Viikon Tarina -juttusarja alkaa! Ensimmäisellä viikolla tarinana Viikon Urheilija. Kerromme tarinoita koiraharrastajien arjesta ja elämästä. SporttiRakki kävi jututtamassa metsästyskoiraharrastaja Sirpa Peltolaa, jonka laumaan kuuluvat kaksi kultaistanoutajaa Usva 3 v ja Tuuli 6 v sekä lyhytkarvainen saksanseisoja Aava 1 v.

kiehtovinta on nähdä, kuinka metsästyskoira syttyy saadessaan tehdä sitä, mihin se on käyttöominaisuuksiltaan tarkoitettukin.

3-vuotias Usva on Sirpan neljäs kultainennoutaja. Ensimmäisen kultaisen piti tulla vain kotikoiraksi, mutta sittemmin nome, mejä, toko ja käytännön metsästys ovat vieneet harrastajan mukaanan.

”Vain kotikoiraksi”

Sirpan koiraharrastustarinan alku juontaa lapsuuteen. Sirpa haaveili jo lapsena omasta koirasta, mutta ei sitä koskaan saanut. Vasta kun oli ensin hankittu työpaikka ja muutettu omaan asuntoon, oli aika ensimmäiselle omalle koiralle. Rodun valinta oli alusta alkaen selvä, koska nimenomaan kultainennoutaja oli se rotu, joka lapsesta asti oli ollut se mieluisin.

Sirpa toteaa, että hänellä ei ollut tässä vaiheessa vielä juurikaan ymmärrystä sukulinjoista, koetuloksista, terveystuloksista tai muistakaan nykyisin koiraharrastajalle tutuista pennunvalinta-asioista. Ensimmäisestä koirasta kun piti tulla ”vain kotikoira” – arjen ystävä ja lenkkikaveri. Pyrystä tuli kuitenkin metsästyskoirien jälkikokeista valio (JVA) jo 3-vuotiaana. Koiraharrastaminen oli heti alusta alkaen vienyt mukanaan tuoreen koiranomistajan. Sittemmin Sirpan talossa on ollut 4 kultaistanoutajaa ja nyt myös saksanseisoja. Metsästyksen ja jäljestyksen lisäksi Sirpa on ehtinyt harrastaa koiriensa kanssa aktiivisesti tokoa, jossa kaksi hänen kultaisistaan on päätynyt valioksi asti.

Etenkin kanalintujen metsästyksestä on tullut Sirpalle tärkeä uusi harrastus seisojapentu Aavan tultua taloon viime vuonna.

Metsästyskärpäsen purema

Ensimmäiset harrastusvuodet Sirpa tähtäsi noutajiensa kanssa lähinnä noutajien metsästyskokeisiin (NOME) ja kilpaili jäljellä (MEJÄ). Viime vuosina kuitenkin myös käytännön metsästyksestä on tullut rakas harrastus, ja muutama vuosi sitten Sirpa suorittikin itse metsästäjätutkinnon. Etenkin kanalintujen metsästyksestä on tullut tärkeä uusi harrastus seisojapennun tultua taloon viime vuonna.

Sirpan mielestä kiehtovinta on nähdä, kuinka metsästyskoira syttyy saadessaan tehdä sitä, mihin se on käyttöominaisuuksiltaan tarkoitettukin. Nähdä palo syttyvän koiran silmissä ja huomata, kuinka koiran koko olemus muuttuu. Sirpa on huomannut, että koirat ovat selvästi erilaisia aidoissa työtilanteissa kuin normaalisti, ne toimivat paljon rauhallisemmin. Saman hän on huomannut jo nuoresta vuoden ikäisestä seisojanartustaan Aavasta. Vaikka virtaa riittää ja moni asia on uutta ja ihmeellistä, niin metsästystöitä tehdessään Aava pystyy keskittymään annettuihin tehtäviin aivan eri lailla kuin esimerkiksi tokossa, jota sitäkin Sirpa yrittää mahdollisuuksien mukaan ehtiä treenaamaan. Koirat selvästi tietävät, milloin ne ovat oikeissa töissä.

Rikkoutunutta riistaa ja toiveita tulevaan

Metsästyskoiran koulutus ei ole kuitenkaan aina ollut helppoa. Sirpa toteaa, että kahdella hänen noutajallaan on ollut haasteita riistan käsittelyn kanssa. Riistat eivät ole meinanneet pysyä ehjinä kovasuisten koirien käsittelyssä, koska koirat ovat yksinkertaisesti kuumuneet liikaa tehtävien edetessä. Tämä on näkynyt esimerkiksi noutajien taipumuskokeessa, missä ensimmäiset riistat ovat palautuneet etsittävästä ruudusta vielä nätisti mutta viimeisin enää ei. Käytännön metsästystilanteessa koirat ovat toimineet kuitenkin paremmin ja myös käsitelleet riistaa nätimmin.

Juuri alkaneen treenikauden tavoitteina Sirpalla on ainakin linjojen opettaminen 3-vuotiaalle kultaisellenoutajalle Usvalle. Lisäksi seisojapennun Aavan kanssa pitäisi työstää palautus kuntoon. Seisojien kokeessa kun koiran pitää luovuttaa riista ohjaajalle istuen – toisin kuin noutajilla, joilla riittää, että riista vain tuodaan käteen asti. Sirpan päätähtäin kaudelle on osallistua Aavan kanssa syyskuussa Lapualle perinteiseen Saksanseisojakerhon suurtapahtumaan eli Junkkari-katselmukseen, missä katselmoidaan nuorten koirien luontaisia metsästystaipumuksia.

Sirpan kauden päätähtäin on nuorten seisojien Junkkari-katselmus Aavan kanssa Lapualla alkusyksystä.

Mukavimmat metsästysmuistot

Sirpa pääsi toissa syksynä kultaisennoutajansa Tuulin kanssa kyyhkymetsälle mukaan. Hän ei toiminut itse ampujana, mutta pääsi koirakkona aitoon metsästystilanteeseen mukaan. Tuuli sai reissun aikana useita noutoja alle ja sai noudettua myös yhden haavakon. Aidossa metsästystilanteessa ryhmässä toimiminen oli kaikin puolin hieno kokemus ja ehdottomasti mieleen painunein kaikista metsästysmuistoista tähän asti.

Lisäksi Sirpa muistelee innolla, kuinka tämän vuoden kevättalvella nuori seisoja Aava toimi hienosti fasaanin kanssa. Koira toimi kuin oppikirjasta! Seisoi hyvin, ajoi ilmaan ja pysähtyi käskystä. Yksittäisestä lyhyestä hetkestä koiran kanssa tuli valtavan hyvä mieli. Se loi uskoa, että Aavasta on taatusti hyvä seisoja kasvamassa. Koira on kuitenkin vielä nuori, ja asiat ovat uusia niin ohjaajalle kuin koirallekin. Sirpa odottaakin innolla tulevaa metsästyskautta ja uuden metsästysharrastuksensa oppimista yhdessä koiransa kanssa.

SporttiRakissa kerrotaan Viikon Tarinoita. Vuoroviikoin tarinoidaan Viikon Urheilija, Viikon Rakki, Viikon Valmentaja, Viikon Tuomari ja Viikon Yhdistys. Mikäli haluat olla mukana tai antaa vinkkejä, ota yhteyttä toimitus@sporttirakki.fi.


MAINOS