Mitä positiivinen suojelukoirakoulutus oikeastaan tarkoittaa? Mitä se pitää sisällään? Millä tavalla se on positiivista ja miten se eroaa perinteisemmästä tavasta kouluttaa suojelukoiraa?
Operantti ehdollistaminen on tiedettä ja teknologiaa.
Positiivinen, koiraystävällinen, operantti?
Itse tarkoitan suojelukoirakoulutuksella koiran kouluttamista nimenomaan kansainväliseen suojelukokeeseen (IPO), joka sisältää kolme eri osa-aluetta: jäljen, tottelevaisuuden ja suojeluosuuden. Jokaisesta osa-alueesta on mahdollista saada 100 pistettä eli yhteensä 300 pistettä. Harjoittelu tähtää siis tiettyjen kisaliikkeiden suorittamiseen.
Positiivisuus viittaa koulutustyyliin, mutta olen monesti miettinyt, että parempi termi voisi olla vaikka koiraystävällinen, vaikka sekin on aika suppea ilmaus kuvaamaan tätä koulutustyyliä. Joskus kuulee puhuttavan operantista suojelukoirakoulutuksesta. Silloin on vaarana, että operantti koulutus typistetään tarkoittamaan yksinomaan positiivista vahvistamista tai pelkkää sheippausta ja klikkausta, mikä on räikeä virhe, sillä myös esimerkiksi sähköpannan käyttö on operanttiin oppimiseen perustuvaa kouluttamista.
Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että kouluttajat puhuvat samaa kieltä ja käyttävät termistöä niin kuin se on määritelty. Operantin oppimisen peruspilareihin kuuluvat ennen käyttäytymistä tapahtuva ärsykekontrolli sekä käyttäytymisen jälkeen tulevat vahvistaminen, käyttäytymisen sammuminen ja rankaisu. Operantti ehdollistaminen on tiedettä ja teknologiaa.
Tieteessä positiivinen (+) tarkoittaa, että lisätään jotain ja negatiivinen (-) sitä, että jotain otetaan pois. Vahvistaminen ja rankaisu jaetaan kumpikin kahteen kategoriaan: positiivinen ja negatiivinen. Karkeasti sanottuna vahvistaminen lisää jotain käyttäytymistä tulevaisuudessa ja rankaisu vähentää sitä. Periaatteessa koira kuitenkin yksilönä määrittelee, onko sen kohdalla kyseessä esimerkiksi negatiivinen vahvistaminen vai positiivinen rankaisu kussakin tilanteessa.
Lajissa menestyminen vaatii paljon harjoittelua, lahjakkaan koiran, motivoituneen ja ahkeran ohjaajan sekä osaavan maalimiehen.
Uudenlaisen koulutustyylin kehittäminen
Vuonna 2001 hankin ensimmäisen käyttöbelgini ja halusin lähteä kehittämään ja kokeilemaan oman koirani kouluttamista IPO-kokeeseen siihen aikaan yleisestä tavasta poikkeavalla tyylillä. Halusin omalta osaltani muuttaa koulutustapaa eettisempään suuntaan niin, ettei koulutuksessa käytettäisi lyöntejä, potkuja, piikki- tai sähköpantaa. Mielestäni tuolloin koulutus ei ollut niin tehokasta kuin se olisi voinut olla.
Samoihin aikoihin otin klikkerin kokeiluun opaskoirien kouluttamisessa ja olin vakuuttunut siitä, että suojelukoirankin voisi kouluttaa sen avulla tehokkaammin ja miellyttävämmin keinoin. En yksinkertaisesti löytänyt tietoa tästä aiheesta Suomesta tai ulkomailtakaan (netti, kirjallisuus, kollegat), joten ainoa vaihtoehto oli vain lähteä kehittämään ja kokeilemaan itse.
Aika pian huomasin klikkerin olevan todella tehokas väline tässäkin yhteydessä, vaikka välillä harjoitusmäärät jäivät vähäisiksi. Huomasin myös sen, kuinka hyvin koira prosessoi oppimaansa harjoitusten välillä. Tuli myös kumottua siihen aikaan yleinen käsitys siitä, ettei korkeassa viretilassa oleva koira oppisi vaativiakin asioita klikkerin ja positiivisen vahvistamisen avulla. Aika pian löysin suunnan, miten lähteä kouluttamaan koiraa tällä tyylillä. Teorian opiskelun jälkeen siirryttiin käytäntöön ja saatiin IP1-tulos. Se riitti minulle todisteeksi siitä, että tällä koulutustyylillä on mahdollista kouluttaa koira koetulokseen asti.
Minulla oli onni saada tehdä yhteistyötä sellaisten maalimiesten kanssa, jotka ymmärsivät ideologiani ja suostuivat kehittämään koulutustyyliä yhdessä kanssani. Ilman heitä kehitystyö ei olisi edes ollut mahdollista. Myöhemmin siirryin itse maalimiehen rooliin ja perustin oman ryhmän. Se oli oikeastaan ainoa keino kehittää tätä koulutustyyliä edelleen erityyppisillä koirilla.
oma koulutustyylini on pähkinänkuoressa positiivisen vahvistamisen maksimoimista ja positiivisen rankaisun minimoimista.
Palapelin kolme osaa
Suojelukoiran koulutuksessa koira, ohjaaja ja maalimies rakentavat yhdessä lopputuloksen. Lajissa menestyminen vaatii paljon harjoittelua, lahjakkaan koiran, motivoituneen ja ahkeran ohjaajan sekä osaavan maalimiehen. Täydellistä pakettia on vaikea löytää, koska jokaisen kolmen tekijän ominaisuudet ovat niin tärkeässä roolissa, jotta tuloksia syntyy.
Ennen kaikkea tarvitaan niin fyysisiltä kuin henkisiltä ominaisuuksiltaan lajiin sopiva koira. Koiralla pitää muun muassa olla suuri motivaatio purra suojahihaa, jotta voimakasta palkkiota voidaan hyödyntää ja koulutus etenee. Jokaisen koiran yksilölliset ominaisuudet ovat tärkeässä roolissa etenkin kun kyseessä on pieni otos lajin harrastajia. Jos joku kolmesta tekijästä on heikko, ei voi saada huipputuloksiakaan. Myös genetiikka vaikuttaa esimerkiksi puruotteeseen.
Oma koulutustyylini pähkinänkuoressa
Jos ajatellaan puhtaasti operantin oppimisen perusperiaatteiden mukaan, koulutustyylini on pähkinänkuoressa positiivisen vahvistamisen maksimoimista ja positiivisen rankaisun minimoimista. Koiraystävällisessä suojelukoirakoulutuksessa käytetään paljon positiivista vahvistamista, jonkin verran negatiivista rankaisua, hyvin vähän negatiivista vahvistamista eikä juuri lainkaan positiivista rankaisua. Fyysinen rankaiseminen/kurittaminen ja kivun aiheuttaminen on kielletty. Tämä koskee kaikkia kolmea osa-aluetta.
Koulutus nojautuu täysin siihen, mitä tällä hetkellä tiedämme koiran oppimisesta tieteen ja käytännön saavutusten kautta, ja harjoitukset suunnitellaan ja rakennetaan sen mukaan. Kokonaan pois jäävät koiran kovakourainen käsittely sekä sellaiset välineet kuten sähköpanta ja koulutuskaulain. Suurin osa ihmisistä varmasti käsittääkin ”positiivisen” tässä yhteydessä juuri niin, että koulutuksesta puuttuvat voimakkaat fyysiset rankaisut ja ohjaukset. Rangaistuksena käytetään pääsääntöisesti palkkion epäämistä ja mukavan toiminnan keskeyttämistä. Koiraa ei pakoteta tekemään mitään, vaan sille annetaan aikaa ja tilaa oivaltaa itse, mitä siltä halutaan ja miten se voi saavuttaa palkan.
Pitkälti pelataan eri lailla arvotettujen tai eritasoisten palkkojen kanssa (makupala, pallo, patukka, tyynyt, suojahiha). Klikkaus merkitsee vapautusta suojahihaan, merkkisana taas ohjaajalta tulevaa palkkaa. Haasteena lajissa on se, että houkutin (suojahiha) on koko ajan näkyvillä. Mitä ongelmia se tuo koulutukseen? Voiko se tuoda jotain hyvää tai jopa nopeuttaa ja helpottaa koulutusta? Miten eroavat pennusta asti tällä tyylillä koulutettu koira ja ns. crossover-koira (perinteisistä menetelmistä klikkerikoulutukseen siirtynyt)? Olen huomannut, että monessa tilanteessa oppiminen on tähän lajiin motivoituneella koiralla yllättävänkin nopeaa, koska palkka on niin suuri. Se onkin tällaisen koulutustyylin perusta, mihin kaikki nojaa.
Artikkelikuvat: Kristi Vilmunen
MAINOS
