Kevään kokeiden mentyä hyvin eri lailla kuin odotuksissa ja suunnitelmissa oli, on jälkien tekeminen metsään ollut tauolla. Motivaatio on ollut lomalla ja metsään ei ole tehnyt mieli mennä jäljen merkeissä lainkaan. Treenittä ei kuitenkaan missään tapauksessa olla oltu, vaan oheen on keksitty erilaisia vaihtoehtoja perusjälkitreenille. Jälkitreenejä tulee helposti toteutettua lähinnä metsässä varioiden, vaikka mahdollisuuksia olisi monia muitakin. Nyt onkin laitettu mielikuvitus töihin ja haettu monipuolisuutta täsmätreeneillä. Kuten koirankoulutuksessa muutenkin, on kuitenkin helpompi treenata yhtä haastavaa asiaa kerrallaan eikä yrittää samantien laittaa kaikkia palapelin osasia paikalleen katsomatta lainkaan, miten palaset sopivat yhteen. Viime aikoina meillä onkin tehty metsäjäljen sijaan:

  • Asfalttijälkeä

    Asfaltilla koira oppii haistamaan nimenomaan ihmisen hajua, ei rikkoutuneen maan hajua. Metsässä rikkoutunut maa on olennaisessa osassa haistelutyötä, mutta samalla mahdollistaa myös esimerkiksi riistalle vaihtamisen eri tavalla – yhtä laillahan ne peurat ja hirvet rikkovat maan pinnan. Nyt ollaankin keskitytty korostamaan ihmisen hajun merkitystä eri tavalla. Asfalttijälki on myös treenimuotona kiehtova ja siinä näkee koiran työskentelyn itse eri lailla kuin metsässä. Lystikin innostui asfaltista ja sai homman juonesta nopeasti kiinni. Ly on aiemmin tehnyt muutaman yksittäisen asfalttijäljen ja nyt muutaman peräkkäisen treenikerran jälkeen selvästi alkoi hahmottaa homman juonen tosissaan. Ollaan saatu asfaltille kaarrosten sijaan jo kulmia, ja keppien sijaan käytetyt kolikot nousevat varmasti.

  • Keppiruutuja

    Olen palannut treenisuunnittelussa pisteeseen, jossa muistan, miten tärkeää on vahvistaa eri osa-alueita koiran jo opittua asiat. Siinä, missä treenaamme jääviä tällä hetkellä paljon peruuttamalla löytääksemme mahdollisimman nopean suoritustavan, olen palannut myös keppien osalta keppiruutuihin. “Palata” tosin on kovin virheellinen ilmaisu, sillä Lystihän ei pentuna ole keppiruutuja tehnyt – noudon ollessa äärettömän vahva, laitettiin kepit tyynesti suoraan jäljelle. Nyt tehdään keppitreeniä ihan erillisenä osanaan keppiruutujen merkeissä pellolla ja metsässä. Lysti haluaisi ennemmin edetä jäljentyyppisesti, joten uskon treenin olevan hyvä myös keskittymisen kannalta. Hienosti kaikki kepit ovat nousseet treeneissä ja jälkimmäinen työskentely on nopeasti muuttunut ruutumuotoon.

  • Tarkkuusetsintää riistan jäljillä

    Naapurit varmaan pitävät minua jo ihan höyrähtäneenä, kun viime aikoina olen sinkoillut pihalla milloin rusakoiden, milloin kissojen jäljillä. Olen kehittänyt tutkan, jolla bongaan eläimiä ja niiden olinpaikkoja – monesti elukat lähtevät nopeasti liikenteeseen, joten mikäs sen oivallisempaa kuin tallata alue, jolla eläin on oleillut. Tarkkuutta ollaan treenattu tarkkuusesineillä, mutta myös kepeillä ja takin vetoketjuissa olleilla narunpätkillä (kyllä, nykyään ehdoton edellytys hyvälle takille on jokin irti lähtevä osanen!). Tämä on ollut todella tehokas treeni ja uskon, että tästä on apua myös metsässä riistaa ajatellen. Seuraavaksi – jahka näitä treenejä on tehty muutama – on suunnitelmissa bongata nartun pissapaikka treenikohteeksi…

Eilen käytiin tekemässä jälki pellolle. Pellolta bongattiin peura, kettu ja supin kolo – häiriö oli siis taattu. Tuuli pyöritti hajuja aika tehokkaasti ja toi hommaan oman haasteensa niin koiralle kuin ohjaajallekin. Ketun haju vei pari metriä mennessään, mutta Lysti korjasi itse oikealle jäljelle. Pellolle olisi kiva päästä enemmänkin (vaikken koekaan mitään tunteenpaloa varsinaiselle peltojäljelle), on se vaan ympäristönä niin erilainen kuin metsä. Täytyy siis katsoa, jos jatkossakin pääsisi hakemaan vähän erilaisia haasteita peltojen kautta.

Muutaman kerran ollaan päästy metsänkin puolelle erilaisten treenien merkeissä. Fiilis on ollut hyvä ja molemmilla kivaa – keppiprosentit ja muut ovat ainakin toistaiseksi (toivottavasti myös jatkossa, mutta koskaan ei saa sanoa ei koskaan…) pysyneet poissa treenikuvioista ja ollaan keskitytty yhdessä tekemiseen ja onnistumisten saamisiin. Muutama metsäjälkitreeni sekä muu oheistreeni on jo suunniteltu valmiiksi, toteutusta odotellessa siis…


MAINOS

Olen Katariina Salo ("Kata") Hämeestä. Koiraharrastukseni aloitin lähes 20 vuotta sitten ja harrastuskavereinani ovat tällä hetkellä reilu 8-vuotias siperianhusky Enne (REK2, toko avo3, agility maksi 2, 2 x rallytoko ALOHYV) sekä pian 4-vuotias australianpaimenkoira Lysti (PAJÄ3 1-tulos x 2, TK1, TK2, TK3, EVL1 x 1). Enne treenaa omaksi iloksemme agilityä ja rallya. Lystin päälajina on tällä hetkellä PK-jälki, jonka tiimoilta tavoitteenamme on SM-kisat elokuussa. Säiden salliessa vetotreenit kuuluvat kummankin koiran arkeen, ja lisäksi puuhastelemme milloin nose workin, henkilöhaun, tarkkuusetsinnän tai vaikkapa frisbeen heiton parissa. Varsinaisten koiraharrastusten lisäksi intohimonani on retkeily koirien kanssa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän