Hirvenhaukkukokeessa mitataan sekä sitkeyttä että yhteistyötä

Akkain Haukut

Viime viikonloppuna järjestettiin Ylistarossa Etelä-Pohjanmaalla hirvenhaukkukoe Akkain Haukut, jossa 12 naisohjaajaa koirineen mitteli paremmuudesta. SporttiRakki kutsuttiin tapahtumaan paikalle tutustumaan tähän suosittuun metsästyskoiralajiin. Otimme vierailumahdollisuuden ilolla vastaan, ja päätoimittajamme Heidi vietti koko päivän ryhmän mukana metsässä. Millaisena hirvenhaukkukoe näyttäytyi ensikertalaisen silmin? Ainakin päivään osui yllättävän paljon jännitettävää.

Mistä on kyse?

Hirvenhaukkukokeessa mitataan metsästyskoiran kykyä toimia metsässä: etsiä hirviä, haukkua niitä sekä toimia yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Kokeeseen voivat osallistua hirvikoirien rotujärjestöjen alaiset rodut. Yleisimmät rodut kokeissa ovat harmaa norjanhirvikoira ja jämtlanninpystykorva, mutta hirvenmetsästykseen käytetään myös karjalankarhukoiraa, laikoja, suomenpystykorvaa ja pohjanpystykorvaa. Koe suoritetaan yhden päivän aikana ja kokeissa on vain yksi luokka, josta neljä ykköstulosta tuo koiralle käyttövalion arvon.

Kokeessa arvioidaan tarkasti monia eri osa-alueita koiran työskentelyssä määriteltyjen aikarajojen puitteissa. Kun koira löytää hirven ja alkaa haukkua pysähtynyttä hirveä, tuomarien tarkoitus on päästä useita kertoja koepäivän aikana lähestymään haukussa olevaa hirveä ampumaetäisyydelle. Jotta tätä voidaan yrittää useita kertoja päivän aikana, karkotetaan hirvi välillä uudelleen liikkeelle, annetaan ns. karkko, ja annetaan koiralle uudestaan mahdollisuus päästä haukkutyöskentelyyn. Koira saa haukkua vain pysähtynyttä hirveä ja sen tulisi pystyä pitämään hirvi mahdollisimman paikallaan haukkutyöskentelyn ajan.

Täyden pisteen suoritus on 100 pistettä. Arvosteluperusteina toimivat hakutyöskentely, löytötehokkuus, löytöhaukku, haukkutyöskentelyn laatu, (hirven) seuraaminen, (hirven) pysäyttäminen, haukkuaika, haukun kuuluvuus, haukun tiheys ja peittävyys sekä tottelevaisuus ja yhteistyö.

Muutamia tärkeitä sääntökohtia kiitettävään suoritukseen:

• Koiralla on päivän aikana yhteensä 360 min eli 6 tuntia etsintä- eli hakuaikaa
• Koiran etenemä haussa tulee olla vähintään 100 metriä per minuutti
• Haukkuaikaa tulee olla kokeen aikana vähintään 200 min
• Löytöhaukku pisteytetään: täysiin pisteisiin vaaditaan, että koira pysyy hyvin hirvellä eikä ole levoton
• Haukun kuuluvuus mitataan ja sen tulee olla vähintään 2 km
• Hirvilöytö pitää tehdä minimissään 800 m päästä tuomariryhmästä

Koe alkaa maastojen arpomisella aikaisin aamulla. Jotta koirilla olisi riitävän suuri alue hakutyöskentelyyn, maastot ovat tarpeeksi kaukana toisistaan: Akkain Haukuissa kauimmaiset maastot olivat noin 60 km päässä kilpailukeskuksesta. Kunkin koirakon mukana kulkee ryhmätuomari ja palkintotuomari sekä mahdollisesti maasto-opas ja tuomariharjoittelijoita.

Aamu sarastaa hirvimetsässä

Aamukuudelta, kun maastot on arvottu, lähdemme oman ryhmämme mukana kohti tunnin ajomatkan päässä olevia maastoja. Kisajärjestäjä on pyrkinyt valitsemaan seurattavakseni koiran, jolta ei hakuinto satavarmasti loppuisi. Auton takaosassa omaan pitkään suoritukseensa valmistautuu jämtlanninpystykorva Jusu 3 v (Kullahanmäen Jusu), joka ottaa tilanteen kovinkin rauhallisesti. Vaikka se tietää, minne olemme menossa, ei häkistä kuulu hiiskahdustakaan – kaikki voimat kannattaa keskittää itse tekemiseen. Koiranohjaajana kokeessa toimii Petra Karhu, joka odottaa tulevaa koepäivää hieman jännittynein tunnelmin, koska ei ole ohjannut isännän koiraa koskaan aiemmin.

Koiran irtilaskupaikalla on iso merkitys kokeen onnistumisen kannalta, ja siksi jokaisen ryhmän mukana on aina kyseisen maaston ja sen hirvien liikehdinnän hyvin tunteva maasto-opas. Tarkoituksena on saada koiralle riittävästi hakuaikaa ja -matkaa ennen ensimmäisen hirven löytymistä. Välillä voi kuitenkin käydä niin, että hirvi löytyy vahingossa jo 100-200 m päästä, jolloin koira ei saa hakutyöskentelystään täysiä pisteitä.

Jusu päästetään matkaan

Kun koira lasketaan irti, jää sen seuraaminen täysin tutkapannan ja kännykkäsovelluksen varaan. Jusu päästetään irti kohdassa, jossa oletettuihin hirvien löytöpaikkoihin on noin kilometrin verran matkaa. Ryhmässä seurataan jännittyneinä, mihin suuntaan Jusu loppujen lopuksi lähtee, sillä aluksi se tuntuu kiertävän laajaa kehää ryhmän ympärillä – ikään kuin hajuja tulisi joka suunnasta, muttei silti oikein mistään. Tutkien perusteella moni muu kokeen koira on löytänyt hirven lähes heti, mutta Jusu etsii ja etsii – tuloksetta. Yhtäkkiä koiran kulkuvauhti nousee 5-6 km/tunnista lähes kahteenkymmeneen. Tiedämme, että ainakin hetkeksi se on päässyt hirven kannoille. Kulku ei kuitenkaan pysähdy eikä haukkua ala kuulumaan. Aavistukset alkavat käydä toteen: Jusu on löytänyt ”hyppijän” eli nuoren uroshirven, joka on koiralle kaikista haasteellisin, sillä se haluaa juosta – eikä pysähdy millään. Vasta 111 minuutin eli vajaan 2 tunnin ja 8 km hakumatkan jälkeen alkaa kuulua Jusun haukku! Hirvi on vihdoin pysähtynyt – joskin haasteellisen paikkaan, aivan tien viereen. Siinä Jusun tulisi pystyä pitämään hirvi paikoillaan. Se ei saisi liikkua montaakaan sataa metriä sen 1,5-2 h ajan, kun koiran haukkutyöskentelyä arvioidaan. Ja hirvi on levoton.

On aika pistää nuotio pystyyn, paistaa makkarat ja odottaa. Ja käydä kuuntelemassa kahden kilometrin päässä, kuuluuko Jusun haukku varmasti myös sinne asti – ja kyllähän se kuuluu. Tunnelma on helpottunut. Ainakin Jusu sai tämän kerran hirven pysähtymään ja haukku raikaa komeasti ja rytmikkäästi muuten hiljaisessa aamumetsässä.

Tunnin löytöhaukun jälkeen, kun hirvikin alkaa jo selvästi olla levoton, päättää tuomari lähteä yrittämään ensimmäistä ampumatilaisuuteen pääsyä (AT) sekä karkkoa eli hirven karkotusta. Ensimmäisen karkon on tarkoitus olla hyvin varovainen äänellä karkotus, jotta nuori sonni ei juoksisi päättömästi sen takia koko loppupäivää. Tämä yksilö osoittautuu kuitenkin hyvin reaktiiviseksi ja reagoi tilanteeseen vauhdikkaasti – tuomarit ehtivät nähdä hirvestä vain lyhyen vilahduksen. Ensimmäinen ampumatilaisuus on kuitenkin saatu ja siitä merkintä pöytäkirjaan.

Hyvän koirakon ominaisuuksia

Jokainen koe on osittain myös tuurista kiinni. Jokainen hirvi on erilainen, ja myös samat hirvet saattavat käyttäytyä erilailla eri päivinä. Jonakin päivänä ne saattavat vain juosta alta pois, vaikka hyvä koira tekisi mitä tahansa. Koiran ominaisuudet mitataan kuitenkin nimenomaan näillä vaikeammilla hirvillä – vain hyvä koira pystyy hyvään tuloksen myös niiden vaikeimpien yksilöiden sattuessa kohdalle. Koiran tulisi myös itse pystyä lukemaan hirveä ja hillitsemään omaa reaktiotaan, sillä haukun aloittamisella on suuri merkitys. Mitä rauhallisemmin koira aloittaa haukkumisen, sitä paremmin hirvet pysyvät paikoillaan. Mikäli koira aloittaa haukkumisen aggressiivisesti heti, hirvet lähtevät helpommin juoksemaan alta pois.

Ihanteellinen koesuoritus ja hakutyöskentely hirvikoiralta on rengastava haku. Tämä tarkoittaa sitä, että koiran tulisi tehdä noin 1 km rengasta ryhmän lähellä, palata ryhmän luo, mikäli löytöä ei tule, ja lähteä siitä hakemaan uudelle alueelle. Rengastavaa hakua arvostetaan enemmän kuin pystyjä pistoja eri suuntiin. Rengastavan haun aikana voidaan testata myös yhteistyö ja tottelevaisuus, eli käykö koira missään välissä ohjaajan luona niin, että koira on haun aikana kytkettävissä. Ohjaajan tulisi siis kyetä kutsumaan koira luokseen alun pienen hakulenkin jälkeen sekä myös haukkutilanteesta. Kaikilla koirilla tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä etenkin mikäli hirvet ovat levottomia, koirat päivystävät hirvellä niin tarkkavaisesti, etteivät ne kykene jättämään hirveä tullakseen ohjaajan luo. Etenkin viime vuosien sääntömuutosten myötä yhteistyöpisteitä arvostetaan kuitenkin entistäkin enemmän ja ne ratkaisevat etenkin arvokilpailuissa usein paremmuuden.

Moni ohjaaja pyrkiikin nykyään rakentamaan yhteistyötä vahvaksi jo pentuaikana. Koiran kanssa yhdessä liikkuminen vaihtelevassa maastossa on tärkeää. Tämä antaa pohjaa yhteiselle tekemiselle mutta myös hyvälle hakutyöskentelylle. Vasta sen jälkeen vahvistetaan koiran haukkua.

Myös kokeessa, mutta etenkin käytännön metsällä, koiralta vaaditaan erinomaista kuntoa ja sitkeyttä. Jahdin aikana koiralle saattaa tulla hirvien perässä matkaa yhdessä päivässä jopa 40-50 km. Kokeen aikanakin useita kymmeniä kilometrejä. Koiran fyysiset ominaisuudet siis korostuvat, henkisten ominaisuuksien lisäksi.

Jännittäviä hetkiä

Kun jämpti Jusun löytämälle sonnille tehdään 95 minuutin haukun jälkeen karkko, lähtee hirvi vauhdilla karkuun ja se päättää juoksuttaa koiraa uudestaan ristiin rastiin. Jonkin ajan kuluttua ryhmän huolenaiheeksi nousee valtatie, jota kohti koira on menossa hirven perässä. Lisäjännitystä tilanteeseen tuo Jusun tutkapanta, jonka päivitystiheys on jäänyt minuutin viiveeseen, eikä toisaalla tuomaroivaa isäntää, jolla on pääsy pannan säätöihin, saada puhelimitse kiinni. Hirvi ja koira lähestyvät uhkaavasti vilkkaasti liikennöityä valtatietä, matkaa on sille enää vain pari kilometriä. Minuutin viive Jusun reitin piirtymisessä kännykän kartalle tuntuu tuskastuttavalta. Mistä kohtaa hirvi ja Jusu ovat kenties pian ylittämässä tietä? Ryhmä lähtee autoilla varoittamaan liikennettä sekä turvaamaan koiran turvallisuutta mahdollisessa tienylityksessä. Lopulta juuri kun Jusun tutkapanta saadaan päivittymään nopeammin, kaikkien onneksi hirvi päättääkin kääntyä noin kilometriä ennen tietä toiseen, turvallisempaan suuntaan.

Mutta Jusun reitti kartalla muuttuu jälleen. Jusu kääntyy samaa reittiä takaisin, mistä on aiemmin tullut. Ryhmään iskee aavistus, olisiko Jusu jättänyt juoksijahirven ja jäljestämässä omia jälkiään takaisin. Kartalle piirtyy aivan identtinen paluureitti menoreittiin verrattuna. Koko ryhmä tuijottaa piirtyvää karttaa mietteliäänä ja aavistus epätoivoa kokeen onnistumisesta alkaa hiipiä mieliin. Yhtäkkiä reitti kuitenkin muuttuu jälleen. Päätämme lähteä katsomaan, mitä tuolla paikalla on tapahtunut. Ajaessamme reitin erkaantumispaikalle, huomaamme tiessä jälkiä, selviä hirvenjälkiä. Yllätys on suuri! Jusu on sittenkin edelleen hirven perässä. Hirvi on päättänyt lähteä täysin samaa reittiä takaisin, omalle reviirilleen. Omaa polkuaan pitkin.

Klo 12.41 alkaa kuulua Jusun uusintahaukku: karkkomatkaa on siihen mennessä takana peräti 11 km.

“Mennäänkö jo kotiin?”

Ryhmän kesken alkaa kova miettiminen, mitä kokeen tuloksen kannalta olisi nyt järkevintä tehdä. Koko porukka, tuomareita myöten, pyrkivät saamaan Jusulle parhaan mahdollisen tuloksen ja palkan upeasti ja sitkeästi tehdystä työstä. Arvostelussa monet asiat vaikuttavat toisiinsa, ja nyt tulisi päättää, kuinka kauan Jusun annettaisiin haukkua tällä kertaa, yritettäisiinkö toista ampumatilaisuutta milloin ja paljonko jäisi kenties aikaa kokeen viimeisen AT:n yrittämiselle. Sonnin pitkien juoksumatkojen takia käytettävissä oleva aika on käymässä vähiin.

Puolen tunnin haukun jälkeen lähdemme yrittämään toista ampumatilaisuutta. Lähdemme kiertämään haukkupaikalle noin 800 m päästä tuulen alapuolelta suopursujen seassa ja suomaastossa rämpien. Mitä lähemmäs pääsemme, sitä äänettömämmin ja huomaamattomammin yritämme liikkua. Kun olemme reilun 100 m päässä koirasta, oksa raksahtaa poikki vaelluskengän alla ja koira hiljenee hetkeksi, pysähdymme kuin seinään. Tiheä pensaikko ja puusto estävät meiltä näkyvyyden – ei näy koiraa, eikä hirveä. Haukku alkaa uudelleen ja uskallamme hiipiä vielä aavistuksen eteenpäin. Olemme 80 m päässä koirasta, ja puiden välistä tulee esiin uroshirven pää. Se katsoo suoraan meihin. Yrittää ottaa kulkijoista selvää. Nostan äkkiä kameran esiin ja katsomme toisiamme – minä linssin läpi hirveä ja hirvi minua. Hetken päästä sonni lähtee jälleen liikkeelle. Tilanne on kuitenkin ylävitosten paikka tuomarin kanssa! Pääsimme näin lähelle ja saimme hirvestä hienon kuvan. Sain itsekin samalla arvion tuomarilta: kuulemma näin ensikertalaiselle täyden 10 pisteen suoritus haukulle menemisestä!

Jusu on lähtenyt uudelleen hirven perään. Koeaikaa ei ole enää kauaa jäljellä, ja seuraamme kartasta, missä voisimme käydä helpoiten ottamassa Jusun kiinni koeajan päätyttyä. Vielä 4 km ehtii Jusu mennä hirven perässä, kunnes pääsemme väliin. ”Eiköhän Jusu riittäis jo, mennäänkö jo kotiin?” kelpaa Jusulle. Takana on yli 30 km hirven perässä.

Jälkitunnelmia

Matkalla tuvalle mietin, miten mukavaa ulkona olemista päivä on sisältänyt ja miten mukavaa porukkaa olen päivän aikana tavannut. Koiralle on yritetty luoda vaikeassa tilanteessa maksimaalinen onnistuminen, ja Jusu on tehnyt todella sitkeän koiran työn. Tuvalla saamme keittäjien tekemää ruokaa: lohikeitto lämmittää erinomaisesti 10 h ulkoilupäivän päätteeksi. Ylituomarin kanssa käydään päivä vielä läpi ja Jusun arvostelupaperit saadaan kuntoon. Palkintojenjaossa Jusulle ojennetaan 1-tuloksen palkinto ja 6. sija. Se on tehnyt ehdottomasti päivän sitkeimmän suorituksen, vaikka ajan loppuessa kesken ei täysin huippupisteitä voida antaa.

Vielä kotimatkalla mietin, millaista on mahtanut olla koetoiminta ja hirvestys ennen tutkapantoja. Kun pantojenkin kanssa jännitystä riitti, ovat tilanteet mahtaneet olla jänniä ennen pantoja, kun koiran tai hirven liikkeistä ei tiedetty mitään. Koiran pois saaminen metsästä on myös taatusti ollut oma haasteellinen operaationsa. Jään miettimään, miten ukkoontuva hirvestysväki saisi yhä enemmän nuoria innostumaan hienosta harrastuksesta. Metsästysseurat voisivat kenties miettiä, miten uuden jäsenen olisi nykyistä helpompi tulla mukaan yhdistykseen ja olisiko kenties toimintatavoissa jotakin kehitettävää. Akkain Haukut olivat ainakin erinomainen esimerkki siitä, että hirvikokeissa voi olla todella miellyttävä tunnelma ja tällaiselle luontoharrastajalle kuin minä varsin viihtyisä kokemus. Jos hirvikärpäsiä ei lasketa.

HUOMIOITHAN NÄMÄ!

• Jos näet metsästysasuisia henkilöitä tien vieressä, he ovat siinä todennäköisesti turvaamassa liikennettä – eivät häiriköimässä. SIIS REAGOI! Hiljennä ja ole tarkkaavainen. Hirvi ja koira ovat todennäköisesti pian ylittämässä tietä.
• Hirvet kulkevat rutiinomaisesti omia samoja reittejään vuodesta toiseen, joten hirvivaroitusmerkki liikenteessä kannattaa ottaa tosissaan. Se on hyvin todennäköinen hirven tienylityspaikka.

 

Lisätietoja

Hirvenhaukkukokeen säännöt
Video hirvenhaukkukokeesta