Koiran kanssa lenkkeily voi olla seikkailu ja tarjota molemmille osapuolille uusia elämyksiä ja nautintoja. Usein hyvän ulkoilun salaisuus on siinä, millä asenteella lenkkeilyyn suhtautuu ja mitä siitä itselleen ja koiralleen tekee. Tekemällä jotakin hieman toisin, lenkistä voi tehdä vähän paremman sekä rennomman ja vieläpä aika helposti.
Rutiineista luopumalla löytää mahdollisuuksia
Aktiivilenkille lähdetään mieli mahdollisimman avoimena. Lenkille mennään niillä ehdoilla ja pelisäännöillä, jotka teillä ovat. Jos koira ei osaa ohittaa, mennään paikkaan, jossa ohituksia ei tulisi. Vetämisestä ei kannata stressata, sillä treeni ei romutu, jos koira välillä vetää. Sen sijaan koiran jaksaminen voi loppua, jos koko ajan treenataan ja ehkä myös turhaudutaan. Puhelin on hyvä pitää taskussa ja mielellään äänettömällä. Kuvia ei aina tarvitse kaikesta räpsiä. Voit olla läsnä ja yrittää matkia koirakaveria, joka on aina valmiina ottamaan hetkestä kiinni.
Parhaimmillaan näet maailmaa hetken koiran kautta ja havaitset ympäristön mahdollisuudet. Huomaat kiven, jolle kiivetä. Samoin puunrungot maassa, joita pitkin tasapainoilla. Ehkä myös sammalmättäät, joita tutkia, ja nurmikon, jolle kellahtaa. Havaitset, että ankea ja harmaa betoniporsas on koirallesi tuoksujen tavaratalo, jonne todellakin kannattaa suunnistaa.
Jotta voit tarjota koiralle jotakin uutta, on oma ajatusmalli lenkistä käännettävä moodiin ”seikkaile ja tutki”. Parhaimmillaan tästä voi tulla tapa, jolla voi piristää jokaista, lyhyttäkin lenkkiä missä tahansa. Huomaat kiinnostavan nurmialueen, ja suuntaatte ojan yli loikaten koirasi kanssa sinne.
Jokaiseen lenkkiin tulisi sisältyä runsaasti nuuhkimista ja koiran tahdilla kulkemista.
Nuuhkiminen tarvitsee sopivan ympäristön
Jokaiseen lenkkiin tulisi sisältyä runsaasti nuuhkimista ja koiran tahdilla kulkemista. Aktiivilenkillä tätä lisätään entisestään, eikä koiraa pyydetä ilman hyvää syytä hajulta pois. Ulkoilu on koiran omaa aikaa, ja se voi olla ainoa hetki päivässä, jolloin koira saa olla koira. Aktiivilenkkiin kuuluukin aina nuuhkimisen salliminen ja siihen kannustaminen.
Joskus koira ei tunnu rauhoittuvan nuuhkimiseen, joten silloin on järjestettävä oma vauhti ja ympäristö nenätyöhön kannustavaksi. Omistaja voi itse kumartua tutkimaan maata ja esimerkiksi heitellä nameja koiralle etsittäväksi. Myös ympäristöön kannattaa kiinnittää huomiota ja pohtia, missä ovat juuri tätä koiraa eniten kiinnostavat hajut. Virikemielessä voi miettiä, missä on hajuja, joita ei päivittäin haista, ja suunnata juuri sinne.
Aktiivilenkillä panostetaan koiralähtöisyyteen kaikessa
Ulkoilemaan lähdetään ympäristöön, joka on koiralle uusi, mikäli se tekee koiralle hyvää. Voi olla myös, että koiralle nimenomaan tuttu ympäristö ja siellä tapahtuvat uudet kivat asiat ovatkin parasta, mitä se voi kuvitella. Tavoitteena on tarjota koiralle jotakin, joka tukee juuri sen hyvinvointia. Jollekin koiralle lenkki merenrantaan uimaan on huikeinta, mitä se tietää. Toiselle taas kiipeily kivien ja kantojen päällä omassa lähimetsässä tuntuu mukavimmalta puuhalta. Joku koira rentoutuu eniten tiukasta juoksulenkistä ja seuraavalle tuo iloa ihmisten tapaaminen.
Usein tekeminen on jotain, jota tavallisilla lenkeillä ei ole, mutta joka löytyy kuitenkin aika helposti, kun hieman miettii. Yksinkertaisuudessaan se voi olla myös poikkeaminen suuntaan, jonne koira tuntuu haluavan, tai jopa koko lenkin kulkeminen siten, että koira päättää suunnat ja tahdin. Tällöin on hyvä varautua siihen, että aikaa voi mennä moninkertaisesti, mutta matka ei olekaan hirveän pitkä.
Koiraa on tärkeää havainnoida, kun piristetään ulkoilua, sillä uusi voi uuvuttaa ja jännitystäkin saattaa ilmetä. Joskus on hyvä pitää aktiivilenkit vähän lyhyempinä, ja jokaiseen lenkkiin on hyvä sisällyttää edes pieniä taukoja ja lepohetkiä.
Lepohetket lenkin varrella toimivat monella tavalla. Levätessä voidaan tarkkailla luontoa ja muita kulkijoita. Puiston penkillä istuessa syvään hengitellen levottomampikin koira saattaa asettua lepäämään. Näin voidaan harjoitella rauhoittumista tai muiden koirien katselua rauhassa. Aktiivilenkillä saa treenata arkisia asioita, kunhan se tehdään koko ajan koiran ehdoilla eikä vaadita siltä juuri mitään. Koira saa vain olla, ja ihminen järjestää ympäristön sopivaksi. Jos tästä harjoittelusta tulee totista totta ja koirakon stressitaso nousee, se ei palvele lenkin tarkoitusta. Haahuilukin voi olla joskus hyvä asia, vaikka se ei tarkoitakaan, ettei mitään sääntöjä enää ole.
Mitä kaikkea voi tehdä?
Ohjaa koira erilaisille alustoille, maisemiin ja miljöisiin. Kahvilakin voi kuulua aktiivilenkkiin yhtä hyvin kuin pulahdus järveen tai hankijuoksuhetki. Pienimmillään lenkin laatua muuttaa jo se, että poikkeat tieltä hieman sivuun ja annat koiran päättää, mihin seuraavaksi mennään. Entä jos et kierräkään lätäköitä vaan annatkin aistielämyksen koirallesi ja loikkaattekin yhdessä lätäkköön kuin lapset? Koira voi ilahtua myös yhteisestä lumen- tai hiekankaivuuhetkestä.
Tehtävien teettämisessä kannattaa käyttää mielikuvitusta. Nameja voi etsiä myös puunrungoista ja leikkihetki lempilelulla kelpaa monelle, jos sitä ei koskaan aiemmin lenkillä ole tehty. Monilla koirilla on suosikkitemppuja, joiden tekeminen uudessa ympäristössä ja tilanteessa paitsi vahvistaa itse taitoa, on myös mieluisaa ja tukee koiran itsevarmuutta.
Joskus lenkillä ihmisellä tuntuu olevan kiire, joka on tarttunut koiraan. Tarkkaile myös omaa kävelytahtiasi. Kiiruhdatko eteenpäin? Tämäkin voi olla aktiivilenkin harjoitus sekä koiralle että omistajalle. Osaatko kulkea kuten koira: pysähdellen, edestakaisin, välillä hitaasti ja välillä nopeammin? Tätä on helppo harjoitella isolla nurmialueella pitkässä liinassa.
Jos koiralla on koiratovereita, joiden kanssa voi lenkkeillä sopuisasti, voi kaverin kanssa samoilu olla koiran mielestä erityisen ihanaa, vaikka se tapahtuisikin asfalttitiellä. Laumassa liikkuminen on koiralle luontaista. Lauma voi myös pysähtyä leikkimään tai vain oleilemaan lenkin varrella.
Harva ymmärtää, että satunnaiset mokat tai yksittäinen pikku rähähdys hihnassa ei vaadi ehkä sittenkään mittavaa koulutusprojektia, vaan vain ymmärtämystä siitä, ettei koira ole kone.
Tiedätkö millainen koirasi on kun se ei ole käskyn alla?
Jos koirakon kisasuoritus kaipaa vahvempaa kontaktia tai suoritukseen olisi saatava vauhtia, voi aktiivilenkkeilyn tavoitteena olla parin viikon ajan juuri nämä seikat. Koulutuksellinen aspekti on sallittu, mutta se ei saa syrjäyttää päätavoitetta, eli iloa, hyvinvointia ja kiireettömyyttä. Tavoitteena on aina tarjota koiralle sen mielestä kivaa tekemistä, joka palvelee sen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Joskus lepo treenistä on juuri sitä, mitä koira tarvitsee. Koira saa häröillä, leikkiä ja olla villi luvan kanssa. On muistettava, että jatkuva seuraaminen ihmisen vierellä ei ole koiralle normaali tapa liikkua. Jatkuva käskyn alla oleminen ei myöskään ole hyväksi koiralle. Aktiivilenkin tavoite voikin olla myös se, että omistaja näkee koiransa persoonan paremmin ja antaa sille enemmän vapautta.
Suorituspaine ja täydellisyyden tavoittelu on levinnyt koiranomistajuuteen. Harva ymmärtää, että satunnaiset mokat tai yksittäinen pikku rähähdys hihnassa ei vaadi ehkä sittenkään mittavaa koulutusprojektia, vaan vain ymmärtämystä siitä, ettei koira ole kone. Kouluttamisella ei voi tavoitella täydellisyyttä, sillä elollinen olento ei koskaan ole 100 % varma missään muussa kuin omana itsenä olemisessaan. Aktiivilenkillä koiraa voi tarkkailla ehkä pienen hetken koiran ehdoilla ”vapaana”. Kuinka täydellinen se voi omassa ympäristössään ja omissa puuhissaan olla. Niitä puuhia pitäisi olla koiralla joka ulkoilulla. Aktiivilenkin tarkoitus on antaa teille tilaa olla juuri sellaisia kuin te olette.
Teksti Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan
MAINOS
