Koiratanssi on laji, joka sopii jokaiselle koiralle. Rotu tai roduttomuus ei ole este harrastamiselle tai kilpailemiselle. Toki SM-kilpailuihin on pääsy vain rekisteröidyillä rotukoirilla eikä x-rotuinen valioidu, mutta muuten kisa-areenat ovat kaikille avoimet. MM-kilpailuissa palkintopallilla on ollut muun muassa niin newfoundlandinkoira, cane corso, alaskanmalamuutti kuin chihuahuakin, joten tässä lajissa on huipullekin mahdollista päästä rodusta riippumatta.
koko ohjelmaidea voi myös perustua kontrastiin, missä ohjaaja tekee oman osuutensa nopeasti ja koira tekee samoja asioita hitaammalla tempolla tai päinvastoin.
Yhteistä näillä menestyneillä koirilla on se, että niiden ohjelmissa on tarkasti mietitty oman koiran ominaisuudet ja käytetty niitä luovalla tavalla hyväksi. Koiran verkkainen suoritustapa ei ole välttämättä huono asia, kunhan ohjaaja myötäilee tätä omassa liikkumisessaan. Tosin koko ohjelmaidea voi myös perustua kontrastiin, missä ohjaaja tekee oman osuutensa nopeasti ja koira tekee samoja asioita hitaammalla tempolla. Tai päinvastoin, jos on vikkelä pienempi koira ja hieman hitaampi ohjaaja.
Liikkeet ison tai pienen koiran kanssa
Ison koiran kanssa pitää miettiä tarkkaan, minkälaisia liikkeitä sille lähtee opettamaan. Raskaalle koiralle esimerkiksi takajaloilla seisomiset tai ohjelmassa useasti toistetut hypyt saattavat olla fyysisesti haasteellisia ja rankkoja. Tällöin voi panostaa vaikka erilaisiin tassutemppuihin, päänkääntöihin, erilaisiin sivuaskeleisiin tai peruutuksiin, joita voi kaikkia tehdä niin lähellä kuin kaukana ohjaajasta. Myös samanaikaisesti ohjaajan kanssa suoritetut liikkeet, kuten jalkojen nostot, pyörähdykset tai vaikka isommat juoksuympyrät, ovat näyttäviä liikkeitä isomman tanssikaverin kanssa.
Pienempien koirien kanssa voi tehdä liikkeitä esimerkiksi ohjaajan selän päällä, mutta tällöin pitää olla tarkka, että alastulo on koiralle turvallinen! Pienten kanssa saa olla tarkkana liikkeiden esityssuuntien kanssa. Ohjaaja saattaa helposti blokata näkyvyyden tuomareilta, jos on sijoittunut huonosti. Kaikki pieniä yksityiskohtia sisältävät liikkeet kannattaisikin tulla esittämään kehässä mahdollisimman eteen, jotta koiran suorittama asia näkyy varmasti tuomareille kunnolla. Pienten rotujen edutajien kanssa voi kaukana ohjaajasta suoritetut liikkeet olla haasteellisia. Tällöin voi apuna käyttää vaikka kierrettävää kohdetta, jonka luona tehdään liikkeitä. Etäisyyttä on helpompi kasvattaa, kun koiralla on joku opetettu kohde, minne mennä.
Vaikka monissa lajeissa suositaan vauhtia, ei pelkkä nopea suoritustapa ole koiratanssissa välttämättä se tavoitelluin tyyli. Liiallinen vauhti voi aiheuttaa virheitä ja epätarkkuutta liikkeisiin. Kaikkien rotujen tyyliin ei säpäkkä liikkuminen edes kuulu. Tärkeintä on se, että koira tekee halukkaasti pyydetyt liikkeet hyvällä kontaktilla vaikkakin omalla verkkaisemmalla tahdillaan. Haluttomuutta ei saa sekoittaa rodunomaiseen, hitaampaan suoritustapaan, sillä usein haluton koira tekee kieltoja eikä reagoi ohjaajan käskyihin parhaalla mahdollisella tavalla.
Tässä esimerkkinä newfoundlandinkoiran kanssa esitetty koiratanssiohjelma vuoden 2014 MM-kilpailuista. Tämä venäläinen pari sijoittui tuolloin kolmanneksi.
Olipa harrastuskaverisi mitä rotua tahansa, täytyy aina muistaa, että ennakkoluulot rotujen ominaisuuksia kohtaan ovat usein vain ihmisten päässä. Rotujen sisällä on suuria yksilöeroja ja monet ohjaajat ovat tuoneet kehään sellaisiakin rotuja, joita yleisesti pidetään haasteellisina kouluttaa. Ja vieläpä hyvin tuloksin! Tuomarin näkökulmasta on aina mahtavaa, kun kisakehään tuodaan erilaisten rotujen yksilöitä. Suomessa rotukirjo onkin pysynyt ihailtavan suurena ja toivottavasti näin tulee olemaan jatkossakin.
MAINOS
