Yksin oleminen ei ole koiralle luontaista, minkä vuoksi se pitää opettaa sille erikseen. Taidon kouluttaminen on osa pennun sosiaalistamista, ja sitä tulisi harjoitella heti. Harjoittelua ei kuitenkaan aloiteta suoraan yksinolosta, sillä on valtavasti asioita, jotka huomioimalla ja joita treenaamalla voi valmistella pentua sujuvaan yksinoloon. Jos näitä asioita ei huomioida etukäteen, on mahdollista saada aikaan isompiakin ongelmia.
Tue pennun erillisyyttä
Valmistautuminen yksinoloon aloitetaan tukemalla pennun erillisyyttä ensimmäisestä päivästä alkaen. Pennun itsevarmuutta ja itsenäisyyttä kannattaa vaalia, eikä sitä pidä kanniskella mukana huoneesta toiseen. Sen sijaan on vain hyvä, jos se puuhailee itsekseen, kun puhut puhelimessa tai teet kotitöitä.
Jos pentu on niin sanottu ”perskärpänen”, on hyvä opettaa pentua sietämään aluksi sitä, että ihminen poistuu ja tulee takaisin. Näin voi tehdä esimerkiksi käymällä vaikka toisessa huoneessa tai vaikka kuistilla. Tällainen poissaolo voi olla aluksi vain sekunnin piipahdus. Joskus totuttaminen alkaa ihan alkeista, eli vaikka siitä, että ihminen vaihtaa istumapaikkaa pennun reagoimatta. Jokaisen koiran on hyvä tottua siihen, että ainakaan ihmisen pienempiin ja tavallisiin liikkeisiin kotona ei yleensä kannata sen kummemmin reagoida.
Huomiota ei kannata antaa pennulle koko ajan
Pentua ei tule viihdyttää jatkuvasti, ja on hyvä totuttaa pentu siihen, ettei se aina saa huomiota, vaikka se sitä pyytäisi. Jos pentu leikkii ja puuhailee itsekseen, sen annetaan olla rauhassa. Jos pentu pyytää huomiota, sitä ei ihan joka kerta kannata antaa, vaan pentua voi ohjata omiin puuhiin tai mennä itse touhuamaan jotain muuta.
Tasapaino on tärkeää. Pennun kanssa tulee tietenkin viettää paljon aikaa, ja sen kontaktiyrityksiin pitää vastata usein, mutta kuitenkin siten, että pentu oppii sietämään myös huomiotta jäämistä ja pieniä pettymyksiä. Joskus on hyvä pyytää pentua ensin luopumaan ja asettumaan omiin puuhiinsa ja vasta sen jälkeen aloittaa sen kanssa yhteiset touhut.
Tila ja tilan rajaaminen
Rajatussa tilassa oleminen on tärkeä taito, ja monessa lapsiperheessä tai monikoirataloudessa portin tulisi olla vakiokaluste. Pentu leimautuu myös mahdolliseen laumatoveriin hetkessä, joten monikoiratalouksissa portin käyttäminen ja koirien pitäminen välillä eri tilassa on pennun itsenäisyyden kehittymiselle tärkeää.
Oli paikka sitten portin takana tai jossakin muussa rajatussa tilassa, paikasta tulee tehdä pennulle mukava. Portti voi olla aluksi aina auki, ja pennun paikalle viedään ensin näkyvästi ja sitten salaa herkkuja löydettäväksi. Pian pentu saattaa hakeutua itsenäisesti tutkimaan lepopaikkaansa, koska sieltä löytyy mukavia asioita. Samaan aikaan pentua kannustetaan portin taakse myös ohjatusti ja usein. Koiran voi ohjata portin taakse esimerkiksi nappaamaan nami palkaksi, syömään, lepäämään, leikkimään, kaluamaan luuta ja nukkumaan. Portti laitetaan seuraavaksi hetkeksi kiinni ja pysytään aluksi itse näköetäisyydellä.
Portin takana ollaan ensin lyhyempiä aikoja ja sitten pidempiä. Oleellista on tavoitella varsinkin alussa tilannetta, jossa pentu ei edes itse ehdi pyytämään pois, ennen kuin portti jo avataan. Paikasta voi tulla pennulle miellyttävä turvasatama, jonne se rauhoittuu mielellään. Samanlaisena voi toimia myös muu rajattu tila, kunhan se on riittävän iso. Muutaman neliön tila ei ole riittävä. Pentuaitaus tai kompostikehikosta tehty aitaus ei ole aina paras paikka yksinolon harjoitteluun. Hädissään pentu voi tulla sen yli ja loukata itsensä pahastikin esimerkiksi sen tassun jäädessä rakoihin jumiin. Kompostikehikolla voi kuitenkin rajata vaaran paikkoja pois pennun ulottuvilta, eli siten luoda sopiva tila yksinoloon.
Jotta pentu rauhoittuu yksin ollessaan, sen pitäisi osata ensin rauhoittua monessa muussakin paikassa.
Tunne pentusi
Jotta pentu rauhoittuu yksin ollessaan, sen pitäisi osata ensin rauhoittua monessa muussakin paikassa. Erilaiset rauhoittumisharjoitukset ja malttiin liittyvät harjoitukset tukevat yksinolon harjoittelua vahvasti. Tällaista harjoittelua voi olla esimerkiksi syliin ottaminen vaikkapa kahvilassa ja pennun rauhoittuminen siihen. Myös minkä tahansa asian odottaminen tekee pennulle hyvää, oli se sitten huomiosi, vapaaksi pääsy tai ruoka.
Lisäksi pennun on saatava riittävästi huomiota, leikkiä, kanssakäymistä, aivotyötä, puuhaa ja liikuntaa, jotta se ”jaksaa” levätä, kun on sen aika. Toisaalta jos virikkeitä on liikaa, pentu voi olla yksinoloa harjoitellessaan niin ylivireessä, ettei se siksi suju. Siksi pennun tekemisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Pennun käytös kertoo nopeasti, onko se optimaalisessa tilassa yksinolon harjoitteluun. Onneksi jokainen päivä opettaa omistajaa lukemaan pentuaan tarkemmin. Havainnointi helpottuu ja pennun tarpeita on helpompi lukea ja täyttää oikein.
Poistu ja palaa, havainnoi
Varsinainen yksinolon harjoittelu alkaa sillä, että poistutaan ja palataan lukuisia kertoja päivän aikana. Samalla poissaolon aikaa pidennetään pikkuhiljaa. Kun tavoitteena on harjoitella yksinoloa, on myös oikeasti poistuttava kodista. Koira kyllä tietää, jos ihminen on yläkerrassa tai terassilla. Se jopa kuulee askelista, kuinka kauas ulko-ovesta omistaja menee.
Pennun kasvun ja kehityksen ollessa kiivaimmillaan, se tarvitsee paljon aikaa ja opastusta, eikä toistuvia pitkiä päivittäisiä yksinoloja. Hyvä apu voikin olla etätyö, koiranulkoiluttajat, ystävät sekä muu koiranhoitoapu. Pennun kanssa tarvitaan aina oman tilanteen kanssa tasapainoilua sekä arjen järjestelyjä. Tärkeimpänä seikkana on kuitenkin aika, jonka olette yhdessä. Sen on oltava erityisen laadukasta ja hyvää, sekä koulutuksellista ja kasvatuksellista. Varsinkin silloin, jos koira on heti runsaasti yksin.
Harva pieni pentu sopeutuu mukisematta yhdeksän tunnin yksinoloon arkipäivisin. Vaikka poikkeuksia saattaakin olla olemassa, on kuitenkin hankala tietää, miten koira käyttäytyy yksin ollessaan. Koira voi olla levoton, vaikka naapurit eivät haukkumisesta raportoisikaan. Koska moni koira on elämänsä aikana tyypillisesti aika paljon yksin, on yksinolon sujumisella tietysti valtava merkitys koiran hyvinvoinnille. Dokumentointiin löytyy onneksi nykyteknologialla apua, ja sitä kannattaa jokaisen hyödyntää ainakin alussa, mutta myös vaikka vuosittaisena kontrollina.

Rutiinit oikeaan kohtaan
Toimiva vihje pennun yksin jäämiseen voi olla esimerkiksi ovelta sanottu ”pentu odottaa”, joka toistetaan aina lähtiessä. Mitään sirkustemppuja lähtörutiineihin ei kannata luoda. Rauhallisuus ja arkipäiväisyys on hyvästä.
On fiksumpaa jättää kotiin tarpeensa tehnyt, lenkitetty ja leikitetty pentu kuin energiaa pursuva koira. Pieni virittäytyminen yksinoloon helpottaa myös. Kong tai nuolumatto voidaan antaa ennen yksinoloa rauhoittamaan pentua ja luomaan sille sopivaa mielentilaa. Namien etsintä esimerkiksi nuuhkumatolta tai lattialta ajaa samaa asiaa. Näin pentu on valmis nukahtamaan aivot ”oikeassa moodissa”, kun työ on tehty ja olet lähdössä.
Yksinolon pituutta kasvatetaan maltillisesti pennun tahdissa, mutta siten, ettei kuitenkaan vakioida kaikkea. Koira oppii ”kellon” ihmisen hajujäljestä. Jos joka aamu arkiaamu poistutaan 7—17 ajaksi kodista, mutta ei koskaan iltaisin, voi syntyä ongelmia, kun illalla pitääkin poistua. Hajujälkeä voi kuitenkin hämätä ja pennun yksinoloa helpottaa esimerkiksi jättämällä lattialle lempipaitansa, mielellään hikisenä.
Monikoirataloudessa on syytä harjoitella yksinoloa eri kokoonpanoilla. Yksinoloa pitäisi myös muistaa treenata eri paikoissa. Kotona yksin oleminen on aivan eri asia kuin autossa odottelu tai kylässä yksin jääminen, saati reissussa hotellihuoneeseen jääminen. Näissä tukea antaa usein esimerkiksi kevythäkki, johon kannattaa totutella, tai sitten oma peti tai makuualusta, jota voi kuskata mukana.
Yksinolon ongelmia ei hoideta pitämällä pentua enemmän yksin, sillä se vain kasvattaa ahdistusta.
Yksinolosta pitäisi tehdä neutraali asia
Yksittäisistä asioista tärkein on ihmisen paluu kotiin. Tämä pätee kaikissa tilanteissa, eli myös silloin, kun joku muu tulee kotiin, ja koira on muun perheen kanssa kotona. Tilanne ei saa olla tunnepurkaus, vaan rauhallinen tapahtuma. Näin pentu oppii, että ihmisen paluu on tavallinen asia, eikä aina yksin ollessaan odota malttamattomana tunnepurkausta pian tapahtuvaksi. Pentua saa tervehtiä, mutta se tulee tehdä rauhallisesti ja puhuen rauhallisella äänellä. Tilanteessa kannattaa olla jopa mieluummin hivenen tylsä kuin ilosta hihkuva. Näin pentu voi myös oppia rauhalliseksi tervehtijäksi kuin itsestään.
Riippuen pennun luonteesta, osaamistasosta ja yksinolon pituudesta, yksinoloa voi helpottaa, jos esillä on luita ja muuta turvallista järsittävää. Usein kuitenkin kiihdyttävä aktiviteetti, kuten namipallo, josta namit sinkoavat pyydystettäväksi, voi kiihdyttää pentua turhaan. Yksin ollessaan pennun kuuluu torkkua ja levätä, ei niinkään saalistaa, leikkiä ja riehua. Myös televisio tai radio hiljaisella voi tuoda rauhoittavaa äänimaailmaa. Monille toimivia ovat myös feromonihaihduttimet, ja niitä kannattaakin alkuvaiheessa hyödyntää.
Pienin askelin, mutta eteenpäin
Yksinolon ongelmia ei hoideta pitämällä pentua enemmän yksin, sillä se vain kasvattaa ahdistusta. Toisaalta jos pentu yhden kerran protestoi piippaamalla portin takana, kun kävelee poispäin, se ei ole syy kääntyä takaisin ja ottaa pentua syliin. Jos taas pentu huutaa yksin toisessa huoneessa, on selvästi menty liian nopeasti eteenpäin ja treeniä on helpotettava.
Jos suunnitelmallisuudesta ja ahkerasta harjoittelusta huolimatta homma ei suju, on hyvä lähteä ajoissa miettimään syitä. Takapakit ovat normaaleja, mutta jonkinlaista edistymistä pitäisi tapahtua joka viikko. On mahdollista, ettei harjoitusohjelma ole riittävä juuri teille, pennulla on kipuja tai pennun yksin ollessa on tapahtunut jotakin, mikä vaikuttaa.
Harjoittelussa oleellista on tavoitella arkipäiväisyyttä ja asian tekemistä pennulle mukavaksi ja rauhalliseksi, jopa ihan hivenen tylsäksi. Näin pentu jatkossa toivottavasti yksin ollessaan nukkuu ja kerää voimia siihen, että saa taas touhuta omien ihmisten kanssa mukavia asioita. Yksinolo on parhaimmillaan laadukasta lepoa.
Teksti Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan
MAINOS









Kiitos selkeästä kirjoituksesta! Tästä oli valtavasti hyötyä meille vaikka meillä ei edes ole ensimmäinen pentu perheessä. Vinkkasin ohjeista muutamalle muullekin pennunomistajalle.
Hei Jaana, ihana kuulla, että kirjoituksesta oli apua ja kiitos kun jaoit sitä eteenpäin!