Ohjaajalla on suuri vastuu, eikä kunnianhimo saa ylittää urheilukoiran hyvinvointia.
Perinteiset eläinlääkäripäivät järjestettiin jälleen 28.-30.11.2018 Helsingissä. Vuosittainen täydennyskoulutustapahtuma kokoaa eri sektoreilla työskentelevät eläinlääkärit yhteen pohtimaan ajankohtaisia teemoja. Tänä vuonna pohdittiin mm. etiikkaa ja aiheena nousi esille myös uuden koiraurheilualan tuomat haasteet. Koiraurheilun nopea kehitys on nostanut esiin tarpeen koiraurheilun omasta eettisestä näkökulmasta verrattuna urheiluun ilman koiraa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on syntynyt koiraurheiluala, jollaista ei ole ennen ollut. Ammattimaiset koirakouluttajat ja kilpavalmentajat, sisäharrastushallit, urheilukoirille varusteita myyvät erikoiskaupat, koirien fysioterapeutit, koirahierojat ja nyt myös eläinlääkärit tarjoavat palveluita erityisesti urheilukoirille.
Koiraurheilun näkyvyys koiraharrastusmaailmassa on merkittävä. Kennelliiton alaisia harrastusyhdistyksiä on lähes 2000, koelajeja yli 7 000 ja harrastajia yli 500 000. Kokeiden osallistumiskäyntejä on vuosittain noin 160 000 (177 298 osallistumista vuonna 2017). Lisäksi on useita Kennelliittoon kuulumattomia lajiharrastusyhdistyksiä ja -toimintaa.
Mikä on koiran rooli urheilussa?
Koiraurheilu on jo verrattavissa ilman koiraa tapahtuvaan urheiluun ja kilpaurheilussa on samat piirteet, tehtiin se koiran kanssa tai ilman koiraa. Koiraurheilulajeista agility on myös hyväksytty virallisesti valtionapua saavien urheilulajien joukkoon vuonna 2016. Koiraan muodostuu harrastuksen myötä erityinen suhde ja urheilukoiran merkitys omistajalleen on usein suuri. Harrastukseen ja koiran hoitoon ollaan valmiita käyttämään aikaa ja rahaa, vaivat huomataan usein aikaisessa vaiheessa ja niitä halutaan myös ennaltaehkäistä.
Kolikolla on myös kääntöpuoli: jos koira ei sovellukaan harrastukseen, johon se on hankittu joko luonteen tai esimerkiksi rakenteellisten vikojen vuoksi, siitä voidaan luopua tai se voidaan jopa lopettaa. Urheilu altistaa niin ihmiset kuin koiratkin vaurioille, joita ei kotikoirilla esiinny. Urheilukoirien loukkaantumisriski on kohonnut, ja urheilukoirilla esiintyy lajeille tyypillisiä traumaperäisiä tuki- ja liikuntaelinvammoja sekä rasitusvammoja.
Koiraurheilussa pitäisi olla oma eettinen näkökulma verrattuna urheiluun ilman koiraa. Koira ei itse valitse mitä sen kanssa harrastetaan ja millä intensiteetillä. Ohjaajalla on suuri vastuu, eikä kunnianhimo saa ylittää urheilukoiran hyvinvointia.
Lähde
Suomen Eläinlääkäriliitto ry: www.sell.fi
Eläinlääkäripäivät www.elainlaakaripaivat.fi
MAINOS
