Kiitos kaikille runsaasta palautteesta jälkiluennostani SporttiRakissa. Ensimmäisen luennon alussa sivuttiin koulutuksen peruspilareita, joista yhtenä tärkeimpänä esiin nousee koiran ja ohjaajan välinen suhde ja yhteistyö. Aihe herätti kiinnostusta ja toiveita luennoille myös tästä teemasta tulevaisuudessa. Eikä ihme, kyseessä on yksi koirankoulutuksen todellisia kulmakiviä, joka jää aivan liian vähälle huomiolle treenien keskittyessä liian usein teknisten asioiden hinkkaamiseen.

En enää nykyään mielelläni käytä koiran ja ohjaajan välisestä suhteesta sanaa ”hallinta”. ”Hallinta” sanana luo helposti väärän mielikuvan siitä, mitä yhteistyö eläimen ja ihmisen välillä voi parhaimmillaan olla. Hallinnalla ymmärretään usein tottelemista. Jos koiraa käsketään – koira tottelee. Kun koiralle sanotaan ”istu”, se istuu. Mahtavaa, koira on hallinnassa. Kaikki on hyvin.

Koiran ja ohjaajan välinen suhde on paljon enemmän kuin koiran kouluttamista tai käskemistä

Koiran ja ihmisen välinen yhteistyö on parhaimmillaan silloin, kun kumpikin luottaa toisiinsa, on motivoituneita tekemiseen ja osaa kuunnella ja tulkita toista. Kahden eri lajin välillä tämä on aika iso haaste.

Hyvin usein heikosta suhteesta johtuvia ongelmia ei osata – tai haluta – tulkita. Koirankoulutuksessa haetaan ongelmiin perinteisesti hyvin teknisiä ratkaisuja (”Siirrä seuraamisessa käden asentoa kaksi senttiä vasemmalle”, ”Vaihda jäljellä palkka Frolicista lihapullaan”, ”Ota ensi kerralla mukaan pallon sijasta patukka”.)

jäljestys_nenän_käyttö_nenätyöskentely
Kuvituskuva

Luennollani käytin esimerkkiä, jossa jäljen janalähdössä koira riehuu, ei keskity, liina sotkeutuu puihin ja homma on yhtä sekoilua. Tällöin yleensä todetaan, että koiralla on ”janaongelma” ja halutaan löytää tekninen ratkaisu sen korjaamiseen. Oikeastihan ongelma on koiran ja ohjaajan välisessä suhteessa. Ohjaaja ei pysty kommunikoimaan koiransa kanssa siten, että koira saataisiin keskittymään ja rauhoittumaan. Tekniset korjaukset ovat pelkkää kosmetiikkaa – ongelma on paljon syvemmällä ja aiheuttaa taatusti muitakin hankaluuksia koirakon koulutustaipaleella.

Koiran ja ohjaajan suhteen isona esteenä on usein myös ohjaajan kyvyttömyys tulkita koiraa ja ymmärtää, miksi se tekee asioita siten kuin tekee. Koiraa ei joko haluta oppia lukemaan – ”Ei sitä ennenkään ole koiralta kyselty, miten koiraa koulutetaan” – tai koiran käyttäytymistä ei osata tulkita oikein. Koiran käyttäytymisen tulkitsemisessa eli koiran lukemisessa ohjaajalta vaaditaan paitsi osaamista, myös herkkyyttä oppia näkemään pieniäkin signaaleja. Epäonnistuminen tässä tulkinnassa aiheuttaa usein sen, että koulutuspolku muuttuu todella haasteelliseksi. Puutteellinen taito koiran lukemiseen aiheuttaa virheellistä kommunikointia koiran ja ohjaajan välillä. 

Hyvä suhde rakennetaan arkielämässä

Hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä poistaa tarpeen koiran koulutukseen. Silloin treenit voidaan rakentaa niin, että koiraa ei kouluteta, vaan sille luodaan mahdollisuuksia oppia. Tämä on vielä tällä hetkellä suomalaisessa koirankoulutusmaailmassa monille täysin outo ajatus. Meillä kun koiria koulutetaan edelleen hyvin pitkälti keskittymällä teknisiin asioihin ja käskyjen tottelemiseen. Se ei ole paras, nopein tai tehokkain tapa rakentaa toimivaa koirakkoa – missään lajissa. Hyvä suhde mahdollistaa tehokkaampien opetustilanteiden rakentamisen koiralle, kun treeneistä poistuu tarve käskemiseen, kontrollointiin ja hallitsemiseen. Hyvin usein epävarma suhde aiheuttaa stressiä sekä koiralle että ohjaajalle. Stressi on oppimisen suurin este.

Hyvää suhdetta koiran ja ohjaajan välillä ei rakenneta treeneissä. Se rakennetaan arkielämässä: räyhäävien koirien ohitustilanteissa, kotisohvalla, kynsiä leikatessa ja metsässä juostessa. Treenit voivat mitata ja parhaimmillaan vahvistaa suhdetta. Hyvän suhteen muodostamisessa koiran ja ohjaajan välille on kuitenkin paljon tärkeämpää se, mitä treenien ulkopuolella tapahtuu.

Takana koirien, itseni ja muiden kouluttamista yli kymmenen vuotta. Lajeina ollut vuosien mittaan vaikka ja mitä. Ensimmäiset vuodet vierivät pääosin suojelun ja muiden palveluskoiralajien parissa. Viimeiset vuodet on kuljettu metsiä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kanssa. Nykyisin lajina on kansainvälinen pelastuskoiratoiminta, joka vie ympäri maailman työkoiratoiminnan ja kilpailujen merkeissä. Menossa mukana käyttömalinoisit Karjala (Pysäkin Daika Sana) ja Kollaa (Suhteellisen Verrari). Eläkepäiviä viettelee Pulmu (Mecberger Hertta). Intohimona asioiden pohtiminen, uuden löytäminen, yhdessä tekeminen.Tavoitteena kehittyä aina vaan paremmaksi, ihmisenä ja koiranohjaajana. Sydämessä aina paikka koirille ja niiden kanssa harrastaville ja töitä tekeville ihmisille.

4 KOMMENTTIA

  1. Kun lukee hyvän … ei kun LOISTAVAN artikkelin, se menee niin tunteisiin. Itselle tärkeä aihe, vaikka takana vuosi kymmenien kokemus koirien kanssa touhuamisesta, sitten joku osaa kirjoittaa parilla lauseella ne tärkeät asiat … ja ymmärrän että tätä itsekin arvostan, mutten ole aiemmin sitä osannut nostaa riittävästi esille. En ole oikein osannut kiteyttää MIKSI, meillä asiat onnistuu niin helposti.
    Jälleen kerran KIITOS Johanna, sinä sen minulle kerroit vaikkei olla koskaan tavattu kasvotusten .

  2. Tämä on oikotie onneen, koiran ”koulutuksessa” , pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta itse. Kuuntelee/lukee riittävän monia ja poimii itselleen sopivat. ONNEKSI SporttiRakki säilöö tämänkin tekstin.

  3. Kiitos paljon Eija! 🙂 Tuo on juuri se juju, että jokainen noukkii helposti saatavilla olevasta materiaalista itselleen ne sopivimmat ajatukset ja vinkit. Sitä me SporttiRakissa juuri haetaan.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän