Kesälomareissun ensimmäinen etappi labradorinnoutaja Oikun kanssa heti juhannuksen jälkeen oli viime vuonna Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi perustettu Hossan Kansallispuisto.
Vietimme kirkkaiden vesien ja monipuolisen luonnon omaavassa ympäristössä kolme yötä ja neljä päivää. Olimme jälleen liikkeellä asuntoautolla ja yövyimme Hossan luontotuvan vieressä Karhunkainalon leirintäalueella. Oikku alkaa olla jo melkoisen kokenut ja rutinoitunut asuntoautoreissaaja! Jokaisena päivänä teimme erilaisia retkiä niin kävellen, pyöräillen, soutaen kuin meloenkin.
Värikallion kaarros
Ensimmäisessa osassa syvennytään Värikallion kaarrokseen, joka on 8 km pituinen rengasreitti ja jonka varrella pääsee ihastelemaan vain muutaman metrin päästä n. 3500–4500 vuotta vanhoja kivikautisia kalliomaalauksia. Nämä ovatkin yksi Hossan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Reitti oli ehdottomasti kierrettävien polkujen listassamme!
Värikallion kaarroksen polku lähtee Lihakallion parkkipaikalta ja suositeltu kiertosuunta on vastapäivään. Polulta on mahdollista poiketa myös Julma-Ölkyn suuntaan yhdyspolun kautta. Ohjeelliseksi kulkuajaksi on arvioitu n. 3 h. Kiersimme reitin n. 2,5 tunnissa välillä valokuvaamaan pysähtyen. Matkan varrella on kaksi laavua ja yksi tulipaikka. Mm. alkumatkan Lihapyörteen laavulle pääsy on esteetön.
Reitti on helppokulkuista maastoa, ainoastaan vastapäivään kulkiessa kalliomaalauksien jälkeen nousua ja portaita oli jonkin verran. Reitin varrella on todella hienoa naavaista metsää. Alku- ja loppumatkasta saimme kulkea melko ötökkävapaasti, mutta jossakin vaiheessa kiusana olivat jonkin matkaa niin hyttyset kuin mäkäräisetkin. Erityisesti mäkäräiset tuntuivat olevan verenhimoisia ja ne pureutuivatkin kaikkiin Oikun vähempikarvaisiin kohtiin kuten vatsanaluseen. Tuolla pätkällä ei tehnyt mieli pysähtyä edes valokuvaamaan ja huppu oli tiukasti päähän vedettynä. Hyttyset ja mäkäräiset kuitenkin katosivat pian johonkin ja loppukierros saatiinkin kulkea rauhassa.
Kalliomaalauksille johtaa pari vuotta sitten uusittu metallinen katselulava. Oikku on alustavarma kulkija, mutta koska reitti ei jatku katselulavalta eteenpäin, jätimme koiran suosiolla odottamaan puuhun. Kalliomaalauksista oli selkeästi havaittavissa niin ihmis- kuin eläinhahmojakin. Esimerkiksi kolmiomaisen pään omaavaa ihmishahmoa ei ole tavattu muualta Suomesta. Kuvista löytyy paljon myös hirvieläimiä, joiden tyyli eroaa muista maalauksista. Jylhien kallioiden edessä oli tunnettavissa todellista historian havinaa.
Loppumatkasta saimme seuraksi pari ihastuttavaa uteliasta poroa. Tunnelma oli suorastaan satumetsämäinen!
MAINOS
