Tiesitkö, että koirien kanssa talviretkeilyyn soveltuvia reittejä löytyy pohjoisesta paljon myös keskitalven lumen keskellä? Vieläpä ilman, että edes tarvitset lumikenkiä tai muita erikoisvarusteita. Lähdimme oman laumamme kanssa viettämään uuttavuotta Rukan ympäristöön, ja viikon aikana innostuimme käymään katsomassa, mitä vaihtoehtoja kansallispuistoista ja tunturimaisemista löytyy talviretkeilyyn.

Retkilaumassamme kulkevat labradorit Sisu 8 v ja Vainu 1,5 v sekä australianpaimenkoira Jekku 3,5 v.

Pyhän jyssäys Rukalla

Omat koiramme eivät ole paukkuarkoja, mutta uudenvuoden aaton viettäminen kelohirsimökissä noin 7 km Rukan keskustasta oli silti oikein mieluisa vaihtoehto itse kullekin. Raketit eivät lennelleet nurkissa ja kukaan koirista ei tainnut yhtäkään pamausta edes kuulla. Saimme viettää mökillä kuin mitä tahansa normaalia iltaa hyvin rauhassa. Tämä teki jo heti vaikutuksen loman aluksi!

Koska uusivuosi sujui rauhallisesti, niin ainut jyssäys oli uudenvuodenpäivänä tehty Pyhän jyssäyksen 7 km päiväreitti Rukan tunturimaisemissa. Reitti kulki vaihtelevassa maastossa pitkin tunturimäkiä, ja upeita tykkylumipuita pääsi ihailemaan aivan lähietäisyydeltä. Reitin korkeimmista kohdista pääsi ihailemaan myös upeita Rukan maisemia. Korkeuseroja oli reitillä jonkin verran, joten se ei ole aivan helpoimmasta päästä kulkea etenkään talviaikaan.

Yritimme löytää myöhemmin reittiä myös tunnetulle Konttiselle ja Valtavaaralle, mutta niille ei ilman lumikenkiä ollut asiaa, joten niiden valloittaminen täytyy jättää lumettomaan vuodenaikaan.

Maisemia Pyhän jyssäys -reitin varrelta.

Hiiden hurmos Oulangalla

Oulangan kansallispuistossa Karhunkierroksen maisemissa kulki Hiiden hurmos, 5 km rengasreitti, joka on tarkoitettu päiväreitiksi ja talviaikaan lumikenkäilyyn. Reitti oli hyvässä kunnossa, joskin muutamissa nousuissa oli liukkaita kohtia. Korkeuseroja löytyi, mutta kokonaisuudessan reitti oli helppokulkuinen kumpuilevassa metsämaastossa.

Osa reitistä kulkee Pientä karhunkierrosta pitkin, ja reitin varrella pääsee ihailemaan 200 m pitkää Kiutakönkään koskea, joka on hieno näky talvellakin.

Kiutakönkään koski Hiiden hurmos -reitin varrella Oulangalla.


Riisin rääpäsy

Riisitunturin kansallispuistossa kulkee erityisen helppokulkuinen ja mukava 5 km rengasreitti Riisin rääpäsy, joka on hieno maisemareitti Riisitunturin huipulle. Huipulta olisi ollut hienot näkymät mm. Kitkajärvien suuntaan, mutta meidän retkipäivänämme kevyt lumisade esti näkyvyyden pidemmälle.

Kuitenkin myös pilvisemmällä kelillä reitti on elämys, sillä upeat ja satumaiset puut luovat aivan oman tunnelmansa jo reitin alkuvaiheilla ja huipulla lumen valkeus pääsee todella oikeuksiinsa.

Riisitunturin laella oli satumaisen valkoista.


Koronjään rengasreitti

Posiolla Korouoman rotkolaakson ympärillä kulevalla 5 km rengasreitillä (Koronjään rengasreitti) pääsee ihailemaan Suomessa melko harvinaisia isoja jääputouksia. Reitillä on korkeuseroja ja se on virallisesti luokiteltu vaativaksi, mutta itse koimme sen kohtuullisen helpoksi kuitenkin. Muutamat liukkaammat kohdat piti tosin kulkea varoen.

Reitin varrella pääsee ihastelemaan kolmea suurta jääputousta, jotka ovat jääkiipeilijöiden suosiossa: Ruskea virta, Jaska Jokunen ja Mammutti. Jokainen putouksista oli omanlaisensa, ja talvista valkoista maisemaa vasten korostuvaa putousten värikkyyttä olisi voinut ihailla kauemminkin.

Rinteillä taas talviset solisevat purot tekivät vaikutuksen, sillä virtaava vesi jää- ja lumikerroksen alla luo aivan omanlaisensa ja hienon äänimaiseman.

Koroumassa pääsee ihailemaan upeita jääputouksia.

Hossan luontopolku

Hossa on virallisesti kesäkuussa 2017 vihitty Suomen 40. kansallispuistoksi ja siten myös Suomi100-juhlavuoden virallinen kansallispuisto. Eikä suotta! Hossan upeat käppyrämännyt ja kangasmetsät, järvet, lammet, suot ja supat tekevät vaikutuksen myös talvella.

Todella helppokulkuiset maastot tekevät retkeilystä erityisen mukavaa ja leppoisaa. Vaikutelma luonnon rauhasta ja puhtaudesta on läsnä vahvasti talvisessa Hossassa, sillä kumpanakaan retkipäivänämme emme törmänneet kehenkään muuhun – toisin kuin muissa kansallispuistoissa, joissa vastaantulijoita oli välillä paljonkin. Hossa oli myös ainut kansallispuisto, jossa törmäsimme poroihin – vieläpä useita kertoja.

Hossassa ei kuitenkaan kulje talviaikaan kovinkaan montaa kävelyyn soveltuvaa reittiä. Yritimme muun muassa päästä ilman lumikenkiä Värikalliolle, jossa on 3500 v vuotta vanhoja kalliomaalauksia kivikaudelta, sekä Julma-Ölkyn kanjonille, mutta kumpaankaan ei ollut edes autolla asiaa kovinkaan lähelle kaatuneiden puiden ja auraamattomien teiden takia. Lisäksi polkuja ei oltu talvikunnossapidetty, joten ilman lumikenkiä ei niihin ollut asiaa.

3 km Huosilampea kiertävä rengasreitti oli kuitenkin talvisaappailla hyvin kuljettavissa. Tämä luontopolku lähtee Hossan luontokeskukselta ja antaa jo esimakua Hossan upeisiin maisemiin.

Hossassa pääsimme näkemään myös poroja useampaan kertaan.

Vinkkejä talviretkeilyyn

Kävelimme kaikki yllä mainitut reitit talvisaappailla ilman lumikenkiä, joten vaikka kaikkia reittejä ei talvikunnossapidetyiksi luvataaan, niin silti ainakin tähän aikaan vuodesta niillä pääsi oikein hyvin kulkemaan. Lumikengät on kuitenkin hyvä olla mukana, jos haluaa päästä kulkemaan vähänkään kunnossapidettyjen reittien ulkopuolelle, sillä pienikin harha-askel pois polulta saa retkeilijän uppoamaan metrin hankeen.

Laavuja on paljon reittien varrella ja polttopuita on hyvin tarjolla joka puolella, joten retkimakkarat saa paistettua hyvin myös talvella.

Retkeilykartoista kannattaa tutkia etukäteen sekä talvi- että kesäkarttaa rinnakkain, sillä kesäkartasta on helpompi löytää parhaat vaellusreitit, kun taas talvikartasta voi tarkistaa, ettei reitillä joudu talviaikaankaan kulkemaan latua pitkin koirien kanssa.

Koirat on luonnollisestikin pidettävä kytkettyinä kansallispuistossa ja luonnonsuojelualueilla. Poroihin voi helposti törmätä, ja myös muutamia vapaana juoksevia porokoiria tuli meitä vastaan. Itse olen kokenut helpoimmaksi opettaa koirat kulkemaan polulla perässäni, jolloin ehdin reagoida tarpeen tullen kaikkeen: vastaantulijoihin, poroihin tai muihin yllättäviin tekijöihin. Kolmen koiran lauman kanssa koimme helpoimmaksi väistää vastaantulijoita hyppäämällä polusta sivuun syvään hankeen, sillä kapealla polulla voi ohittaminen muuten olla hieman hankalaa, joten pitkät talvisaappaat, säärystimet ja hyvät housunpuntit tulivat tarpeeseen.

Kesäretkeilyyn verrattuna lumen paljous tuo myös hyviä puolia. Koirille (tai koirien) ei tarvitse kantaa vettä mukana, sillä muutama haukkaisu lumihangesta siellä täällä tuntui ainakin omille koirille olevan mukava tapa tankata nestettä.

Vaikka monet päiväreiteistä ovat pidempiä matkoja kävelemään tottuneelle lyhkäisiä, on hyvä muistaa, että talviaikaan harva poluista on niin kiinteäluminen, ettei se kävellessä yhtään upottaisi. Niinpä matkasta muotoutuu selvästi raskaampi kulkea kuin lumettomaan aikaan. Tämä korostuu etenkin enemmän korkeuseroja sisältävillä reiteillä. Itse koimme, että noin 2,5-3 km/h on mukava etenemisvauhti talvireiteillä. Etenkin pentujen sekä nuorten ja vanhojen koirien kanssa on hyvä ottaa tämäkin huomioon.

Tarkemmat reittikuvaukset: luontoon.fi

Jekku Hossan hienoissa maisemissa.

MAINOS

SporttiRakin päätoimittaja ja tuottaja. Aktiivinen koiraharrastaja Pohjanmaalta. Kotona on kolme homekoiriksi koulutettua työkoiraa: 5 v aussie Jekku, 3 v käyttislabbis Vainu ja 10 v käyttislabbis Sisu. Nyttemmin olemme kuitenkin keskittyneet harrastuspuolelle treenaamaan etenkin tokoa, pk-lajeja (haku ja jälki), paimennusta, nomea ja agilityä. Harrastamme lisäksi koirien kanssa erilaisia vetolajeja (hiihto, canicross, kickbike, bikejoring) sekä vaellusmatkailua Suomessa ja ulkomailla.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän