Tämän vuoden päätavoite, PK SM 2017, on nyt koettu ja elämä kisojen jälkeen jatkuu kiireisenä. Onneksi mukaan on mahtunut treenejä, jottei koirienkaan tarvi vallan toimettomina olla. Mutta hetkeksi kuitenkin vielä palataan pk-tunnelmiin ja Paimioon.
Tutustuminen kisapaikkaan
Suuntasin Lystin kanssa kohti kisakeskusta perjantaina heti aamusta. Enne pääsi onneksi hoitoon kisojen ajaksi, joten ei tarvinut miettiä sen osalta tylsää autoviikonloppua. Kisapaikalle saavuttuamme kävin ilmoittautumassa, varmistin että joukkueilmo oli kunnossa ja jäin odottamaan eläinlääkärin tarkistusta. Tarkistuksessa siru löytyi ja saatuani pienen pomppivan aussien hetkellisesti ravaamaan, saatiin lupa jatkaa itse kisaan. Perjantain ohjelmassa oli kenttään tutustumiset sekä avajaiskulkue.
Kenttään tutustumista saimme Lystin kanssa odotella muutaman tunnin. Ennen tutustumista treenasimme hieman kisa-alueella, ja totesinkin jo silloin kivan pienen haukkuongelmamme olevan vahvasti läsnä. Osittain tästä ja osittain keskusteluista muiden kanssa johtuen tein viime hetken muutokset kenttään tutustumista ajatellen. Tavoitteena oli hyvänmielen seuruupätkä, liikkeestä seisominen, estenouto ja paikkamakuu.
Eteenmenon päätin jättää tekemättä. Lystillä ei ole ollut ongelmia itse eteenmenossa, vaan päinvastoin se herkästi tahtoisi suorittaa Maailman Siisteimmän Juoksuliikkeen jo heti ensimmäisellä seuraamissuoralla. Sovimme parini kanssa, että menemme kentälle yhtä aikaa, jotta saamme tehokkaasti hyödynnettyä koko ajan ja toisaalta otettua paikkikset toisen tehdessä.
Kentällä totesin olevani jännityshorkassa, eivätkä muistikuvat tekemisestä ole kirkkaimmat mahdolliset. Menimme ensin paikkamakuuseen, jossa Lysti vaikutti rauhalliselta ja tarkkaavaiselta. Pidin makuun lyhyenä, jonka jälkeen jäimme tekemään pikkujuttuja makuupaikan tienoille.
Parimme siirtyessä makuuseen taisin toteuttaa suunnitelmaani: seuraamista tein lelun kanssa, siitä jäi hyvä fiilis, vaikka haukku ei kokonaan pysynytkään poissa. Liikkeestä seisomisen tekemisestä tai tekemättömyydestä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Estenoudon tein patukalla, se oli hyvä. Loppuajan käytin kapuloiden heittelyyn Lystin maatessa kaavion aloituspisteen tienoilla. Kentän pohja oli ihanan joustava ja tuntui märkänäkin pitävältä, mutta kapuloiden heittoa ajatellen se oli melkoisen haastava – kapulat pomppivat minne sattuu, varsinkin, jos heitin normaalilla voimalla. Pieni lisästressin aihe siis siitäkin!
Avajaiset
Kenttään tutustumisen jälkeen oma tunnelma oli hyvä. Treeni oli niin onnistunut kuin lyhyessä ajassa ja itseäni jännittävissä olosuhteissa oli mahdollista. Avajaiskulkuetta odotellessa vierähti taas tovi, mutta viimein pääsimme kokoontumaan kansallisten kentälle marssiaksemme IPO-kentällä avajaisseremoniaan. Harmillisesti emme saaneet kulkea joukkueena yhdessä, vaan kaikki kisaajat järjestettiin numerojärjestykseen lajeittain. Jälkikoirien häntäpäässä oli kyllä niin hyvä tunnelma, että harmitus hävisi nopeasti. 😉
Lystillä oli vähän vaikeuksia ymmärtää kulkueen perimmäistä tarkoitusta ja se olisikin mielellään osallistunut vähän toiminnallisempaan kulkueeseen. Oli kulkue silti aika hieno kokemus, ainakin näin ensimmäistä kertaa mukana olleelle.
Oman vuoron odottelua
Lauantaina päädyin jäämään majapaikkaamme joukkuetovereiden ja majoituskavereiden lähtiessä kisapaikalle. Totesin, että omien hermojeni kannalta on parempi, etten hengaile paikalla aamusta iltapäivään omaa vuoroani hermoillen. Parisen tuntia vietin kuin paraskin teini nenä puhelimessa kiinni Farm Feveriä pelaten ja omaa fiilistä kuunnellen ja pohtien. Jokin ajatus loksahtikin kohdilleen, kun sain järkeiltyä osallistumiseni olevan juuri sitä, mihin on tähdätty ja mitä haluan. Asian käsitteleminen auttoi aimo harppauksen eteenpäin, ja kentälle astellessa tunnelma olikin aivan erilainen.
Kisapaikalle päästessäni lukitsin korvani kaikilta pistetiedoilta ja mahdollisilta pisterajoilta. Hakukoirien tuloksia sentään kävin kurkkaamassa nähdäkseni tuttujen tilannetta. Yhden joukkuekaverin suorituksen ehdin vielä nähdä, joskin tällöinkin poistuin paikalta arvostelun alkaessa. Aikaa kuluikin tehokkaasti IPO-katsomossa, jossa pystyi huoleti kuuntelemaan tuomarien kommentitkin. Kävin Lystin kanssa kävelemässä ja treenailin vähän – tavoitteena palkata hiljaisesta tekemisestä. Ennen omaa vuoroamme hengailimme nurmialueella makoillen ja leikkien, Lysti tuntui mukavan rennolta ja teki innolla töitä kanssani. Oman vuoromme koittaessa jonkinlainen sisäinen zen otti vallan, ja ainoa ajatus leveän hymyn takana oli “vitsi me ollaan oikeasti täällä”.
Tunnelmat kisakentällä
Lysti meni ensin paikallaoloon – viedessä se oli kovin energinen ja innokas, mutta meni hyvin maahan ja jäi rauhallisena. Keskityin visusti katsomaan parini tekemistä katsomossa olevien tuttujen sijaan. Jossakin vaiheessa vähän vilkuilin katsomoonkin, mutta aivan yhtä tiiviisti sieltä tuijotettiin suorittavaa koirakkoa – ei siis mitään vinkkejä siitä, mitä paikkiksessa tapahtuu. 😀 Välillä toinen tuomari tuntui tuijottavan huolestuttavan pitkään Lystiä, mutta lopputulemana paikallaolosta arvosana erinomainen.
Suorittamaan päästessään Lysti oli vähän… no, erilainen kuin olisin toivonut. Pahamaineinen ääni pääsi valloilleen käytännössä jo ennen seuraamisen liikkeellelähtöä, ja melkoista mekkalaa olikin koko seuraamiskaavio. Seuraaminen muutenkin oli varsinaista säätöä, ja puolet kaaviosta Lysti kulki jossakin suunnilleen vasemmalla puolella kuin olisi lenkillä. Ansaitusti tästä puutteellinen.
Jäävissä haukkua tuli edelleen, varsinkin juoksuosuuksissa. Itse asennot kuitenkin oikeita ja tuomarien mukaan nopeita. Muuten näiden osalta muistikuvat ovat aivan hämärän peitossa. Arvostelut muistaakseni istumisesta ja seisomisesta hyvä ja maahanmenosta tyydyttävä.
Noudoissa ääni onneksi hiipui pois ja saatiin kivaa tekemistä aikaan. Hyppynoudossa heittokin onnistui nappiin! Estenoudossa tyhmiä virheitä – heitin kapulan ja koska en nähnyt sitä esteen kummaltakaan puolelta, oletin heiton olleen onnistunut. Juuri kun avasin suuni käskyn antaakseni, kapula kieri esteen vasemmalta puolelta näkyviin ja todella sivuun. Herra Lystikäs vieressäni tulkitsi suun avauksen jo käskyksi ja ryösti esteelle – sekunnissa tehty päätökseni heiton uusimisesta vaihtui siis auttamatta myöhässä olevaksi kiipeämiskäskyksi.
Onni onnettomuudessa ollaan hyppyesteellä jankattu hyvinkin vinojen heittojen palautuksia, ja Lysti palauttikin huonosta kulmasta huolimatta esteen kautta. Palautus olisi saanut olla voimakkaampi, mutta itse olin vain onneni kukkuloilla koiran kavutessa esteen yli takaisinkin päin. Noutojen arvosanoista ei mitään muistikuvaa. (En ihan oikeasti ymmärrä, miten ihmiset kykenevät suorituksensa jälkeen sisäistämään tuomarin puhetta!) Eteenmenossa Lysti lähti vauhdilla ja pysähtyi upeasti – joskin seisomaan. Toisella käskyllä meni maahan, mutta tästä tuplakäskystä johtuen erittäin hyvä.
Kokonaisuutena saatiin kasaan 82 pistettä, mikä tänä vuonna ei riittänyt maastoihin. Harmittamaan jäi ainoastaan tuo haukkuminen, joka oltiin saatu jo aika kivasti kuriin. Kumma juttu tuo oma jännitys ja sen vaikutus koiraan… Jahka saadaan seuruu kuntoon, alkanee tottis pisteiden valossa näyttää vallan kivalta – nyt siis kuumeinen tulosten metsästys käyntiin ja toivottavasti ensi vuonna uudelleen tulta päin!
Hyvällä fiiliksellä eteenpäin
Sunnuntaipäivä menikin kaatosateessa pääasiassa IPO-katsomossa suorituksia seuraten ja samalla kuumeisesti tulospalvelua päivittäen. Tunnelma kisapaikalla oli mukava, juttuseuraa löytyi niin parkkipaikan naapuriautolta kuin buffetistakin. Oli ilo huomata, miten valtarotujen lisäksi kisaamassa oli harvinaisempiakin rotuja – mieleen jäi erityisesti kovin kivalla asenteella tottista tehnyt jälkidalmis.
Jos vielä hieman analysoin oman pääni sisältöä, olin erittäin hämmentynyt siitä, miten maastoista jääminen ei harmittanut koepaikallakaan. Tietysti olisi ollut hienoa päästä tekemään osioita, joissa koira on parhaimmillaan, mutta tämänkertaisella suorituksella emme ansainneet tietämme eteenpäin. Haukkumisen esiintulo harmitti, sen myönnän kyllä – ja sen osalta taidetaankin syksyllä juosta tokokokeissa keskeyttämässä suoritus, mikäli haukkuminen lähtee lapasesta. Hankalaa treenata asiaa, joka tässä mittakaavassa ilmenee vain koetilanteissa! Edes möllitottiksissa vastaavaa ei tullut esiin. Lysti selvästi tietää, miten ohjaajan rahat tuhlataan tehokkaimmin. 😉
Kokonaisuudessaan SM:istä jäi kuitenkin hyvä ja jollakin tavalla tyyni olo – vielä jonakin päivänä suorituksemme riittää pidemmälle, mutta onneksi meillä ei ole siihen päivään vielä kiire!
MAINOS
