Harvassa on ne kesät, kun sääolot ovat olleet samanlaiset kuin tänä vuonna. Hellepäiviä ja sateettomia päiviä on ollut aivan turhan paljon aktiivista koiraharrastusta ajatellen. No, vepeilijöille tämä keli on ehkä oikein passeli, kunhan sinilevä pysyy poissa. Omalta osaltani se onkin vaikuttanut treenimääriin ja -sisältöihin merkittävästi. Treenaus kuumalla ilmalla jakaa tunteita paljon: osaa säät eivät juuri hetkauta, osa vannoo totaalitauon nimeen lämpiminä päivinä.

koiraharrastus_helteet_uiminen
Helteet suorastaan ajavat koirat veteen vilvoittelemaan.

Itse olen aiemmin ollut vakaasti sitä mieltä, etten kuumalla kelillä edes lenkkeile saati treenaa koirien kanssa. Tänä vuonna lämpimien säiden alettua jo toukokuussa päädyin muuttamaan suhtautumistani hieman vähemmän jyrkäksi, lämpiminä päivinä olemme lenkkeilleet melko normaalisti. Tämän kirjoituspäivän kaltaisina päivinä, kun mittarin lukemat huitelevat lähempänä 30 astetta ja pahimmillaan ylikin, emme juuri liiku pihamaalta kuin korkeintaan rannalle ja uimaan. Varsinaiset lenkit jäävät puoleen tuntiin, sillä olen maailman huonoin heräämään aamuvarhain lenkkeilemään. Päivällä pitkiä lenkkejä en jaksa minä, enkä näe mitään järkeä kuljettaa kieli maassa roikkuvia koiria pitkin maita ja mantuja vain lenkkeilyn vuoksi. Pikkuhiljaa alan kuitenkin vakavasti harkita jo varhaisten aamujen lenkkejäkin, sillä ennusteet eivät kovin hyvältä näytä ainakaan tulevan viikon osalta.

Kaikki viilennyskeinot käyttöön

Treenit olen jättänyt käytännössä kokonaan väliin hellekeleillä. Tämä viikonloppu teki poikkeuksen jälkileiristä johtuen. Lähdin kuitenkin matkaan sotasuunnitelman kera: emme tee pitkiä treenejä ja mikäli siltä näyttää, jätämme treenit kokonaan väliin. Perjantai-iltana kaivelin kylmälaukkuun matkaan paitsi jäähdytysalustat ja muutaman pienen froteepyyhkeen. Pakkaseen heitin kaikki kaapista löytyneet kylmäkallet. Alustat ja pyyhkeet kasteltuina ja kylmäkallejen kanssa kylmälaukussa pidettyinä säilyivät kylminä iltapäivään saakka, ja niillä sai koiraa hyvin viilennettyä ennen omaa treeniä. Viilennysalustalle Lysti ei lämmennyt juurikaan, mutta kylmä froteepyyhe päässään seisoi häntää heiluttaen viilenemässä. Tämä toki on vain hetkellinen apu ja itse uskalsin hyödyntää pyyhettä vain pari minuuttia kerrallaan, mutta ilmeisesti sekin virkisti jo ennen operaatiotakin hyvävoimaista koiraa.

Kokeessa on valitettavasti muutamaan kertaan tullut vastaava tilanne, jossa lämpötila on hellelukemissa. Tällaisina hetkinä laitan kaiken painoarvon päätöksessä suorituksen aloittamisesta ja loppuun saattamisesta koiran jaksamiseen. Jos Lysti alkaa näyttää kokeessa väsyneeltä tai voimattomalta, keskeytetään suoritus samantien. Aina takaraivossa kuitenkin jyllää pohdinta siitä, onko päätös jo tällöin myöhässä tehty. Lysti onneksi on opetettu juomaan jäljellä, joten nestettä se saa säännöllisesti joka kepillä jäljen aikana. Ilman juomista voisin iskeä hanskat naulaan jo ennen koepaikalle lähtöä. Nyt hiukan hirvittää, kun ennusteet lupaavat 30 asteen kieppeillä heiluvia lämpötiloja, ja viikon päästä olisi kauden päätavoite, PK-SM edessä. Kovasti täältä suunnalta lähetetään toiveita edes hieman viileämmistä keleistä, ihan jo koirien turvallisuuden vuoksi. Samalla kaavalla lähdemme kuitenkin matkaan – mikään koesuoritus ei mene koiran terveyden edelle.

koiraharrastus_helteet_uiminen_viilennys

Jokaisella koiranohjaajalla on varmasti oma näkemyksensä helteiden ja koiraharrastuksen yhteensopivuudesta ja siitä, mikä omalle koiralle hellekeleillä sopii. Itse olen ennemmin liian varovainen kuin otan riskin lämpöhalvauksesta. Ohjaaja on viime kädessä aina vastuussa koirastaan ja tekemistään päätöksistä treenaamisen, lenkkeilyn ja koiranhoidon suhteen. Oli ilo huomata, että viikonloppuna Lysti oli koko ajan energinen, iloinen ja hyvävoimainen – kiitos runsaan juomisen, varjossa pysymisen ja ehkä vähän myös viilennyksen ja treenien jälkeisen uimisen.

Jatkossa jatkamme kuitenkin samalla kaavalla kuin tähänkin asti: helteillä maataan kaikki pihalla tekemättä mitään, treenata ehdimme sitten viileämmilläkin keleillä.


MAINOS
Katariina Salo
Olen Katariina Salo ("Kata") Hämeestä. Koiraharrastukseni aloitin lähes 20 vuotta sitten ja harrastuskavereinani ovat tällä hetkellä reilu 8-vuotias siperianhusky Enne (REK2, toko avo3, agility maksi 2, 2 x rallytoko ALOHYV) sekä pian 4-vuotias australianpaimenkoira Lysti (PAJÄ3 1-tulos x 2, TK1, TK2, TK3, EVL1 x 1). Enne treenaa omaksi iloksemme agilityä ja rallya. Lystin päälajina on tällä hetkellä PK-jälki, jonka tiimoilta tavoitteenamme on SM-kisat elokuussa. Säiden salliessa vetotreenit kuuluvat kummankin koiran arkeen, ja lisäksi puuhastelemme milloin nose workin, henkilöhaun, tarkkuusetsinnän tai vaikkapa frisbeen heiton parissa. Varsinaisten koiraharrastusten lisäksi intohimonani on retkeily koirien kanssa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän