Miksi koirani on jumissa? Mistä sille tulee lihaskireyksiä? Miten koiranomistajana voisin ennaltaehkäistä niiden syntymistä? Olenko tehnyt jotain väärin? Päivittäisiä kysymyksiä, joita minulta hoitotilanteessa kysytään. On olemassa yksinkertaisia asioita, joita huomioimalla tai tarvittaessa muuttamalla lihaskireyksiä voidaan minimoida.

MIKÄÄN EI KORVAA ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen tehtävää LIIKEVERRYTTELYÄ. Aina pitää varata treenin ja kilpailun yhteyteen ylimääräistä aikaa, jotta verryttelyt saadaan kunnolla tehtyä.

Liikunnan laatu

Koira on luotu liikkumaan ja liikkumisen tulisi olla monipuolista. Jos koiran kanssa tehdään päivittäin tietynpituinen ja -tahtinen (esim. pelkkää käyntiä) lenkki kytkettynä, on se liian yksipuolista liikuntaa. Jos tähän lisätään vielä tasainen, helppo liikkumisalusta (esim. asfaltti), ovat nämä jo omiaan aiheuttamaan koiralle lihasongelmia. Koiran tulee saada liikkua erilaisilla alustoilla (tie, pelto, metsä), jotta lihaksisto saisi monipuolista liikettä. Lisäksi koiran pitää päästä liikkumaan kaikissa askellajeissa. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että koira pääsee välillä juoksemaan irti. Metsä on oiva paikka hyppiä, tasapainoilla ja irrotella lihaksistoa auki. Vapaana ollessaan koira pääsee käyttämään kehonsa koko liikelaajuutta.

Liikunnan tulee olla päivittäistä. Varma keino hankkia lihaskireyksiä on pitää koira omien kiireiden vuoksi pari päivää kevyellä liikunnalla pelkästään ”pissitykset takapihalla” ja kolmantena päivänä esimerkiksi lähteä pyöräilemään 10 kilometrin lenkki tai heitellä tunnin ajan koiralle palloa. Jokainen arvaa minkälainen olo on seuraavana aamuna, kun edellisiltana on harjoitettu yhtäkkiseltään poikkeavaa liikettä. Koira ei osaa rajoittaa liikkumistaan, vaan pallohullu juoksee pallon perässä niin kauan kuin sille sitä heitetään. On siis ihmisen tehtävä annostella liikkumista.

Jos koiran kanssa harrastetaan jotakin tiettyä lajia, on huomioitava, että jatkuvat harjoittelutoistot kuormittavat lihaksistoa yksipuolisesti. On siis hyvä huomioida lajitreenaamisessa, voisiko saman asian tehdä vaihteeksi myös toisella tavalla (esim. harjoitella seuraamista oikealta puolelta). Tai voisiko koiralla olla ns. kakkoslaji, joka toisi vastapainoa viikkoharjoitteluun? Treenipäiväkirjan pitäminen auttaa harjoituspäivien rytmisuunnittelussa. Koira tarvitsee myös lepopäiviä välttyäkseen ylirasitukselta, muutoin se aiheuttaa ongelmia lihaksistoon ja palautumiseen.

Treenaavan koiran ohjelmaan kuuluu myös alku- ja loppuverryttely. Näistä on olemassa monenlaisia ihmisen (laiskuudessaan?) keksimiä muunnelmia, mutta MIKÄÄN EI KORVAA ennen suoritusta ja suorituksen jälkeen tehtävää LIIKEVERRYTTELYÄ. Aina pitää varata treenin ja kilpailun yhteyteen ylimääräistä aikaa, jotta verryttelyt saadaan kunnolla tehtyä. Jos suoritus tehdään kylmillä lihaksilla, ihan varmasti koiralle tulee venähdyksiä ja revähdyksiä.

Stressin ja kivun vaikutus

Jos koira joutuu toistuvasti hermoilemaan tai jännittämään ympärillä tapahtuvia asioita, ei sen keho pääse lainkaan palautumaan, vaan se on jatkuvassa ”hälytystilassa”. Aralle ja hermostuneelle koiralle täytyy luoda olosuhteet, jossa se pystyy rentoutumaan. Myös koiran kiihtyminen, esim. metsästyskäyttäytymisen käynnistyminen, kuormittavat koiran palautumiskykyä. Palautumiskyky = kuinka nopeasti koira palautuu pelkoa tuottavasta ja kiihdyttävästä kokemuksesta. Huono palautumiskyky kuormittaa koiraa psyykkisesti ja fyysisesti, ts. olotilan jatkuminen pidempään aiheuttaa ongelmia koiran lihaksistoon (ja mielialaan). Jos sinulla on esimerkiksi useampi koira, otathan huomioon, että kaikilla lauman jäsenillä on hyvä olla eikä kukaan ole erityisesti alistettuna.

Myös kipu aiheuttaa stressiä. Jos koiralla on esim. nivelrikkoa tai selän alueella spondyloosia (nikamien välisiä luupiikkejä/siltoja) ja sillä on jatkuvaa kipua, koira muuttaa liikkumistaan. Tällöin lihaksisto helposti kehittyy epäsymmetriseksi ja kivun välttäminen siirtää ongelmaa toisaalle kehoon. Jos kipuun ei tartuta riittävän ajoissa, tulee koirasta vino ja se kuormittaa lihaksistoaan väärin. Kivun jatkuminen pidempään laittaa myös ”pinnan koetukselle”.

Lihaskireyksiä aiheuttavat myös yleistyneet suolisto-ongelmat. Jännitteet vatsan ja suoliston alueella saavat aikaan lihaskireyksiä mm. selän alueella koiran kipristäessä vatsaansa. Yhtä lailla urosten eturauhasvaivat saavat aikaan jännitteitä mm. lanneselän alueella. On minulle tullut vastaan koira, jolla eturauhasen kipu säteili takajalkaan niin, että se ontui. On tärkeää saada tällaiset ongelmat hoidettua ajoissa.

Vanhus vs. pentu

Onnea ja iloa tuo uusi perheenjäsen, koiranpentu. Jos perheessä on ennestään vanhempi koira, joka on saanut oleilla rauhassa, joutuu sen lihaksisto yhtäkkiseltään kovalle rasitukselle pennun innoittamana ja villiinnyttämänä. Rasavilli pentu saattaa myös olla kovin raju leikeissään esim. juosta päin vanhempaa koiraa ja kampittaa tämän nurin. Hyvin usein törmäykset kohdistuvat kylkiin tai takaosaan, joihin myös syntyy lihaskireyksiä. Pennun tuleminen saattaa aiheuttaa vanhemmalle koiralle myös psyykkistä stressiä. On siis tärkeää huolehtia vanhemman koiran lihashuollosta ja järjestää sille omaa aikaa huilaamiseen.

Pennun ja vanhemman koiran valjaat tai pannat on oltava koiralle sopivat. Jos koira riuhtoo jatkuvasti hihnassa ja sillä käytetään pantaa, on selvää, että kaulan alueelle syntyy lihaskireyksiä. Kiskomisen poiskouluttaminen ja pannan vaihtaminen valjaisiin ennaltaehkäisee kireyksien syntymistä. Mutta myös valjaiden on oltava hyvin istuvat, ne eivät saa häiritä etujalan liikettä eivätkä aiheuttaa epämukavuutta liikkeessä.

Entäs kotikoirat?

Yleinen käsitys on, että kotikoiralla, jonka kanssa ei harrasteta säännöllisesti mitään, ei ole lihaskireyksiä. Tämä on väärin. Nämä ns. perhekoirat (”sohvachampionit”?) ovat hyvin usein lihaskireitä. Ai miksikö? Ehkä niiden liikunta on epäsäännöllistä tai liian tasaista, ei yhtä tarkoin suunniteltua ja monipuolista kuin treenaavalla koiralla, ja lihashuoltoa tehdään ”kerran viidessä vuodessa”.

Lisäksi monien rotukoirien jalostuksessa koiran käyttöominaisuuksien sijaan on keskitytty ulkonäköön. Joidenkin koirien rakenne saattaa olla jalostamisen myötä sellainen, että se altistaa jatkuville lihaskireyksille. Tällaiset koirat, ovat se sitten perhe- tai harrastekoira, tarvitsevat säännöllistä lihashuoltoa pysyäkseen toiminnallisesti ja mieleltään hyvinvoivina.

Artikkelikuva: Oona Pesonen


MAINOS