Murrosikäinen koira

Nuoruus on pitkä ajanjakso, joka alkaa sosiaalistamisen herkkyyskauden loppuessa, eli pikkupentuvaiheen päättyessä. Osa koirista aikuistuu jo reilusti ennen kahta ikävuotta, mutta toisilla aikuistuminen kestää paljon pidempään. 

Koko pitkä nuoruusaika voi olla erilaisia kasvuun liittyviä haasteita täynnä. Keskenkasvuiseen koiraan tuleekin suhtautua kärsivällisesti koko sen nuoruuden ajan, ja aivan erityisellä ymmärryksellä, kun koira on varsinaisessa murrosiässä. Koiran murrosikä on normaali ja välttämätön osa koiran kehitystä, mutta se voi olla erittäin haastavaa aikaa niin koiralle itselleen kuin omistajallekin. 

Murrosikään liittyvät käyttäytymisen muutokset ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat roduittain. Varsinainen murrosikä alkaa yleensä hieman ennen vuoden ikää ja kestää muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Nartuilla murrosikä alkaa usein ensimmäisten juoksujen yhteydessä. Juoksujen alkamisajankohta hajaantuu tosin rodusta ja yksilöstä riippuen aina puolesta vuodesta puoleentoista. 

Uroksella ikäkausi alkaa sen saavuttaessa sukukypsyyden, mikä yleensä on noin kahdeksan-yhdeksän kuukauden iässä. Uroksilla muutokset käytöksessä eivät ole välttämättä yhtä voimakkaita kuin nartuilla, mutta urosten murrosikä saattaa kestää huomattavasti pidempään. 

Murrosiässä koiran monet taidot heikkenevät tai voivat jopa kadota kokonaan.

Korvat katoavat ja kaveripiiri vaihtuu

Murrosiässä koiran monet taidot heikkenevät tai voivat jopa kadota kokonaan. Koira saattaa alkaa vetämään hihnassa, haukkua ja rähistä vastaantuleville, merkkailla sisälle ja puolustaa sille tärkeitä resursseja. Yksinolon kanssa voi ilmetä haasteita, kodin tuhoaminen on yleistä ja koirasta voi tulla varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Koira saattaa myös turhautua helposti, jos se ei saavuta haluamaansa ja keskittymiskykykin heikkenee. 

Pentu on yleensä luonnostaan kiinnostunut omistajastaan ja palkkioista, mutta sukukypsyyden kynnyksellä koiran mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Hormonit ja suvunjatkamisvietti vievät koiran joskus täysin mennessään. Ihmisen silmään koira saattaa vaikuttaa tällöin hankalalta. Se haluaa vain nuuskia toisen koiran jättämää ihanaa hajujälkeä ja viis veisaa lihapullista tai omistajansa käskyistä. Omistaja kokee, että koiran ”korvat ovat kadonneet”, mutta tosiasiassa koira ei yksinkertaisesti vain kykene huomaamaan omistajaa tai tottelemaan käskyjä.  

Murrosikäinen koira valikoi usein tarkemmin koirat, joiden kanssa ystävystyy ja leikkii. Se saattaa hyväksyä tovereikseen vain oman rotunsa tai vastakkaisen sukupuolen edustajia. Tämä tulee myös koiralle suoda. Hyvät koirakaverit opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja, jotka murkkuikäisellä ovat joskus kadoksissa, tai vaativat ainakin tukea. Huonot kohtaamiset eivät hyödytä ketään, eikä koiran tarvitse olla aina kaikkien kaveri.

Pelko on koiralle todellista

Murrosiässä koira voi alkaa pelätä arkipäiväisiäkin asioita, joita ei ole aiemmin säikkynyt. Hämärässä säpsähtely on usein voimakkaampaa ja omistajasta saattaa tuntua siltä, että koira säikkyy olemattomia. Koiralle pelästyminen ja pelko ovat kuitenkin aina todellista. Joskus tähän ilmiöön viitataan ”pelko- tai mörkökautena”. Varsinaista pelkokautta ei kuitenkaan tule jokaiselle koiralle, vaikka epävarmuus teinikoirassa joka tapauksessa usein lisääntyykin.

Pelkoa ei pidä vahvistaa kiinnittämällä asiaan turhaa huomiota tai surkuttelemalla koiraa. Voimakkaasti pelkäävä koira pitää kuitenkin viedä tilanteesta tietenkin välittömästi pois. Koiran saa ottaa syliin tai kyykistyä sen tueksi, tämä ei voimista tunnetilaa. Omistajan hätääntyminen ja koiran säälittely sen sijaan pahentavat tilannetta. Epävarman koiran kanssa omistajan rauhallisuus onkin avainasia, koska se tukee ja auttaa koiraa tilanteessa suuresti.

Kun koiraa jännittää, on usein järkevintä ottaa reilusti etäisyyttä pelottavaan asiaan. Tilannetta voi siten tarkkailla kaikessa rauhassa etäämmällä ja palkita koiraa, rohkaista ja kehua sitä, kun se on rauhallisena. Usein etäisyys ja riittävän ajan antaminen koiralle tilanteessa auttaa ja tilanne laukeaa. Jos pelkokausi kuitenkin tuntuu pitkittyvän yli neljän kuukauden mittaiseksi tai haittaa päivittäistä elämää, tilannetta ei voi selittää pelkällä murrosiällä, vaan tarvitaan jo muita keinoja avuksi.

Murrosikäinen koira ei uhmaa

Murrosikäinen koira ei aina tiedä mitä sen pitäisi tehdä ja on usein siksi ymmällään. Muutokset hormonitoiminnassa ja hermovälittäjäaineissa, esimerkiksi serotoniinissa, joka vaikuttaa aggressiivisuuteen, ovat konkreettisia asioita, jotka vaikuttavat koiran taitoihin ja käytökseen. On hyvin yleistä, että nuoren koiran energisyys, pinnassa olevat vietit, tunteet ja äkkinäiset reaktiot aiheuttavat monenlaisia ristiriitatilanteita.

Jos ihminen ajattelee ristiriitatilanteen tullessa, että koira uhmaa, joudutaan helposti vakaviin ongelmiin. Jos omistaja komentaa ja pakottaa epävarmaa nuorta koiraa, koska kokee, että koira kapinoi, koirasta tulee entistä epävarmempi. Sen sietokyky ylittyy nopeasti. Omistajan käytös tilanteessa on koiran näkökulmasta hyvin ristiriitaista, jopa pelottavaa, eikä se osaa toimia enää lainkaan oikein. Koiran reaktiot voimistuvat, ihmisen otteet mahdollisesti kovenevat entisestään, ja vyyhti on valmis. 

Koiran mahdottomaltakaan tuntuva käytös ei ole uhmaa tai kapinointia. Nuori koira on epävarma ja herkkä. Varsinkaan keskenkasvuisen koiran kanssa ei kannata myöskään heti ajatella, että koulutus olisi epäonnistunut. Normaalille kehitysvaiheelle ei tarvitse myöskään etsiä syyllistä, pitää vain ratkoa tilanne. Nuori koira tarvitsee paljon tukea, ohjausta ja ymmärrystä. Sitä samaa tarvitsee itseltään myös hihnan yläpää jaksaakseen murrosikäisen koiran kanssa hermostumatta.

Ennakoinnin tehtävä on saada ei-toivottu käytös mahdottomaksi tehdä. Ennakointi onkin tärkeä osa kouluttamista ja kasvattamista.

Tarvitaan pelisilmää ja kekseliäisyyttä

On erittäin tärkeää kohdella nuorta koiraa johdonmukaisesti, jämäkästi ja rauhallisesti. Sääntöjäkin on oltava. Teinin ei voi antaa koheltaa ihan miten sattuu. Lisäksi olisi pidettävä tarkoin huoli siitä, että vain oikein käyttäytyminen on koiralle kannattavaa. 

Ennakoinnin tehtävä on saada ei-toivottu käytös mahdottomaksi tehdä. Ennakointi onkin tärkeä osa kouluttamista ja kasvattamista. Varsinkin silloin, kun jokin taito ei ole ihan vielä hyppysissä tai tilanne on liian vaikea onnistumisen kannalta. 

Koiraa, joka yhtäkkiä nuoruuden vimmalla karkailee, voi pitää vaikka pitkässä liinassa pahimman kuohunnan ajan. Näin väärä käytös ei vahvistu, koska sitä ei pääse ilmenemään. Jos väärää käytöstä kuitenkin ilmenee, pitäisi huolehtia siitä, että koira ei saavuta sillä haluamaansa. Tämä on aina hankalampaa, eli ihminen pääsee paljon helpommalla, kun ennakoi ja harjaannuttaa hieman pelisilmäänsä. 

Ihminen on yllättävän kekseliäs, kun pysähtyy toviksi ja miettii edes hetken. Aina voi löytyä koiraystävällinen nuoreen koiraan tehoava keino. Kun uros jämähtää paikalleen lenkillä ja haistelee leuka väpättäen nartun jättämää tuoksua, omistaja kiskoo yleensä hihnasta ja huutaa käskyjä, mutta aivan turhaan. Omistaja voi myös vain odottaa, että koira saa toteuttaa lajityypillisen tarpeensa. Jos taas on kiire töihin, koiran viereen voi kävellä, ja nostaa lempeästi sen päätä hajulta irti. Odottaa, että koira hieman orientoituu aikaan ja paikkaan ja houkutella herkulla mukaansa. 

Tekemisen määrä ja laatu

Murrosiässä koiran tekemisen tarve on suurimmillaan, ja ylipursuava energia on suunnattava järkevään tekemiseen, muuten ollaan ongelmissa. Levosta on kuitenkin myös huolehdittava. Jos nuori koira tohottaa menemään koko ajan sata lasissa, pelkästään se tuo liikaa stressiä koiralle. 

Kiihdyttävät tekemiset kannattaa lopettaa rauhoittumiseen, eli heittää vaikka nameja maahan etsittäväksi. Aktiviteetteja, joissa koira kiihtyy, voi olla myös hyvä jopa rajoittaa. Moni koira nauttii esimerkiksi heittoleikeistä, mutta tämä saalistusviettiin perustuva aktiviteetti nostaa viretilan hyvin korkeaksi. Pelkkien heittoleikkien määrällä voi olla joskus ratkaiseva vaikutus siihen, miten koira arjessa käyttäytyy tai miten sitä saa koulutettua. Kiihtynyttä ja levotonta koiraa ei lisäkiihdyttäminen rauhoita. Juoksuleikkejä ja railakasta touhuamista on oltava, mutta kaikkien tekemisten vaikutusta pitää murrosiässä seurata tarkemmin.

Monipuolisista rauhoittumisharjoituksista ja malttitreenistä voi olla paljon hyötyä, kun ne tehdään koiran osaamistason mukaan. Rauhalliset pitkät metsälenkit rentouttavat niin koiraa kuin omistajaa, eikä metsässä useinkaan tule ohituksia, jotka voivat olla haastavia teinikoiralle. Hieronta tekee usein hyvää stressitasolle ja uinti sopii monille energian purkuun mainiosti. 

Ruokailuun liittyvien virikkeiden lisääminen on helppo tapa lisätä koiran arkeen stressiä poistavaa ja rauhoittavaa tekemistä. Ruokakippo kannattaa laittaa kaapin perälle ja ottaa nuuhkumatot ja Kong-lelut esiin tai heittää aamuruoan raksut vaikka nurmikolle etsittäväksi. Kun koira käyttää vartin ruoan etsimiseen eikä hotkaise sitä enää minuutissa kiposta, on sen arkeen luotu suuri hyvää tekevä muutos.

Teinikoiralle ei yleensä kannata opettaa uusia vaikeita asioita. Sen sijaan kannattaa vahvistaa jo opittuja taitoja.

Tavoita teinikoira palkan avulla

Teinikoiralle ei yleensä kannata opettaa uusia vaikeita asioita. Sen sijaan kannattaa vahvistaa jo opittuja taitoja. Kouluttamisen ja treenihetkien on syytä olla lyhyitä. Lisäksi vaatimustasoa kannattaa tiputtaa reilusti. 

Yleensä suurin haaste murrosiässä liittyy koiran motivointiin. Palkkaamisessa ja jatkuvassa paremman palkan etsimisessä ei saa laiskistua tässä ratkaisevassa vaiheessa. Murkkuikäisen kouluttaminen on usein mahdollista, kun palkka on kunnossa, mutta huonolla palkalla sitä ei kannata edes kokeilla. Panoksia on pakko korottaa, jotta koiran motivaatio säilyy ja tekeminen on molemmille mielekästä. Parhaan palkan etsiminen on kovaa työtä, ottaa aikansa ja kun sen toimivan vihdoin löytää, huomaa, että pitääkin kohta aloittaa alusta. Oikea palkka on kuitenkin se salaisuus, jolla teinikoirankin saa lumottua tekemään oikeita asioita. 

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan