Pelastuskoiran kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista, mutta myös haastavaa. Koirasta pitäisi tulla koulutusprosessin myötä lahjakas nenänkäyttäjä, motivoitunut etsijä ja sinnikäs työskentelijä. Koiran pitäisi olla rohkea, avoin ja sosiaalinen sekä muiden ihmisten että koirien seurassa, ja etenkin kyetä työskentelemään ja ilmaisemaan myös oudosti tai pelottavasti käyttäytyvän ihmisen luona. Meillä on vielä paljon työtä ja opittavaa pelastuskoiran kouluttamisesta edessä, ennen kuin Ässästä tulee viranomaisten hyväksymä pelastuskoira.
Koulutuksen kulmakivet
Näissä teksteissä avaan kuitenkin niitä oppimisteorian periaatteita, joita olen soveltanut viimeisten 9 vuoden aikana pelastuskoiraharrastuksessani. Minulla on onnekseni ollut hyvä kouluttaja ja avulias treeniryhmä apuna vuosien ajan, ja tämän lisäksi olen saanut paljon kultaakin arvokkaampia neuvoja operanttiin koulutukseen nojaavilta pelastuskoiraharrastajilta.
Kun koulutetaan oppimisteoriaan perustuen, tai “operantisti”, kuuluvat tärkeimpiin työkaluihin koulutuksen kulmakivet: palkka, kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Tässä kirjoituksessa keskitytään ilmavainuisen henkilöetsinnän kouluttamiseen.
Motivoiva ja tilanteeseen sopiva palkka
Ennen kuin lähdetään kouluttamaan mitään, on tärkeää miettiä, että palkka on koiralle todella tavoittelemisen arvoinen ja myös tilanteeseen sopiva. Kokenut, pitkää etsintää tekevä koira saattaa palkkaantua enemmän jäisestä raakaruuasta kuin vetoleikistä. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytökseen maalimiehellä: liian lähelle tulevalle koiralle palkka kannattaa heittää koiran taakse, kun taas kohteliaalle etäisyydelle jäävällä koiralla palkan voi antaa koiran eteen.
Palkan laatu vaikuttaa myös palkattavaan käytökseen liittyvään mielentilaan. Kiihdyttävä lelupalkka saa aikaan erilaisen mielentilan kuin rauhoittava ruokapalkka, ja tämä on hyvä ottaa huomioon maalimieskäytöstä pohtiessa. Pentua koulutettaessa olisi hyvä harjoitella erilaisia palkkaustapoja, ja vahvistaa heikompia, jotta koulutuksen työkalupakki on mahdollisimman monipuolinen.
Yllätyksellisyys palkatessa on myös hyvä ottaa mukaan koulutusprosessiin, varsinkin kun siirrytään kohti palkattomuutta ja kokeenomaista suoritusta. Välillä palkka voi olla jotakin superherkkua, välillä annetaan kaikki palkat yhdellä suorituksella, välillä jollakin maalimiehellä on vähemmän ja toisella enemmän palkkaa ja jollakin ei lainkaan.
Tavoitteiden määrittely aina ennen treenin aloittamista
Ennen jokaista treeniä on hyvä miettiä, mikä on treenin kriteeri, eli mistä suorituksesta koira palkataan. Kriteeriä päätettäessä on hyvä kartoittaa sitä, millä tasolla koira on, missä olosuhteissa on aiemmin onnistuttu ja mikä on se osa-alue, joka kaipaa eniten parantamista. Kriteerin on oltava kaikille selkeä, etenkin maalimiehelle, joten huolellinen kommunikaatio ennen koiran ottamista vuoroon on ehdotonta. Tavoitteena on, että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä ja saa siten palkan. Palkitsemalla kouluttamisen tärkeimpiä osia on järjestelmällinen kriteerin nosto: kouluttaminen ei siis todellakaan sisällä vain helppoja suorituksia ja koiran päätöntä syöttämistä, vaan koiran on aina tehtävä hieman enemmän ansaitakseen palkkansa.
Joskus kriteeri asetetaan liian korkeaksi, ja koira tekee virheen. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska koiran epäonnistuessa ei tapahdu mitään muuta kuin, että se menettää mahdollisuuden palkkaan. Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimisprosessia: keino antaa koiralle informaatiota siitä, että yritäpä enemmän, ja myös tapa saada tietoa koiran osaamisesta juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa.
On syytä muistaa, että koira ei todennäköisesti epäonnistu tahallaan, se ei vaan todennäköisesti osaa vielä tarpeeksi hyvin. Koiraan hermostuminen siinä tilanteessa vie koulutusta vain taaksepäin, vähentää koiran motivaatiota ja heikentää itsenäistä työskentelyä. Kriteeri olisi hyvä asettaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Ohjaajan harjoituksen ja koiran vahvuuksiin ja heikkouksiin tutustumisen myötä kriteerin asettaminen helpottuu. Kaiken kaikkiaan, treenistä toiseen, onnistumisia pitää olla enemmän kuin epäonnistumisia, jotta koiran motivaatio säilyy ja osaamista kertyy.
Tässä videossa nähdään esimerkki kriteerin asetannasta ja käytöksen paloittelusta yleensäkin:
Nosta vain yhtä kriteeriä kerrallaan
Pelastuskoiran etsintää koulutettaessa kriteerejä voivat olla esimerkiksi etäisyys maalimiehelle pistoilla (5 m, 10 m, 15 m jne.), maalimiehen asento (istumassa, maassa maaten, osittain peitetty, täysin peitetty) tai ilmaisun kesto (haukkujen tai rullakoiran paikkamakuun kesto). Kriteereitä on helpompi hahmottaa, kun etsinnän käytösketjun paloittelee ja suunnittelee tarkasti, mikä on esimerkiksi haluttu käytös lähettäessä tai käytös maalimiehellä.
Merkittävimpiä koulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin, tuulen ja hajun liikkumisen lisäksi, paikan vaihto. Koirat ovat huonoja yleistämään, eikä tietyssä paikassa opittu asia siirry automaattisesti uuteen paikkaan. Paikan vaihtaminen tarkoittaa siis kriteerin nostoa, ja menestyksekkäässä koulutuksessa kannattaa nostaa vain yhtä kriteeriä kerrallaan.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yhdessä metsässä on saatu onnistumaan tietynpituiset pistot, ei voi olettaa, että sama toimii toisessa metsässä. Koska fokus on onnistumisten hakemisessa, kannattaa paikkaa vaihtaessa palata koulutuksessa hieman taaksepäin, ottaa esimerkiksi lyhyempiä pistoja tai lyhyempää ilmaisua. Kun tietty kriteeri onnistuu useassa paikassa ja useissa eri olosuhteissa, voidaan kriteeriä vasta nostaa kautta linjan. Koirat kuitenkin oppivat oppimaan onnistumiseen pohjaavan koulutuksen ansiosta ja tulevat paremmiksi yleistäjiksi ajan myötä. Osaamisen tulee olla rakennettu kuitenkin askeleittain rakennetulle perustalle.
Onnistumiset oppimisen edellytyksenä
Mitä sitten tehdään, kun koira epäonnistuu ja käytös ei täytä kriteeriä eikä koiraa siten palkata? Ensiksikin tärkeää on kohdella koiraa neutraalisti – jos palkka oli sille todella tavoittelemisen arvoinen, se on jo saanut sen ison rangaistuksen. Sitten mietitään rauhassa, mikä mättää: onko tehtävä liian vaikea eli kriteeri liian korkea? Onko koira motivoitunut saatavilla olevasta palkkiosta? Ovatko olosuhteet liian vaikeat koiralle? Sitten otetaan yksi askel taaksepäin ja etenkin nuoren koiran kohdalla laitetaan olosuhteet sellaisiksi, että sen on mahdollista onnistua. Kun saadaan onnistumisia alle, voidaankin pian mennä kaksi askelta eteenpäin, nostaa kriteeriä varovaisemmin, mutta samalla saaden onnistumisia alle. Vain onnistumisten kautta voidaan antaa koiralle informaatiota siitä, mitä sen kannattaa tehdä, jotta se pääsee tienaamaan liksansa.
Sitä saa, mitä vahvistaa
Ajoitus on merkittävässä roolissa etenkin ilmaisua kouluttaessa ja maalimiehen palkatessa koiraa. Ajoituksen tärkeys perustuu siihen, että se, mitä koira tekee saadessaan palkkion, vahvistuu kaikista eniten. Myös käytökset, joita koira tekee palkkaa ennakoivien merkkien aikana, vahvistuvat. Vahvisteen toimittamiseen liittyviä ennakoivia asioita, eli ehdollisia vahvisteita, ovat erikseen koulutettavat naksautus ja kehusana, mutta sellaisiksi muodostuvat ajan myötä myös maalimiehen näkeminen, käden laittaminen taskuun, palkkapurkin esille ottaminen ja sen avaaminen. Maalimieskäytöksen osalta on siis merkitystä esimerkiksi sillä, laitetaanko käsi taskuun koiran pysyessä paikoillaan vai tullessa maalimiestä kohti. Jos kohti tuleminen oli kannattavaa, eli käsi otti juuri silloin taskusta purkin ja se avattiin koiralle, tulee koira jatkossa lähemmäksi ja lähemmäksi saadakseen palkan.
Jos halutaan etäällä maalimiehestä pysyvä koira, on tärkeää aloittaa palkkaaminen eli käden siirtäminen purkille vasta, kun koira pysyy paikoillaan tai peruuttaa kauemmaksi. Näissä maalimieskäytökseen liittyvissä haasteissa auttavat hyvän ajoituksen lisäksi selkeän ilmaisukäytöksen kouluttaminen mahdollisesti kohteiden avulla sekä yleisesti luopumisen ja itsehillinnän harjoittelu.
Korkea vahvistetiheys tavoitteena
Vahvistetiheys on haastavin koulutuksen kulmakivi, kun puhutaan pelastuskoiran etsintäkäytöksestä. Periaatehan on, että mitä korkeampi vahvistetiheys eli mitä nopeammin samaa käytöstä päästään vahvistamaan, sitä tehokkaampaa oppiminen on. Käytännössä varsinaisessa hakutreenissä maalimiehet ovat metsässä harvakseltaan ja siten vahvistetiheys laskee ihmisten löytämisen osalta. Korkeaa vahvistetiheyttä voidaan hyödyntää kuitenkin ilmaisun eri vaiheiden kouluttamisessa, risteilyn kouluttamisessa, perinteisessä pentujen makkararingissä sekä hallinnan vahvistamisessa siirryttäessä alueelle, siirryttäessä piilolta takaisin keskilinjalle tai keskilinjaa pitkin seuraavaan lähetykseen. Vahvistetiheyttä voidaan parantaa keskittymällä vain johonkin etsinnän käyttäytymisketjun osa-alueeseen: vaikkapa harjoitellaan vain lyhyitä, peräkkäisiä pistoja, eivätkä maalimiehet ole merkityissä piiloissa vaan etenevät metsässä vain muutamia metrejä kerrallaan.
Ongelmanratkaisua kulmakivien kautta
Jos koulutus ei etene, syy piilee yleensä jossakin näistä kulmakivistä. Esimerkiksi kriteeri on liian vaikea, palkka ei ole koiran mielestä tavoittelun arvoinen tai ajoitus on pielessä eli on vahvistettu väärää käytöstä. Operanttiin ajattelutapaan pelastuskoiraa kouluttaessa kuuluvat myös käytösketjun paloittelu ja takaperin ketjuttamisen suosiminen etenkin ilmaisussa, luopuminen ja itsehillinnän harjoittelu, Premackin periaatteen hyödyntäminen käytösten vahvistamisessa ja hallinnan kouluttamisessa sekä koiran oman oivaltamisen painottaminen – näistä lisää seuraavissa osissa.
MAINOS
