Kevät on kulunut labradorinnoutaja Oikun kanssa nomea treenaten niin yksin kuin yhdessä treenikavereidenkin kanssa tähtäimenä sekä noutajien NOME-B- että WT-kokeet. Erilaisissa nome-koulutuksissakin ollaan käyty kuluvan kevään aikana. Mitä nämä kokeet sitten oikein ovat ja miten ensimmäinen koestartti sujui?

Noutajien eri koemuodot

Noutajien B-metsästyskokeet (NOME-B) ovat ns. kylmän riistan kokeita, joissa arvostellaan koiran toimintaa metsästystilanteessa. B-kokeissa ei ammuta riistaa, vaan niissä jäljitellään aiemmin ammutun riistan avulla metsästystilanteita mahdollisimman todenmukaisesti. (www.labradori.fi)

Noutajien Working Test (NOWT) on Brittien saarilta lähtöisin oleva koemuoto, jossa testataan noutajien metsästysominaisuuksia kenttäkokeen muodossa. Working Test on alunperin kehitetty koiralle ja ohjaalle valmistautumiseksi A-kokeisiin. Kokeessa ei noudeta riistaa vaan noutoesineitä, dummyja. (www.labradori.fi)

Working Test on alunperin kehitetty koiralle ja ohjaalle valmistautumiseksi A-kokeisiin. Kokeessa ei noudeta riistaa vaan noutoesineitä, dummyja.

Kohti ensimmäistä WT-koetta

Tutustuin noutajien rodunomaisiin lajeihin ensimmäisen pentuna tulleen labradorini kanssa vuonna 2004. Tuon koiran kanssa kävimme vain noutajien taipumuskokeet, mutta seuraavan labradorini Ennan kanssa kävimme muutamia vuosia sitten myös parissa NOME-B-kokeessa sekä käytännön metsällä useana syksynä. WT-kokeissa en ole koskaan startannut yhdenkään koiran kanssa. Olen käynyt ainoastaan joskus katsomassa paria koetta ja tutustunut lajiin netin/kokeneempien harrastajien johdolla. Oikun kanssa suoritettiin noutajien taipumuskokeet eli taipparit viime kesänä. Parisen viikkoa sitten eräänä iltana istuin koneella jääkiekkopeliä katsoen ja pohdin ilmoitanko hieman yllytettynä Oikun WT-kokeeseen vain hetki ennen kokeen jatketun ilmoittautumisajan päättymistä. Treenattu on kevään aikana melko paljon ja osaamistakin on, mutta tiesin, että alokasluokkaa varten meillä todennäköisesti on vielä paljon työstettäviä asioita. Vain minuutteja ennen ilmoittautumisajan sulkeutumista tein sen, ilmoitin meidät ihkaensimmäiseen WT-kokeeseen! Seuraavasta viikosta tuli treenin ja jännityksen täyteinen.

Koska koiraharrastus harvoin on järkevää, lähdin sunnuntai-aamuna klo 4.30 ajamaan kohti koepaikkaa. Ajaisin samana päivänä kokeeseen ja takaisin kerryttäen koereissulle reilu 700 km. Vatsaa väänsi jo ajomatkalla ja en pystynyt syömään aamupalaa lainkaan. Salaa toivoin, että Oikku aloittaisi juoksunsa viimeistään koeaamuna. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suuntasimme sunnuntaiaamuna kohti uusia kokemuksia. Menen yleensä kokeisiin vasta, kun tiedän meillä olevan realistisesti mahdollisuus ykköstulokseen. Kyseessä oli kuitenkin itselleni uusi laji, jonka parissa koekokemukset rajoittuivat vain muutama vuosi sitten nähtyihin pariin kokeeseen, enkä aivan tarkalleen tiennyt, mitä kaikkea se WT:n alokasluokka vaatiikaan. Toki olen treenannut kokeneempien kanssa ja kysellyt vinkkejä. Lähdin kokeeseen testaamaan meidän tämänhetkistä tasoa ja hakemassa vinkkilistaa, mitä täytyy vielä treenata.

WT-kokeen rastit

Koe koostuu rasteittain suoritettavista osatehtävistä, joista jokaisesta on mahdollista saada 0-20 pistettä. Rasteja on viisi kappaletta, joiden maksimipitemäärä on 100. Tehtävät on laadittu siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin todellisia metsästystilanteita. Rasteilla suoritetaan paikallistamis-, ohjaus- ja hakutehtäviä sekä ns. walking up -tehtäviä. Koirien käyttäytymistä tarkastellaan myös ns. passipaikalla. Koealueena on yleensä pelto tai niitty, jossa on mahdollisuuksien mukaan korkeuseroja, ojia, lampia, pusikoita ja aitoja. Tehtäviä voidaan suorittaa myös metsässä ja vesialueella. (www.labradori.fi)

WT-kokeessa suoritetaan yksi kerrallaan viisi rastia, joiden välissä tulee paljon odottelua. Kokeessa on siis on aikaa suoritusten välissä jännittää aina seuraavana edessä olevaa rastia. Siinä mielessä koin koepäivän paljon rankempana kuin esimerkiksi toko-kokeet. Sielläkin toki suoritus voi olla jaettuna useampaan osaan, mutta yleensä ennimmillään kolme käyntiä kehässä riittää, eivätkä tavalliset kokeet veny aamusta iltaan saakka. Koirat kuulevat lisäksi WT-kokeessa päivän aikana odotellessaankin paljon laukauksia, muiden pillikäskyjä ja joutuvat yleensä myös parityöskentelyyn jollakin rastilla (toinen koira suorittaa, toinen odottaa vieressä ns. passissa). Koiralla täytyy siis olla hermorakenne kunnossa ja olla kuumumatta tai ääntelemättä. Jos yhdeltä kokeen viidestä rastista tulee 0 p, koko kokeesta saa automaattisesti 0-tuloksen. WT:ssä arvostelu on melko tiukkaa ja pienehköt virheet voivat nollata rastin.

Pillini soi kokeessa ahkerasti, ajoittain jopa turhaan. Toisinaan taas näin mustan eläimeni katoavan metsän siimeksiin turhankin nopeasti ja pilliin puhaltaminen unohtui.

Tunnelmia kokeesta

Oma jännitykseni haihtuu yleensä kokeen alettua ja tositoimiin päästyä. Jännitin kokeessa ennen jokaista rastia, mutta suorituksen aikana pahin jännitys karisi. Tunnelma koepaikalla oli mukava ja ensikertalaisena en tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Oma kokemattomuus kuitenkin näkyi rasteilla ja tuomareilta sain vinkkejä, mihin kiinnittää huomiota jatkossa ja mitä voisin myös omassa toiminnassakin muuttaa tai harjoitella. Missä vaiheessa esimerkiksi koiraa kannattaa lähteä ohjaamaan tai olla ohjaamatta ja millä tyylillä koiraa voisi ohjata. Pillini soi kokeessa ahkerasti, ajoittain jopa turhaan. Toisinaan taas näin mustan eläimeni katoavan metsän siimeksiin turhankin nopeasti ja pilliin puhaltaminen unohtui. Sain myös tuomareilta kommenttia, että koira pitäisi paremmin pitää oikealla, hyvin pienelläkin, alueella. Jospa sitä treenien ja kokeiden myötä oppisi myös itse suoriutumaan paremmin?

Yhteenvetona päivän suorituksistamme paistoi vielä kokemattomuus, erityisesti ohjaajan. Saimme hyviä onnistumisia, mutta myös paljon treenattavaa. Kun esimerkiksi omaa nopean koiran, tulisi myös ohjaajan olla jatkuvasti hereillä ja ennakoida… Oikku ns. metsästää mielellään ja intensiivisesti. Kun nenä laskee maahan, Oikkua on vaikeampi pitää tiukassa hallinnassa. Sehän etsii, kunnes löytää, eikä tarvitsisi tähän mielestään ohjaajan apua. Tämä korostui vielä koetilanteessa. Tuloksena pitkän päivän päätteeksi 74 p. ALO2, yhden pisteen päässä ykköstuloksesta. Meidän rastien pisteet olivat 20/20 p., 16/20 p., 8/20 p., 14/20 p. ja 16/20 p. Yhdeltä rastilta saadut huonot pisteet vähensivät harmittavasti pisteitä melko roimasti. Tällä kertaa en kuitenkaan harmistunut turhan paljoa ykköstuloksen menetyksestä. Tämä oli meidän tämänhetkinen taso ja suunta on ylöspäin! Harjoiteltavaa on niin ohjaajalla kuin koirallakin. Tiedämmepä ainakin, mitä treenata! Treeniryhmän kanssa päästään jälleen tällä viikolla treenaamaan uusien ideoiden kera.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Treenattavaa siis löytyy, mutta otamme haasteen vastaan ja treenit jatkuvat edelleen säännöllisinä! Seuraavaan kokeeseen meneminen ei ole varmasti enää niin ison kynnyksen takana ja itselläkin on jo hieman parempaa kuvaa siitä, mitä kannattaa treenata ja mitä kokeet voivat vaatia niin koiralta kuin ohjaajaltakin. Huomasin WT-kokeiden vaativan tosiaankin sitä erittäin hyvää koiran hallintaa ja ohjattavuutta. “Riista” eli damit on saatava tehokkaasti ja nopeasti talteen. Koiraa ei kannata päästä juoksentelemaan kovinkaan paljoa, sillä erityisesti nopea koira ajautuu hyvin helposti pois oikealta alueelta. Katsotaan seuraava koetta, kunhan saamme vielä lisää varmuutta ja tarkkaa hallintaa tekemiseen. Ensimmäinen WT-koekokemus oli positiivinen ja sai nome-kärpäsen puraisemaan entistä pahemmin. WT on lajina tiukka, vaativa ja vaatii ehdotonta hallintaa ja yhteistyötä. Ehkä siksikin se kiehtoo tällaista tokoilijaa. Toisaalta aiomme käydä myös B-kokeissa, mikä taas sallii ja vaatii hieman itsenäisempää ja vapaampaa työskentelyä. Oikkukin tykkää näistä hommista kuin hullu puurosta! Ihana nähdä, kun koira nauttii ja saa toteuttaa rodunomaisia kykyjään. Suosittelen ehdottomasti kaikille noutajien omistajille tutustumaan rodunomaisiin lajeihin vieläpä, kun on hieman varaa valita, minkä tyyppinen koemuoto itselle ja koiralle sopii!


MAINOS

Retkeilyä, nomea, tokoa ja nose workia kahden sekalinjaisen labradorinnoutajan Oikun 2v (Sidewild All About Attitude) ja Ennan 8v (FI TVA Dark Water's Dreaming Hawk) kanssa. Tarinoita kuvapainotteisesti arjesta, harrastuksista, kisoista sekä retkeilystä.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän