koira suorittaa itsenäisesti esteet)
  • Perusohjaaminen riittävä (koira tietää perusohjaamisen säännöt, meillä esim. kiihdyttäminen ja irtoaminen, jarruttaminen, käännökset, valssit)
  • Kisanomaisten ratojen tekeminen puhtaasti (mm. möllikisat, ratatreenit)
  • Lähdössä pysyminen (eli meillä toisin sanoen räjähtävä lähtö)

Ja myös muiden huomioitavien asioiden osalta täyttyivät

  • Toimiva rutiini löydetty, mitä tehdään ja miten toimitaan kisapaikalla (verryttelyt, häkissä oleminen, virittelyt ennen starttia, oman vuoron odottelu, ja näitä me harjoiteltiin viikottain ratatreenien yhteydessä!)
  • Häiriöistä selviytyminen (toiset koirat lähistöllä, ratatyöntekijät)
  • Maaliintulo (eli odottaa palkkiota minulta eikä sen sijaan sinkoa heti vikan esteen jälkeen muualle)

Kun kisapäivä lähestyi, kisarutiinien toimivuuden takaamiseksi tein myös kisapäivän aikataulutuksen, joka auttoi itseäni muistamaan, mitä kaikkea kisoihin pitää ottaa mukaan, mitä kisapaikalla pitää tehdä ja mitä milloinkin on syytä tehdä. To do -listauksesta tuli varsin kattava, mutta kaikki tarpeellinen lähti kuitenkin mukaan. Lisäksi olin listannut ne asiat, mitä lämmittelyssä pitäisi huomioida ja mitä temppuja koiralla teettää. Ja yhtenä tärkeänä osana oli myös kolme positiivista virkettä, joiden piti muistuttaa minua pitämään posiitivinen ja hyvä fiilis läpi kisapäivän.

Tavoitteeksi näille kisoille olin laittanut sen, että meillä on Keron kanssa yhdessä kivaa ja keskitytään siihen ennen starttia, startin aikana ja startin jälkeen. Mielestäni tämä onnistui varsin hyvin. Kolmen kisastartin joukkoon mahtui yksi nollatulos, joten kisakirjaan saatiin jo heti ensimmäinen LUVA-merkintä. Meille näissä kisoissa oli suuri juttu jo se, että ylipäänsä päästiin kisakynnyksen yli ja oltiin mukana. Paljon on treenattu ja koettu välillä ei niin kivoja hetkiä, joten on loistavaa, että nyt voidaan mennä hyvällä valmistautumisella jopa kisoihin. Rutiineista on silti pidettävä kiinni, ja tarkka saa edelleenkin olla, mutta koko ajan kuitenkin edistytään ja fiilis on hyvä. 🙂

Kisarutiinit ja aikataulutus auttavat kisoihin valmistautumisessa ja keskittymisessä.

MAINOS

Koiraharrastamista vuodesta 2001 alkaen, mm. pelastuskoiratoiminnassa (hälytysryhmässä olin mukana edesmenneiden suomenlapinkoirien Viiman ja Myryn kanssa), agilityssä ja nose workissä. Harrastuskavereinani ovat suomenlapinkoira Kero (synt. 12/2012) sekä bordercollie Disco (synt. 10/2017). Keron kanssa on tehty pelastuskoirajuttuja, mutta aktiivisesti harrastamme enää agilityä sekä nose workkia. Uuden oppiminen, itsensä kehittäminen, koiran oivallusten seuraaminen ja onnistumiset haasteiden jälkeen kiehtovat erityisesti, kun harrastuskumppanina on koira!

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän