Koirat kestävät stressiä eri tavoin riippuen mm. koiran perimästä ja persoonallisuudesta, ikä- ja kehitysvaiheesta, käyttötarkoituksesta, terveydentilasta ja aiemmista kokemuksista. Stressiä ei voi välttää kokonaan, eikä lievää stressiä kannata pelätä. Useimmat koirat selviytyvät hyvin voimakkaistakin stressikokemuksista, jos niitä sattuu harvoin, ja pieni stressi voi jopa auttaa oppimisessa.
Omistajan on kuitenkin tunnistettava, milloin koira on ylikuormittunut, sillä liiallisella stressillä on valtavasti negatiivisia vaikutuksia koiran fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Hyvä perusperiaate arkeen on, että koiran kiihtyessä ja stressaantuessa mistä tahansa syystä huolehditaan siitä, että tunnetila lasketaan jollakin koiralle sopivalla tavalla aina takaisin normaaliksi. Joskus se vaatii pienen hetken vaikka vain paikallaan oloa tai maan nuuhkimista ja joskus pitää tehdä huomattavasti enemmän.
Eustressi
Koirakin voi kokea eustressiä, eli “hyvää stressiä”. Sitä syntyy, kun koira toimii innostuneena, motivoituneena ja koiran käytöksen seuraukset ovat sille mieluisia. Pitkään jatkuessaan myös eustressi muuttuu distressiksi eli “pahaksi stressiksi”. Koiran stressin tasoa ja sen kestoa onkin syytä pitää silmällä kaikissa tilanteissa.
Koiran käytös voi muuttua jopa pakonomaiseksi myös eustressin seurauksena. Pakonomainen toiminta on aina haitallista, vaikka se olisikin laji- tai rotutyypillistä. Hyvä esimerkki tästä on heittoleikkeihin riippuvuussuhteen kehittäneet koirat. Eli koiraa ei voi pitää eustressinkään vallassa pitkiä aikoja.
Myös voimakkaasti mielistelevä koira voi olla aivan yhtä vahvassa stressireaktiossa kuin pakeneva tai puolustautuva.
Akuutti stressi näkyy vahvasti
Äkillisessä stressireaktiossa, kuten pelästyessä, koiran koko olemus muuttuu normaalista. Näissä tilanteissa voidaan puhua ns. “viiden äffän” säännöstä, jonka mukaan koiralla on tilanteessa viisi toimintavaihtoehtoa. ”Fight-flight-freeze-flirt-faint”, eli ”taistele-pakene-jähmety-mielistele-pyörry”. Näistä kolme viimeistä ovat hieman tuntemattomampia.
Jos koira jähmettyy kauhusta trimmauspöydällä tai eläinlääkärissä, se kokee, että mitään muuta ei ole tehtävissä kuin antautua ja odottaa pahinta. Myös voimakkaasti mielistelevä koira voi olla aivan yhtä vahvassa stressireaktiossa kuin pakeneva tai puolustautuva. Joskus, tosin harvemmin, näkee myös koiria, jotka yksinkertaisesti pyörtyvät kauhusta ja pelosta stressaavassa tilanteessa.
Stressin ja kroonisen stressin merkit
Stressin näkyminen vaihtelee erittäin paljon yksilöstä ja tilanteesta riippuen. Liiallisen kuormittumisen yleisimpiä merkkejä ovat mm. levoton liikehtiminen, läähättäminen, ääntely, hilseily, karvan irtoaminen, rauhoittavat signaalit, kuolaaminen, paha haju, ripuli, jännittyneet lihakset, vapina, nenän vuotaminen, ravistelu ja venyttely. Merkkejä voi näkyä hyvin selkeästi tai joskus niitä on taas haastavampi huomata.
Kroonista stressiä on yleensä aina vaikeampi havaita, sillä koirassa ei välttämättä näy ulospäin edellä listattuja muutoksia, joita näkee enemmän tilanteen ollessa akuutti. Pitkään kestänyt stressi voi kuitenkin näkyä moninaisina käytösoireina, joita ovat esimerkiksi pakonomainen haukkuminen ja hännänjahtaus. Myös astuminen, levottomuus, kirputtaminen, tassujen pureskelu ja petaaminen voivat jatkuvana käytöksenä kieliä kroonisesta stressistä. Krooninen stressi voi näkyä koirassa lisäksi vetäytymisenä, oppimiskyvyn laskuna, vatsavaivoina tai vastustuskyvyn heikkenemisenä. Myös aggressiota ja reaktiivisuutta saattaa ilmetä.
Kortisolin haittavaikutuksia on tutkittu paljon ja on arvioitu, että jopa 70 % kaikista sairauksista voisivat olla enemmän tai vähemmän stressiperäisiä.
Stressireaktio uuvuttaa ja voi jäädä päälle
Krooninen stressi aiheuttaa elimistössä usein kroonisen stressivasteen. Tällöin koiran elimistössä erittyy jatkuvasti kortisolia liikaa ja lisämunuaisten kuoret paksuuntuvat, jopa pysyvästi. Kortisoli vaikuttaa moniin elintoimintoihin. Se mm. heikentää insuliinin tehoa, vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan, sekoittaa happo-emästasapainoa ja nestetasapainoa, jolloin syntyy turvotusta. Lisäksi kortisolin liikaeritys huonontaa ihon kuntoa, aiheuttaa lihavuutta, heikentää muistia ja nostaa verenpainetta.
Jos kortisolia on jatkuvan stressin takia veressä koko ajan liikaa, myös vastustuskyky heikkenee. Koira saattaakin ennen pitkää sairastua fyysisesti ja/tai henkisesti. Kortisolin haittavaikutuksia on tutkittu paljon ja on arvioitu, että jopa 70 % kaikista sairauksista voisivat olla enemmän tai vähemmän stressiperäisiä.
Miten harrastuskoiran stressi kannattaa ottaa huomioon
Kun koiran kanssa harrastetaan jotain sellaista lajia, jonka parissa se on kiihtynyt, stressiä luonnollisesti kertyy. Jos tätä tapahtuu vain kerran viikossa, on todennäköistä, että koiran stressitaso ehtii kuitenkin laskea ennen seuraavaa kertaa. Toisaalta jos koiran odotukset harvoin tapahtuvaa tilannetta kohtaan ovat korkeat, voi koiran stressitaso kasvaa kohtuuttoman suureksi verrattuna siihen, että tilanne toistuisi säännöllisemmin ja olisi näin koiralle tavallisempaa.
Esimerkiksi agility, suojelu ja flyball nostavat koiran kiihtymystasoa runsaasti. Jonkin verran stressitaso riippuu toki aina siitä, millainen koiran luonne on, miten koira lajeja harrastaessa käyttäytyy ja miten lajeja on sille koulutettu. Vaikka koira pitäisi lajeista, se on jatkuvasti hieman kuormittunut ja tätä kuormitusta tulisi kompensoida, jotta ongelmilta vältytään. Lisäksi on huomioitava, että kisareissut tuovat vielä usein lisäkuormaa koiralle, vaikka ne yhteistä hauskaa tekemistä usein ovatkin.
Treenihetken stressitaso
Oppimista ajatellen ihanteellinen stressitaso on siinä, missä eustressi muuttuu distressiksi. Tällä tasolla koira oppii nopeasti, havainnoi ympäristöä tarkasti sekä suorittaa tehtävät täsmällisesti ja nopeasti. On kuitenkin hyvin vaikeaa löytää juuri oikea toiminnan taso ja pysyä siinä. Tämä vaatii kouluttajalta jo erityisiä kykyjä ja koiranlukutaitoa. On usein järkevintä kouluttaa koiraa alemmalla viretasolla, jotta koira pysyy luotettavammin hyvän eustressin alueella. Näin koulutus on riskittömämpää, koiralle miellyttävää ja edistää sen hyvinvointia.
Liian stressaantunut koira voi olla koulutustilanteessa hyvinkin innokas ja aktiivinen. Koiran työskentely näyttää aluksi täydelliseltä, mutta se ei kiihtymyksen vuoksi pysty pitämään samaa tahtia pitkään. Koira voi alkaa säntäillä eri suuntiin ja paikallaan pysyminen on haasteellista. Se ääntelee, yrittää varastaa palkkion, tarjoaa vääriä asioita ja tekee virheitä. Harjoittelu ei etene ja aiheuttaa pian turhautuneisuutta kaikissa osapuolissa.
Jännittyneisyyteen liittyvä stressi aiheuttaa taas usein vaisuutta ja välttelevää käytöstä. Koira ehkä yrittää poistua tilanteesta, käyttää rauhoittavia signaaleja, esimerkiksi rapsuttelee itseään tai haukottelee eikä tunnu kuuntelevan käskyjä. Se vaikuttaa ehkä olevan hämillään, eikä uskalla tehdä aloitteita ja yrittää tai saattaa jättää yrityksen kokonaan kesken. Koiran maltillisempi innostaminen johtaakin usein nopeampiin oppimistuloksiin kuin sen liiallinen kiihdyttäminen.
Kaikki koirat eivät sovellu kaikkeen ja koiran aktiviteettien kuuluu tukea sen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Työmotivaatiota vai sietämätöntä stressiä?
Joskus kohonneen stressitason mukanaan tuoma käytös mielletään korkeaksi vireeksi ja työmotivaatioksi, ja sitä jopa ihaillaan. Jos koiraa ei millään saa palautumaan harrastuksesta ja se koheltaa jatkuvasti kentällä ja arjessa, vastuullinen omistaja vaihtaa kuitenkin ainakin koulutustyyliään ja tarvittaessa lajia.
Ihmisen oma mieltymys ei voi mennä koiran hyvinvoinnin edelle. Kaikki koirat eivät sovellu kaikkeen ja koiran aktiviteettien kuuluu tukea sen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos harrastaminen tai koiran käyttö työtehtävissä vaikuttaa usein koiran stressitasoa nostavasti, on ehdottomasti mietittävä runsaasti erilaisia tapoja saada koira selviämään näiden tilanteiden aiheuttamasta kuormituksesta.
Stressitason laskeminen ja palautuminen
Mikäli stressi on kroonista, on stressin aiheuttaja aina ensin poistettava. Stressaavat tilanteet, esimerkiksi ohitusongelmat, koulutetaan sujuviksi tai vähintään siedettäviksi. Koiran arki kartoitetaan huolella. Kipu ja sairaudet hoidetaan, ja ruokinta suunnitellaan sopivaksi. Osaa asioista voidaan joskus aluksi vain lievittää, koska ohitusongelmatkaan eivät yhdessä yössä poistu.
Liikunnan laatuun pitää kiinnittää huomiota. Erityisesti pitkät rauhalliset lenkit vapaana metsämaastossa lievittävät koiran stressiä. Toisaalta taas joskus on paikallaan pahinta energiaa vievä reipastahtinen liikuttaminen. Sen ei kuitenkaan pidä olla päätöntä juoksemista, joka kiihdyttää koiraa entisestään, vaan esimerkiksi uinti tai pitkäkestoinen rauhallinen ravi ovat hyödyllisempiä. Yhtä tärkeää kuin liikunta on myös lepo. Jos koira ei pääse lepäämään kunnolla, sen hermosto voi kuormittua helposti aivan äärimmilleen.
Monet stressaantuneet koirat hyötyvät pitkäkestoisesta haistelemiseen liittyvästä työstä, namien etsimisestä ruohikolta tai vaikkapa noseworkista vastapainona agilitylle. Nuoleminen laskee tehokkaasti stressitasoja, ja koirille on kehitetty erityisiä nuolualustoja esim. lickimat, jolle voi sivellä vaikkapa maksamakkaraa. Tutut Kong-lelut ovat myös erinomaisia aktiviteetteja rauhoittumiseen. On hyvä miettiä, miten juuri oma koira saa parhaimman hyödyn tästäkin tekemisestä. Liian hitaasti irti saatava syötävä voi turhauttaa, jolloin stressiä kertyy, ja osalle tämä toimii toisinpäin.
Hieronta ja venyttely rentouttavat koiraa. Koiralla, kuten ihmiselläkin, on kiertäjähermo (vagushermo), joka on pinnassa kaulan alueella. Hermo on parasympaattisen eli kehoa rauhoittavan hermoston tärkein hermo. Koiran silittäminen leuasta aina rintakehään pitkälle etujalkojen väliin asti pitkin tasaisin vedoin aktivoi tätä hermoa ja rauhoittaa koiraa tehokkaasti. Vaikka et osaisi varsinaisesti hieroa koiraa, hierontaa jäljittelevä kosketus ja silittäminen vapauttaa koirassa endorfiineja ja laskee stressitasoa. Jos koira jännittää muita ihmisiä, ei hierojalle voi ehkä edes mennäkään.
Jos omistaja itse on kuin tulisilla hiilillä, ei ole reilua pyytää koiraa rauhoittumaan. Koira lukee ihmistä jatkuvasti ja tällaisessa tilanteessa se kokee voimakasta ristiriitaa. Mitä herkempi koira on, sitä voimakkaammin se reagoi tällaisiin ristiriitoihin. Ohjaajankin on siis hyvä opetella rauhoittumista ja mielenhallintaa tukeakseen koiraa.
Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan
MAINOS
