Toiminnan aikaansaamisen keinot, osa 2 – Kosketuskohteet, houkuttelu ja nappaaminen

Lue artikkelisarjan ensimmäinen osa sheippauksesta ja ympäristön muokkauksesta tästä.

Tässä artikkelisarjan toisessa osassa käsitellään otsikon mukaisia toiminnan aikaansaamisen keinoja, eli tapoja, joilla koira saadaan tekemään haluttua asiaa. Jokaisella näistä on omat hyvät ja huonot puolensa ja jokin keino soveltuu paremmin tiettyyn toimintoon kuin toinen. Nämä seikat kannattaa kouluttaessa ottaa huomioon, jotta edistyminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Kaikissa keinoissa voi piillä mahdollisuus vielä sujuvampaan kouluttamiseen, joten erilaisia keinoja kannattaa myös kokeilla. 

Kohteen koskettaminen tekee koirasta koulutustilanteessa aktiivisen toimijan ja koirat ovat usein hyvin motivoituneita kohdetyöskentelystä.

Kosketuskohteet ohjaavat koiran oikeaan toimintoon

Kosketuskohteen, eli kohdetyöskentelyn, ajatus on, että koira opetetaan koskemaan jollakin kehon osallaan kohteeseen tai esimerkiksi seisomaan sen päällä. Tämän jälkeen kosketuskohteen avulla ohjataan koiraa tekemään haluttu toiminto. Usein kosketuskohteina käytetään omaa kättä ja kosketuskeppiä. Yleisiä ovat myös erilaiset alustat, joiden päälle koira menee istumaan tai seisomaan. Kosketuskohteeksi kelpaa käytännössä mikä vaan, vaikka post-it-lappu, pannulappu tai pyyhe, kunhan se on koiralle turvallinen. 

Kosketuskohde itsessään koulutetaan yleensä koiralle sheippaamalla ja kuten kaikki toiminnot, on tämäkin yleistettävä. Sitä kannattaa myös vahvistaa säännöllisesti, varsinkin jos kohdetyöskentelyssä on ollut tauko. Mitä vahvemmin koira tarjoaa kohteen koskettamista, sen helpompi tätä koulutustapaa on käyttää, eli pohjatyö kannattaa tehdä huolellisesti.

Kosketuskohde on erittäin monipuolinen ja tekee koirasta aktiivisen toimijan

Kosketuskohteella voidaan kouluttaa niin paikallaan tehtäviä toimintoja, kuten ruutuun menoa, kuin liikkeitä, esimerkiksi seuraamista. Sitä voi hyödyntää niin arjessa kuin harrastuksissa. Kohteen koskettaminen tekee lisäksi koirasta koulutustilanteessa aktiivisen toimijan ja koirat ovat usein hyvin motivoituneita kohdetyöskentelystä. Tapa sopii usein myös aremmille koirille, jotka tarvitsevat enemmän vihjeitä siihen, mitä pitää tehdä saadakseen palkan. 

Kosketuskohdetta käyttäessä eläin myös itse huolehtii yhdestä tehtävän kriteeristä. Näin kouluttajan työ helpottuu. Jos koira itse tietää, että takatassujen on oltava paikallaan alustalla, on sitä paljon helpompi ohjata etuosan käyttöön, kuin jos tehtävä koulutettaisiin ilman alustaa. 

Kosketuskohde toimii koiran tukena tehtävässä

Erityistä hyötyä kohdetyöskentelystä saa, jos koiralle on koulutettava itsestä poispäin suuntautuvaa liikettä. Harva koira kykenee tuosta noin vaan poistumaan kovin kauas omistajastaan. Jos koiralle koulutetaan esimerkiksi ruutuun menoa, se on huomattavasti helpompaa, kun koira juoksee ensin ruutuun kosketusalustan päälle. Eli sille koulutetaan helpomman tehtävän kautta vaikeampi.

Myös malttia ja paikallaan oloa vaativat tilanteet sujuvat helpommin, kun käytössä on esimerkiksi matto, jonka päälle koira on koulutettu menemään ja rauhoittumaan. Matto myös auttaa koiraa toiminnassa koko ajan ja ikään kuin ”maadoittaa” koiran paikalleen. Tällainen on tyypillisesti treenien tauoilla käytetty rauhoittumisalusta, jolla koira lepää ohjaajan tehdessä muuta tai muiden koirakoiden harjoitellessa. 

Kosketuskohteen esiin laitolla ja pois ottamisella on merkitystä

Kosketuskohdetta kouluttaessa elehtiminen ja suunnan näyttäminen eivät auta asiaa, vaan kouluttajan olisi oltava alussa hyvinkin eleetön. Oleellista on palkata pienetkin suuntautumiset kohteelle. Alussa se voi olla esimerkiksi salamannopea vilkaisu. 

Koiraa auttaa suuresti, jos kohteen tuo näkyviin aivan ensimmäisillä kerroilla, kun koira kävelee kouluttajaa kohti. Koiralle voidaan heittää nami kauemmas, koira hakee tämän ja koiran kääntyessä kohti kouluttajaa, kohde laitetaan paikalleen. Tällöin koira usein heti vilkaisee kohdetta, joka liikkuu sen näkökentässä ja sitä päästään palkkaamaan onnistumisesta.

Kouluttaessa on hyvä muistaa, että kosketuskohde otetaan aina pois näkyviltä, kun pidetään tauko tai lopetetaan harjoittelu. Hyvin herkän koiran osalta on joskus syytä tehdä tämä niin, että koira ei näe pois ottamista, koska koira voi kokea sen lannistavana. Koiran näkökulmasta tällöin palkkion mahdollisuus poistuu ja tämä voi vaikuttaa herkän koiran motivaatioon tai ainakin mielentilaan. 

Leikkiminen on sallittua aina

Kosketuskohteiden kouluttamisen voi ottaa myös hauskana leikkinä samalla harjoitellen sheippaamista ja kouluttamista yleensä. Tarvitaan vain jokin kohde, johon haluaa koiran koskevan, päätöksen siitä, millä haluaa koiran koskevan ja sitten palkataan kaikesta siihen suuntautuvasta liikkeestä. 

Kosketuskohteisiin ei yleensä opeteta vihjesanaa, mutta sekin on täysin mahdollista ja tällöin siitä voikin rakentaa jo temppuja. On koiria, jotka osaavat näyttää temppuna esimerkiksi omistajan polven, nilkan ja säären tai nimetä omistajan sormet pikkurillistä peukaloon ja tämä kaikki on tehty kouluttamalla ensin kosketus ja lisäämällä sitten vihje. Kohdetyöskentely sopii siis oivallisesti vaikka toipilaalle ja sadepäivien ratoksi.

Kosketuskohteen häivyttäminen

Suurin haaste kohteiden käytössä lienee kosketuskohteen häivyttäminen. Sehän ei aina ole tarpeen, mutta jos kyseessä on vaikka kosketuskepillä rakennettu seuraaminen tai ruutuun meno, on kohde häivytettävä. Tämän lisäksi koiralle on koulutettava vihje, jolla se jatkossa tekee toiminnon. Nyt kun itse kohde on ollut toiminnon vihjeenä. Eli silloin, kun kohde on näkyvissä, koira osaa mennä sinne.

Kohteen häivyttäminen tarkoittaa sitä, että siitä tehdään konkreettisesti koko ajan pienempi ja pienempi ja lopussa liikkeeseen lisätään vihjesana. Se, miten kohteesta tekee pienemmän, riippuu tietysti itse kosketuskohteesta. Alusta on helppo leikata pienemmäksi ja kosketuskeppi on usein teleskooppimalli. Jos mukana on ollut käden liikettä, on sekin helppo kerta kerralta muuttaa pienemmäksi. Tärkeintä on tehdä tämä pikkuhiljaa, sillä koira keskittyy helpommin aina eleisiin kuin suullisiin vihjeisiin ja on nopeasti hukassa, jos ele tai liike häviää näköpiiristä äkillisesti.

Houkuttelun suurin haaste ja hyöty on, että koira keskittyy vain namiin

Houkuttelu on hyvin helppo keino saada koira tekemään toivottu asia. Lapsille koiran kouluttaminen namien ja houkuttelun avulla sopii hyvin. Onnistumisia satelee ja harjoittelu on hauskaa.

Houkuttelua käytetään paljon esimerkiksi ohituksissa. Jos nami, jolla houkutellaan, on tarpeeksi hyvä, koira kyllä seuraa ja keskittyy vain siihen. Koira saattaa seurata herkkua jopa itselleen liian vaikeaan tilanteeseen. Kouluttajan onkin oltava valppaana, ettei koira ylitä mukavuuskynnystään liikaa tai joudu tilanteeseen, joka on sille liian pelottava. 

Houkuttelua voi tehdä leluilla ja koiraa voi houkutella lisäksi katseella, eleellä ja kehon asennolla. Esimerkiksi kyykkyyn meneminen toimii houkutteluna pennulle tulla luokse. Houkuttelua on myös kädellä osoittaminen, sekä katse ja sen suunta. Lisäksi erilaiset äännähdykset ja koiran huomion hakeminen vaikkapa käsien läpsyttelyllä on houkuttelua. 

Jos houkuttelua käyttää, on ymmärrettävä, että koiran oppiminen on tuolloin usein heikompaa. Koira keskittyy oppimistilanteessa vain namiin, ei niinkään siihen, miten sen saa. Houkuttelulla voi joskus kuitenkin saada koirassa aikaan jonkin ratkaisevan oivalluksen, eli se ei sinänsä ole mitenkään väärä keino. Jos houkuttelua käyttää, on ymmärrettävä kuitenkin lopettaa se ajoissa tai hyväksyttävä, että koira ei ehkä tee haluttua asiaa, ellei sillä ole nami kuonon edessä. Jokainen tietää ilmiön, jossa koira ei tee mitä pyydetään, ennen kuin herkku on näkyvissä.

Lisäksi houkuttelua käyttäessä kannattaa huomioida, että vihjesana liitetään usein kaiken muun kanssa samaan aikaan, eikä koira millään poimi sitä namin ja käden liikkeen seasta, koska nämä vievät sen kaiken huomion. 

Kannattaa aina tarkkailla koiraa, sillä jokainen koira tekee päivittäin aivan valtavasti asioita, jotka voi napata ja palkita.

Nappaaminen on myös arjen oivallinen työkalu

Nappaaminen vaatii nopeutta ja ennen kaikkea havainnointitaitoa, mutta voi olla todella hauska tapa kouluttaa. Nappaamisessa koiran toimia tarkkaillaan ja sen tehdessä haluttu toiminto sitä palkataan. Naksutin toimii nappaamisessa loistavana apuna varsinkin, jos toiminto on jotain, mikä tapahtuu kauempana omistajasta.

Kyseessä voi olla ihan tavallinen maahan meno, mutta myös jokin toiminto, jota ei ehkä muuten ilmenisi tai se on vaikea saada aikaan, kuten ravistelu. Parhaiten nappaaminen soveltuu kuitenkin asioihin, joita koira tekee itse ja usein. Halutun vihjesanan liittäminen nappaamiseen on todella helppoa, se vain sanotaan, kun koira tekee asian.

Arjessa nappaamisen hyödyntäminen tarkoittaa sitä, että koiraa palkitaan kaikesta, mitä se tekee itsenäisesti oikein. Jos se istahtaa odottaessa bussia, palkataan, ja kun se katselee rauhassa ohikulkijaa, palkataan. Tämä on hyvin järkevän kouluttamisen lisäksi myös erinomainen tapa havainnoida, mitä oma koira tekee. 

Kannattaa aina tarkkailla koiraa, sillä jokainen koira tekee päivittäin aivan valtavasti asioita, jotka voi napata ja palkita. Silloin nämä toiminnot tietenkin lisääntyvät ja arki sujuu aina vaan paremmin. Oikeiden toimintojen nappaaminen voisikin olla ihan jokaisen koiranomistajan päivittäinen tavoite. Samalla tulee keskityttyä siihen, mitä koira tekee hyvin ja oikein, eikä niihin mahdollisesti haasteellisempiin tilanteisiin.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan