Teksti: Katariina Launiala, IG: @katanankoiruudet

Esimerkiksi koejäljellä tai etsintätehtävässä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa koiraan, sillä vain sen nenä tietää, missä seurattava jälki kulkee. Ihannetilanteessa ohjaaja saa vain nauttia mukavasta kävelystä koiransa perässä ja esimerkiksi korjailla koiran ilmaisemat esineet talteen. Aina jäljestys ei kuitenkaan ole ihan näin seesteistä ja koirallekin sattuu virheitä. Vähintäänkin koira voi törmätä jäljellä haasteisiin, varsinkin, kun me niitä koulutusmielessä vielä tahallamme koiralle mielellämme tarjoilemme. Tällöin korostuu se kuuluisa koiranlukutaito, ja juurikin ongelmatilanteet sitä myös kovasti tukevat. Koiranlukutaito ei kuitenkaan aina ole kaikkein helpointa, se vaatii useimmilta meistä aikaa ja erehdyksiä, sekä maastolajeissa olosuhteet voivat pahimmillaan vaikeuttaa jopa koko koiran näkemistä. Itselle jäljellä selkein väylä koiran lukemiseen onkin meitä jäljellä toisiimme yhdistävä jälkiliina. Olen huomannut, että moni kokee liinan kanssa työskentelyn varsinkin alkuun melko haastavana. Sen tehtävä tuntuu olevan tuoda lisävaikeuskerrointa metsässä liikkumiseen, ja ohjaajan aika sekä huomiokyky menee vain liinan selvittelyyn. Kunhan siihen tottuu, niin parhaimmillaan liina on kuitenkin oiva apuväline koiran ja ohjaajan keskinäiseen vuoropuheluun.

“Normaali veto siis yhdistää meitä ja kertoo, että koirani ajaa jälkeä keskittyneesti ja itsevarmasti – kaikki on siis tällöin hyvin.”

Koiran ja ohjaajan välinen kommunikointi liinan avulla

Itse opetan koirani jäljestämään niin, että liinassa on aina kohtuullinen veto päällä. Vedon tarkoitus ei kuitenkaan ole raahata ohjaajaa täysiä pusikoiden läpi niin, että koiran henki pihisee valjaissakin! Jos näin käy, niin silloinkin välittyy tärkeää tietoa ohjaajalle. Liian kova veto liinassa on usein koiran tapa kommunikoida, että jokin mahdollistaa sille tarkoituksettoman lujan vauhdin ja ohjaa täten parempaan treenien suunnitteluun. Vaikka joskus ohjaaja voikin joutua toimimaan jarruna, niin se ei ole varmastikaan monenkaan tavoite jäljellä eikä lähellekään jälkiliinan tärkein tehtävä.

Sopiva veto sen sijaan on minulla ja koirallani tapa olla yhteydessä toisiimme. Nuorempi koirani on melko herkkä ja kaipaa paljon tukea, joten näin se kokee minun olevan paremmin kanssaan. Normaali veto siis yhdistää meitä ja kertoo, että koirani ajaa jälkeä keskittyneesti ja itsevarmasti – kaikki on siis tällöin hyvin. Liina kuitenkin löystyy aina, kun koirani kohtaa haasteen, ja tällöin minun on syytä olla hereillä. Vedon puuttuminen toimii merkkinä pysähtyä ja antaa koiran ratkoa ongelman ilman, että häiritsen tai paineistan sitä. Joskus koira voi hukata jäljen tai haluta tarkistaa kulman, jolloin se muuttuu epävarmemmaksi ja täten lopettaa päämäärätietoisen etenemisen ja sitä kautta vedon. Tällöin odotan, että jännite palaa koiran lähtiessä taas jäljelle ja tämä on signaali minulle toimia vahvisteena seuraamalla koiraa. Veto myös muuttuu vaikeissa kohdissa, esimerkiksi teiden ylityksissä tai kallioilla, ja nämä ovatkin oivia hetkiä oppia lisää niistä asioista, jotka oma koira kokee jäljellä haastaviksi!

Aina liinan löystyminen ei toki ole merkki ongelmasta, vaan se löystyy silloinkin, kun koirani löytää esineen. Joskus löystyminen on vain pieni hetki, mutta välillä esine tai keppi vaatii koiralta tarkentamista, jolloin haluan antaa koiralle työrauhan. Jään jälleen paikalleni odottamaan esineilmaisua, jonka jälkeen päästän liinasta irti ja menen palkkaamaan koiraani. Löysä liina on merkki tällöin myös koiralle ottaa rennosti ja levähtää, sillä varsinkin pitkillä jäljillä tai kuumalla ilmalla se tulee näitäkin hetkiä tarvitsemaan. Koska löysä liina merkitsee paussia, niin aiheutan siihen vastaavasti pienen alkujännitteen, kun haluan kertoa koiralle, että olisi aika jatkaa. 

Liinan sopiva pituus riippuu koirasta

On koirakohtaista, kuinka pitkää liinaa on järkevä käyttää tai kuinka läheltä siitä pitää kiinni. Se voi toki vaihdella myös jäljen eri kohdissa. Koira, jolla on taipumusta hosua, jäljestää levottomasti seilaten tai joka hukkaa jäljen helposti, on hyvä pitää lähempänä ohjaajaa kuin tarkemmin jälkeä ajava kaverinsa. Itse annan koiran mieluiten työskennellä melko kaukana, koska koen saavani paremmin kokonaiskuvan tilanteesta kuin aivan koiran kannoilla kulkiessani. Koen, että minulla on tällöin paremmin aikaa reagoida ja jos koira vaikka hukkaa jäljen, olen todennäköisemmin sen päällä seisomassa koirasta kauempana kuin aivan koirani kintereillä ollessani. Tällöin on helpompi odottaa itse paikallaan, että koira nostaa jäljen uudestaan. Sen sijaan koira, joka hukkaa jälkeä alati tai tekee kulmissa laajoja tarkistuskierroksia, voi hyötyä lyhyemmästä liinasta. Mielestäni ei ole järkeä opettaa koiraa tekemään esimerkiksi kulman tarkistusta kymmenen metrin säteellä, vaikkakin se tarkistuksen puolestani saakin halutessaan tehdä. Kunhan koira on oppinut tekemään maltillisemmat tarkistukset, niin annan sille enemmän tilaa olemalla itse kauempana eli eri koulutusvaiheissa ja saman jäljenkin aikana etäisyys koirasta voi tarpeen mukaan vaihdella. 

“Oma systemaattinen tavoitteeni on aina kuunnella, tukea ja oppia liinan välityksellä.”

Liina puhuu ohjaajalle mutta ei toisinpäin

Vaikka itse imen tietoa jäljestävältä koiraltani liinan välityksellä, kerron kuitenkin mahdollisimman vähän koiralleni liinan kautta asioita, varsinkaan mitään negatiivista. Lähinnä ainoa asia, jonka liinan kiristämisen avulla teen, on pakon edessä koiran pysäyttäminen tai rajoitan esimerkiksi turhaa pyörimistä, vaikkakin koitan näitäkin välttää. En esimerkiksi koskaan välitä liinan avulla nyppäisyin pakotteita koiralle tai herätä sen huomiota liinasta vetämällä. Saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta tätä kuitenkin näkee välillä ihmisten tekevän varsinkin silloin, kun koira on jo kytketty jälkivälineisiin ja lähestytään janaa, mutta koira ei vielä aktiivisesti etsi jälkeä. Se voi tällöin haluta vaikka nuuskia tai merkkailla tai muuten vain harhailla väärään suuntaan. Edellä kuvaillussa tilanteessa moni lähes huomaamattaan nyppäisee koiraa liinasta mukaansa. Itse kuitenkin vältän kaikkia negatiivisia liinannyppäisyjä jälkivaljaissa, ja mieluiten liina onkin valjaissa kiinni vain jäljellä tai janalla. 

Ohjaajalle haastava maasto voi olla koirallekin haasteellinen

Kaikkein tärkeintä onkin opettaa koira olemaan huomioimatta siihen jäljellä kohdistuvia kiskaisuja. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että moni on koiraansa huomattavasti kömpelömpi metsässä liikkuja ja joskus maastot voivat olla melkoisen liinaan tarrautuvia. Itse kompastuessani tai liinan kiertyessä kuusikkoon en halua koirani ottavan äkillistä, välillä varsin voimakastakaan nyppäystä palautteena toiminnastaan. Herkkä koira kun voisi muuten luulla, etten ole tyytyväinen sen työskentelyyn, vaikka ”palaute” johtuisikin aivan muista, jälkeen liittymättömistä asioista. 

Se maasto, jossa minä saatan maata hetkellisesti metsänpohjalla, voi olla koirallekin sangen haastava jälkialusta. Hakkuuaukea risukasoineen ei ole sillekään se kevyin tai helpoin mahdollinen ympäristö edetä ja vielä jälkeä seuraten. Varsinkin, kun nimenomaan niiden haasteiden edessä korostuu koiran itseluottamus ja parhaimmillaan ne haasteet sitä myös ihanasti kasvattavat. Pahimmillaan nyppäisy tulee kuitenkin juuri sillä hetkellä, kun koira on ratkaissut jonkin sille vaikean paikan, ja jos se kokee tämän negatiivisena palautteena, oppiminen voi pahimmillaan ottaa isojakin askelia taaksepäin. Kun koira on tottunut nyppäisyihin eikä täten pidä niitä palautteina, sen työskentely ei niistä niin helposti kärsi. Kaikki koirat eivät toki ole yhtä herkkiä, ja näissäkin tilanteissa ne jo kuljetut jälkikilometrit ja oppimishistoria painavat siellä vaakakupissa yksittäistä erehdystä enemmän. Silti oma systemaattinen tavoitteeni on aina kuunnella, tukea ja oppia liinan välityksellä eikä niinkään kontrolloida, kouluttaa saatika rankaista.