Olen aloittanut koirien kanssa harrastamisen tokolla ja miellän edelleen itseni enemmän tokoihmiseksi kuin rally-tokoihmiseksi, vaikka olenkin menestynyt huomattavasti paremmin rally-tokossa. Näin ensimmäisenä kirjoituksena haluaisin pohtia tokon ja rally-tokon eroja ja yhtäläisyyksiä, ja onko näistä lajeista toisilleen haittaa vai tukea.
Olen huomannut, että lähden rakentamaan koiraa rally-tokoon varsin erilaisella tavalla kuin mikä on tämän hetkinen valtalinja, ja ajattelen monet asiat tokon kautta. Toisaalta tämä on minusta myös syy sille, miksi molemmat tämänhetkiset rally-tokossa kisaavat koirani ovat erittäin suoritusvarmoja ja myös sitä kautta menestyneet hyvin lajissa.
Seuraaminen ja kontakti
Ehkä harrastajia puhuttavin aihe on voiko seuraaminen olla sama sekä rally-tokossa että perinteisessä tokossa. Tämä tuntuu jakavan mielipiteen kahtia, joissa toiset kannattavat tiukalla kontaktilla seuraavaa koiraa molempiin lajeihin ja toiset puolestaan rally-tokoon löysempää seuruuta. Itse olen ehdottomasti “tokomaisemman” seuraamisen kannalla, jossa koira osaa pitää paikkansa ja pitää hyvää kontaktia. Tässä on minusta yksi suurimmista kilpailueduistani kanssakilpailijoihini, koska pystyn täysin luottamaan siihen, että koirani huolehtivat itse seuraamisesta, ja pystyn itse keskittymään huoletta seuraavien kylttien lukemiseen. Rally-tokoradasta kuitenkin noin 90 % on seuraamista, joten vahvalla seuraamisella on selkeä etu.
Vahvasta kontaktista en ole kokenut olevan haittaa, päinvastoin. On hyvä muistaa, että koira katse on siinä, mistä se on kiinnostunut. Kun koiran katse on ohjaajassa, on se myös kiinnostunut ihmisen toiminnasta (ja moni muu houkuttelevampi asia ja häiriöt jäävät huomaamatta). Bordercolliellani oli alkuun vaikeaa reagoida käsimerkkeihin, koska se oli alunperin opetettu tarkoituksella olemaan välittämättä käden liikkeistä. Pienellä uudelleen koulutuksella tästäkin selvittiin, eikä kontakti kärsinyt lainkaan. Olen tosin myös päätynyt ratkaisuun, jossa olen ylikouluttanut koirani rally-tokon sääntöihin nähden, ja ne osaavat käskyt melko pitkälle pelkällä sanallisella käskyllä. Tässä on toinen suuri kilpailuetuni, sillä koirani tietävät oikeasti, mitä tekevät. Lisäksi niiden suoritusvarmuus on kasvanut merkittävästi, koska sanallisia käskyjä opettaessa liikkeet on joutunut oikeasti pilkkomaan ja opettamaan koiralle huolella.
Perusasento vai pysähdys seisomaan?
Seuraamisen osalta toinen harrastajia puhuttava aihe on tokossa vaadittavat nopeat istumiset aina pysähdyttäessä ja olisiko koira järkevämpi opettaa niin, että pysähdyttäessä seisotaan. Kuitenkaan nykyisillä säännöillä rally-tokossa ei ole yhtään liikettä, jossa koiran tarvitsisi osata suoraan seisoa ohjaajan pysähtyessä. Itse olen ratkaissut esimerkiksi ne kyltit, joissa vaaditaan koiraa siirtymään eteen ilman, että koira istahtaa ensin perusasentoon, sillä että käskytän koiran ensin eteeni ja sitten vasta pysähdyn itse. Oikealla rytmityksellä tästä saa oikein sujuvan näköisen. On myös huomattava, että tokossakaan koiran istuminen tai sen yritys silloin kuin ohjaaja liikkuu, ei ole toivottavaa.
Bordercollielleni joudun säännöllisesti vahvistamaan nopeiden perusasentojen merkitystä varsinkin silloin, kun on ohjaajan eteensiirtymisiä on harjoiteltu enemmän. Tässä päästään niiden kriteerien kiinnipitämiseen. Eli seuraamisen säilyttäminen samana sekä tokossa että rally-tokossa on mahdollista, kun vain vaatii yhtä hyvää seuraamista koiraltaan lajista huolimatta. Ja seuraamistahan ei pysty opettamaan rataa tekemällä, vaan se vaatii erillistä harjoittelua ja liikkeen pieniin palasiin pilkkomista.
Mitä taas tulee oikealla seuraamiseen ja sen vaikeuteen opettaa vanhoille kokeneille tokokoirille, niin olen kokenut sen varsin helpoksi. Olen opettanut molemmille kisakoirilleni oikealla seuraamisen varsin vanhana ja pitkän tokotaustan jälkeen. Jostain syystä monet harrastajat hinkkaavat vasemmalla seuraamista pitkään ja hartaasti ja opettavat sen huolella, mutta olettavat sitten, että koiran pitäisi osata yleistää vasemmalla seuraaminen myös oikealle puolelle sen kummoisemmin treenaamatta. Koirat ovat varsin huonoja yleistämään, ja siksi oikealla seuraaminen tulisi opettaa täysin omana liikkeenään ja yhtä huolellisesti kuin vasemmalla puolella seuraaminen.
Haasteet lajien yhdistämisessä – onko niitä?
Kun olen pitkään kirjoittanut siitä, miten lajit tukevat toisiaan, niin onko niissä sitten jotain eroja, jotka haittaisivat toistensa harrastamista? Ei juurikaan minusta, ja samoilla kriteereillä harrastaminen onnistuu molemmissa lajeissa vallan mainiosti. Pienempänä erona tokon ja rally-tokon välillä voisi mainita merkin suorituksen, joka on varsinkin tuottanut kokeneella tokobordercolliella päänvaivaa. Tokoa varten merkit on joutunut yleistämään, joten koirani mielestä kylttitelineet ovat vain hassunnäköisiä kartioita. Tokossa edetään aina suoraan, kun taas rally-tokossa pitäisi irrota sivulle.
Yhden myönnytyksen olen joutunut tekemään rally-tokon osalta, ja se on vinojen asentojen korjaaminen. Tämä on ehkä enemmän oma henkilökohtainen ärsytyksen aiheeni, koska en pysty sietämään vinoja perusasentoja tai eteen istumisia, joten ne on vain korjattava heti. Toisaalta tokossa jokainen vino perusasento taas maksaa ihan turhia pisteitä suorituksesta. Mutta kun kriteerit pitää tarpeeksi tiukkoina ja selkeinä koirille ja pitää pääajatuksena, että liikkeiden on onnistuttava kerrasta, niin harvemminpa pääsee vinoja asentoja korjaamaan.
Enemmän yhdessä kuin erikseen
Rally-tokon kisaamisen aloittaminen oli varsin helppoa kun tokoa varten oli rakentanut eheän kisasuorituksen, häiriönsietoa ja käskyjen erottelua. Lajeilla olisi paljon annettavaa toisilleen, ja toivoisin, että eri lajien harrastajat kävisivät rohkeammin edes kuuntelemassa eri harrastuslajien koulutuksia ja hakemassa uutta näkökantaa omaan koulutukseensa.
MAINOS
