Peruutus. Pelkän sanan kuuleminen aiheuttaa meissä monissa puistatusta, inhoa ja muita negatiivisia tunteita. Mutta miksi? Miksi se peruutus on niin hankalaa? Onko se koiralle luonnostaan vaikea asia vai onko se vain haastava asia opettaa?

Koirat ovat erilaisia. On aivan luonnollista, että toisille peruuttaminen on oikeasti helpompaa kuin toisille. Onhan peruuttamisessa kyse kehonhallinnasta. Kuitenkin kaikesta huolimatta peruutus on taito, jonka jokainen voi oppia! Seuraavaksi pohditaan joitakin apukeinoja, joilla peruutuksen kanssa voisi päästä alkuun.

Palkan suunnalla on väliä

Ihan ensin opetellaan yksi peruutusta helpottava tapa palkita koiraa. Tämä ei toki ole ainoa tapa palkita koiraa peruutuksesta, mutta tällä palkitsemistavalla voidaan helposti edesauttaa peruutusta. Tavoitteena on, että ohjaaja heittää palkan koiran etujalkojen väliin, jolloin koira joutuu hiukan kumartumaan kurkottaakseen vatsansa alle tippunutta herkkua. Tämä aikaansaa usein muutaman lisäaskeleen peruutusta, josta taas voidaan palkita heittämällä herkku koiran jalkojen väliin. Tämä on myös yksi mahdollinen tapa aloittaa peruutuksen opettaminen. Voit siis käyttää tätä alkeisharjoitteena tai muiden harjoitusten lomassa vahvistamaan peruutuksen pituutta.

Palkan suunnalla voi auttaa koiraa jatkamaan peruutusta entistä pidemmälle!

Peruutus kohteelle

Kun koiralle opetetaan peruuttaminen takana olevalle kohteelle, on tämän avulla helppo huolehtia peruutuksen suoruudesta ja lisätä pituutta peruutukseen vaivihkaa. Tämä on myös monien koirien mielestä yksinkertaisesti superhauskaa! Jos koiralle on jo opetettu takajalkatargetti, voit hypätä ihan ensimmäisen harjoitteluvaiheen yli. Harjoittelu aloitetaan siitä, että koiraa kehutaan ja palkitaan, kun sen takajalat (tai aluksi edes toinen) on targetilla. Koiran voi houkutella targetille etuperin herkun avulla, alkuvaiheessa ei vielä tarvitse – eikä kannata – vaatia peruuttamista. Tärkeintä on, että koira hahmottaa, mistä palkka tulee – kriteerinä takajalat targetilla. Kun tämä on koiralle selvää ja se osaa hakeutua targetille niin, että se mallaa takajalkansa siihen, on aika lähteä hakemaan tästä peruutusta. Targetti kannattaa ensin asettaa ihan lähelle koiran taakse, jotta koira voi vain yhdellä askeleella päästä targetille. Tavoitteena se, että koira oppii luottamaan targetin löytyvän nimenomaan sen takaa. Kun yksi askel sujuu, voi hiljalleen targettia viedä kauemmas ja kauemmas koiran taakse, jolloin koira joutuu peruuttamaan aina kauemmas ja kauemmas. Aluksi kannattaa palkita koiraa, kun sen takajalat löytävät targetille. Siinä vaiheessa, kun targetti halutaan häivyttää pois, voi alkaa palkitsemaan koiraa peruutuksesta selkeästi ennen kun se ehtii targetille. Koko harjoittelun ajan kannattaa huolehtia, että peruutus pysyy suorana ja yhtäjaksoisena. Vaatimustasoa kannattaa nostaa maltilla, jotta koira saa rauhassa opetella kerralla sujuvan ja hyvän peruuttamisen.

Takajalkatarget aloitetaan opettamalla koiralle, että mikä osa sinne targetille halutaan. Tässä tapauksessa ne ovat ne takajalat.

Seuraavassa vaiheessa koiralle opetetaan, miten sinne targetille mennään. Tässä tapauksessa peruuttamalla.

Kun koiralla on ymmärrys halutusta tehtävästä, voi pidentää välimatkaa targettiin.

Apuja ohjureista

Toisinaan tulee vastaan sankareita, jotka eivät sitten niin millään keksi, miten se peruutus lähtisi taaksepäin. Tällaisten ystävien kanssa voi toisinaan olla hyödyksi käyttää jonkinlaista kujaa, joka ohjaa koiraa alkuun peruutuksen oikean suunnan kanssa. Kujan ei missään nimessä ole tarkoitus ahdistaa koiraa, joten jos ystäväsi on hiukan herkempää sorttia, mieti tarkkaan käytätkö kujaa – ja millaista kujaa käytät. Ohjureiden kanssa harjoitellessa kannattaa hyödyntää alussa opeteltua palkkaussuuntaa, sillä se auttaa koiraa tuottamaan liikettä omatoimisesti. Ohjurit taas pitävät huolen, että liike lähtee ensisijaisesti taaksepäin, eikä sivulle. Tässäkin kohtaa on tarpeen antaa koiralle aikaa ja mahdollisuuksia ymmärtää ja harjoitella tehtävää. Tehtävä on fyysinen, koiran tulee opetella uusia liikeratoja, eikä se takajalkojen käyttäminen kaikille ole niin helppoa. Matkaa kannattaa siis pidentää maltillisesti.

Matalat ohjurit voivat auttaa koiraa hahmottamaan, miten liike suuntautuu taaksepäin, eikä takapää lähde niin herkästi kääntämään sivulle.

Target ja ohjurit yhdessä

Yksi vaihtoehto on myös yhdistää kaksi edellä opeteltua tapaa. Kun koira osaa pienen matkan peruuttaa targetille, voidaan ottaa ohjurit avuksi ohjaamaan peruutuksen linjaa pysymään suorana. Tämä voi olla hyvä apu sellaisella koiralla, joka kyllä peruuttaa ja hakee takajaloillaan targettia, mutta ei hahmota kunnolla, mihin suuntaan on menossa. Näin ollen target auttaa koiraa ymmärtämään, että sen kuuluu peruuttaa, kun taas ohjurit auttavat koiraa oppimaan nimenomaan taaksepäin peruuttamisen oikeita liikeratoja. On käytössä sitten target, ohjurit tai molemmat, on apuvälineet häivytettävä maltillisesti. Ohjureista voi poistaa ensin toisen tai laittaa ohjureita hiukan enemmän erilleen toisistaan. Jos käyttää ohjureiden kanssa targettia, voi kokeilla myös ohjureiden poistamista kerralla, kunhan target pysyy vielä pelissä mukana.

Sheippaamisen mestarit

Osa koirista rakastaa sheippaamista ja itse oivaltamista. Vielä jos kartturi on edes kohtalaisen näppäräsorminen ja tarkkasilmäinen, voi sheippaamalla saada nopeastikin hyvän peruutuksen rakennettua. Tässä tavassa on kaikista tärkeintä, että koiraa palkitaan jo todella pienistä liikkeistä taaksepäin, alussa ihan vaan painon siirrosta tai yhden jalan nostamisesta. Kartturin on oltava tarkkana, ettei palkitse koiraa liian usein istumisesta, sillä se saattaa herkästi alkuvaiheessa sekoittua painonsiirtoon taaksepäin. Niin koiralla kuin ohjaajallakin.

Lopulta kaikki apuvälineet on saatava pois ja koiran opittava hallitsemaan kroppaansa ilman apuja. Apuja poistettaessa tai peruutusta tehdessä ilman apuvälineitä, on tärkeä aloittaa lyhyellä matkalla.

Ohjaajan paine

Ohjaajan tehtävälle tuottama paine saattaa pilata koko peruutustehtävän ja tehdä siitä koiralle epämiellyttävän. Ei siis ole suositeltavaa, että ohjaaja omalla liikkeellään paineistaa koiraa työntämällä sitä poispäin itsestään. Myöskin koiran fyysinen ohjaaminen työntämällä tai vastaavilla tavoilla on epämiellyttävä tapa opetella peruutusta. Kaikista parhaimpaan lopputulokseen pääsee, kun malttaa itse pysytellä irti fyysisestä ohjaamisesta ja antaa koiralle mahdollisuuden oppia ja oivaltaa ihan itse.

Iloa ja onnistumisia peruutuksiin!