Olkaniveleen alue on yksi yleisimmistä urheilukoiran vauriokohdista. Tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin olkanivelen alueen rakennetta ja normaalia toimintaa. Tässä toisessa osassa pureudutaan olkaniveleen alueen vaurioiden syihin, oireisiin, diagnosointiin ja hoitoon.

olkanivelen alueen vammoille altistaa toistuvasti tapahtuva etujalan loitonnus, esim. agilityssä kepeillä ja tiukoissa käännöksissä.

Altistavat tekijät

Urheilukoiran olkanivelen alueen vaurion taustalla voi olla kertaluontoinen trauma, mutta vielä tavallisemmin toistuvana tapahtuvat normaalisuorituksen aiheuttamat mikrotraumat, jotka johtavat krooniseen ärsytystilaan. Tyypillisimpänä esimerkkinä tästä olkanivelen sisäsivun ligamenttien ja subscapularis-jänteen venähdys/revähdys (medial shoulder syndrome, medial shoulder instability). Tämän voi aiheuttaa toistuvasti tapahtuva etujalan loitonnus, esim. agilityssä kepeillä ja tiukoissa käännöksissä. Myös muissa koiraurheilulajeissa kaikki äkilliset suunnanmuutokset, esimerkiksi vinttikoirien maastojuoksukilpailuissa tapahtuvat käännökset altistavat vauriolle.

Säännöllisesti harjoiteltaessa tai kisattaessa etujalan voimakas loitonnus tapahtuu toistuvasti ja näin voi aiheuttaa venymistä ja paikallisia muutoksia ligamenteissa ja jänteissä. Tämä johtaa pahimmillaan ligamenttien revähtämiseen sekä olkanivelen sisäiseen tulehdustilaan (inflammaatio).

Agilityn kepeillä etujalkojen ulkojalka loittonee voimakkaasti joka käännöksessä. Erityinen riski olkanivelen sisäsivun vaurioille ilmenee koirilla, jotka suorittavat kepit suurella nopeudella ja tiukoilla suunnanvaihdoilla.

Oireet ja diagnosointi

Tyypillisin vastaanotolla kuultu tarina on, että koiran aika saattaa hidastua, se voi olla haluttoman tuntuinen radalla ja tehdä virheitä aiempaa useammin. Liike saattaa näyttää epäpuhtaalta, mutta selkeää ontumaa ei välttämättä näy. Syyn selvittely aloitetaan aina ortopedisellä tutkimuksella. Tutkimuksessa käydään läpi luusto, lihaksisto, jänteet, nivelet ja nivelten tukirakenteet: nivelkapseli ja ligamentit.

Olkanivelen sisäsivun vaurioissa tutkitaan olkanivelen koukistus, ojennus, lähennys ja erityisesti loitonnus. Kiertoliike sisään ja ulos, sekä työntö- ja vetoliikkeiden aiheuttamat reaktiot huomioidaan. Erityisiä testejä, joita käytetään olkanivelen alueen tutkimiseen, ovat hauisjännetesti sekä vetolaatikkotesti, joka paremmin tunnetaan polvinivelen vaurioiden tutkimisen työkaluna.

Selkeimmät löydökset nähdään loitonnustestissä. Siinä olkanivel ensin ojennetaan ääriojennukseen ja vasta sitten loitonnetaan. Loitonnuskulman suuruus lapaluun ja olkaluun välillä vahvistaa epäilyn sisäsivun rakenteiden vauriosta. Kulma voidaan myös mitata goniometrillä eli kulmamittarilla, jolloin kulmalle saadaan numeerinen arvo. Kulman suuruus voi vaihdella roduittain tai jopa rodun sisällä yksilöittäin, tärkeintä on aina verrata saman koiran terveen jalan puoleen.

Kun epäily sisäsivun vauriosta herää, jatketaan tutkimuksia usein röntgentutkimuksella ja/tai ultraäänitutkimuksella. Röntgentutkimuksella varmistetaan, että luustomuutoksia tai esimerkiksi jännekalkkeumia ei ilmene. Ultraäänitutkimuksessa näkyvät mahdolliset jännekalkkeumat ja jänteen sisäiset vauriot, mutta luiden sisärakennetta ei voi ultraäänellä tutkia.

Diagnoosin varmistamiseen ja vaurioiden laajuuden selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin niveltähystystä tai nivelen avausta. Tähystyksessä nivelen sisään katsotaan pienellä kameralla. Nivelen sisäiset rakenteet, kuten sisäsivun kaksiosainen ligamentti (mediaalinen glenohumeraaliligamentti), subscapularisjänteen kiinnityskohta ja hauisjänteen kiinnityskohta nähdään selvästi. Samalla voidaan arvioida nivelen ärsytys-/tulehdustilaa, joka ilmenee nivelkapselin punoituksena ja nivelkapselin kiinnityskohdista muodostuvina sormimaisina villusrakenteina. Nivelruston kunto arvioidaan myös. Ligamentti- tai jännevaurioissa nivelrusto on usein kunnossa. Rustovaurioita nähdään tyypillisesti kasvavien koirien osteokondroosissa tai pidemmälle kehittyneeessä nivelrikossa. Tähystyksen yhteydessä voidaan ottaa nivelnestenäyte, josta määritetään tulehdusaste (inflammaatio) ja mahdollinen bakteerin aiheuttama tulehdus (infektio). Bakteerin aiheuttama tulehdus on kuitenkin hyvin harvinainen ligamenttivaurioiden yhteydessä, ja myös oireilu on silloin huomattavasti voimakkaampaa.

Vamman hoito

Hoito riippuu vaurion laajuudesta. Mikäli sisäsivun ligamentit ja subscapularisjänne ovat vaurioituneet voimakkaasti, voidaan joutua asettamaan keinotekoinen ligamentti vaurioitunutta korvaamaan. Myös vaihtoehtoisia menetelmiä ligamentin korvaamiseen on esitetty kirjallisuudessa. Ligamenttivenähdyksissä voi riittää nivelkapselin kiristys radiofrekvenssiterapialla. Lievimmissä tapauksissa konservatiivihoito, eli hoito ilman kirurgisia toimenpiteitä, riittää.

Kirurgisen hoidon jälkeen olkanivelen loitonnus tulee estää aluksi hobbles-siteellä tai kantositeellä, jotta sisäsivun rakenteiden parantuminen taataan. Kuntoutumisen ehtona on kiellettyjen liikkeiden rajoittaminen, mutta myös sallittujen liikkeiden harjoittaminen, jotta nivelen liikerata ei rajoitu parantumisen/arpeutumisen seurauksena.

Konservatiivihoidossa keskitytään alussa inflammaatioreaktion hillitsemiseen, kivun hallintaan ja liikkeiden rajoittamiseen, jotta rakenteille jää aikaa parantua. Tämän jälkeen paranemisprosessissa on fysioterapialla suuri merkitys: palautetaan liikeradat ja vahvistetaan lihaksia, jotka ovat merkittävässä osassa stabiloimassa olkaniveltä. Kuntoutumiseen saa varata aikaa noin neljästä kuuteen kuukauteen, joskus jopa enemmän vakavien vaurioiden yhteydessä.

Uusimpia menetelmiä rakenteiden parantumisen edistämisessä ovat kantasolu- ja PRP-hoidot (platelet rich plasma). Kantasoluissa ja verihiutaleissa olevien kasvutekijöiden oletetaan nopeuttavan ja voimistavan ligamenttien, jänteiden, lihasten ja jopa ruston parantumista. Luotettavia tieteellisiä julkaisuja ei kuitenkaan eläinlääketieteen puolella toistaiseksi ole ja ihmispuolen urheilulääketieteen julkaisujakin on vielä vasta kourallinen. Lääketieteellisestä näkökulmasta hoitojen tehoa ei siis vielä ole todistettu ja uusia tutkimuksia odotetaan. Teoriatasolla ajatus on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja hoitoja annetaan jo.

Tapausselostus: Agilitykoira Aidan ajoittainen etujalan ontuma

Aida on 4-vuotias belgianpaimenkoiranarttu, ja se tuotiin vastaanotolle jo muutaman viikon ajan jatkuneen vasemman etujalan oireilun vuoksi. Ontuma tai liikkeen epäpuhtaus ilmeni erityisesti raskaan treenin aikana ja sen jälkeen. Oireilu oli kuitenkin hyvin vähäistä ja pääosin Aidan liikkumisessa ei nähty normaalista poikkeavaa. Aidan omistajalla oli myös aavistus, että Aida hidastelee ja varoo radalla nykyään enemmän kuin aikaisemmin. Tarkempaa selitystä ei osattu antaa.

Ortopedisessa tutkimuksessa ei liikkeissä havaittu poikkeavaa. Taivutuksissa Aida reagoi hieman vasemman etujalan ojennukseen ja loitonnukseen. Lihaksien tunnustelussa ja hauisjännetestissä ei muutoksia. Hereillä tutkittaessa heräsi epäilys olkanivelen sisäsivun vauriosta, koska jalka loittoni ulospäin normaalia enemmän.

Aida rauhoitettiin röntgenkuvausta varten ja jotta olkanivelen loitonnuskulma voitiin tutkia luotettavasti. Rauhoitettuna olkanivelen sisäsivun loitonnuksessa huomattiin selkeä ero vasemman ja oikean jalan välillä. Ero viittasi voimakkaasti sisäsivun ligamenttien vaurioon vasemmalla puolella.

Röntgenkuvissa ei todettu oireita selittäviä muutoksia. Luusto oli normaali.

Aidalle suositeltiin vasemman olkanivelen tähystystä, samalla tutkittaisiin ultraäänitutkimuksella oikean olkanivelen alueen rakenteet.

Aida tuotiin niveltähystykseen ja siinä todettiin täydellinen subscapularis-jänteen revähtymä. Lisäksi sisäsivun ligamentti (mediaalinen glenohumeraaliligamentti) oli osittain vaurioitunut. Vaurioalueella nähtiin paikallinen tulehdusreaktio nivelkapselissa ja hauisjänteen kiinnityskohdassa. Nivelrusto oli normaali.

Aidan olkanivelen tähystys. Kuvassa näkyy subscapularisjänteen täydellinen repeäminen, sisäsivun ligamentin osittainen vaurio ja inflammaatio sekä nivelkapselin inflammaatio. Nivelrusto on hyvässä kunnossa sekä lapaluussa että olkaluussa.

Vauriot olivat oletettua suuremmat, ja Aidalle tehtiin omistajan toivomuksesta sisäsivun rakenteiden korjausleikkaus ja asetettiin keinotekoinen ligamentti luuankkurilla lapaluun ja olkaluun välille korvaamaan vaurioitunutta jännettä ja ligamenttia.

Ultraäänitutkimuksessa oikean etujalan olan rakenteissa ei havaittu muutoksia.

Jatkohoitona Aidalle laitettiin hobbles-side etujalkoihin. Leikkauksen jälkeen liikunta oli rajattu minimiin, mutta heti kahden viikon päästä aloitettiin kuntoutus fysioterapialla.

Aida on kuntoutunut leikkauksesta erinomaisesti ja palailee vähitellen kilpakentille.

Erityisen opettavaisen tapauksesta tekee hyvin voimakkaat tähystyslöydökset suhteessa koiran oireiluun. Koirat saattavat oireilla yllättävän vähän, vaikka nivelessä ja sen tukirakenteissa olisi suuretkin muutokset. Mikäli Aidan olkaniveltä ei olisi tarkastettu ja treenausta ja kisaamista olisi jatkettu edelliseen tapaan, olisi se johtanut palautumattomiin muutoksiin ja nivelrikkoon.

Nyt Aidalla on mahdollisuus palata kilpakentille ja jatkaa harrastuskoiran elämää.

Tapaus on todellinen, koiran nimi ja rotu muutettu.

Terve olkanivel. Jänne- ja ligamenttirakenteet ehjät ja rauhalliset, nivelrusto normaali. Ei nivelkapselin inflammaatiota.

Viitteet

Treatment of Dogs Diagnosed with Medial Shoulder Instability Using Radiofrequency‐Induced Thermal Capsulorrhaphy. Cook, James L. ; Tomlinson, James L. ; Fox, Derek B. ; Kenter, Keith ; Cook, Cristi R. Julkaisussa: Veterinary Surgery. September 2005, Vol.34(5), pp.469-475

The Canine Shoulder: Selected Disorders and Their Management with Physical Therapy. Marcellin-Little, Denis J. ; Levine, David ; Canapp, Sherman O. Julkaisussa: Clinical Techniques in Small Animal Practice 2007, Vol. 22(4), pp.171-182

A Systematic Review of the Use of Platelet-Rich Plasma in Sports Medicine as a New Treatment for Tendon and Ligament Injuries. Taylor, Drew W MS; Petrera, Massimo MD; Hendry, Mike BScH; Theodoropoulos, John S MD. Julkaisussa:

Clinical Journal of Sport Medicine July 2011, Vol. 21, Issue 4, pp. 344-352

Artikkelin agilitykuvat: Aino Pikkusaari


MAINOS
Laura Hakala
Olen ortopediaan, kirurgiaan ja erityisesti urheilukoirien vaivoihin perehtynyt pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja työskentelen Vantaalla Eläinsairaala Aistissa. Olen lisäksi perustajajäsen ja toimitusjohtaja Trakr Canine Sports Medicine -yrityksessä, jonka tarkoituksena on tarjota palveluita ja tietoa urheilukoiriin liittyvissä aiheissa. Nopeat koirat ja huippuunhiottu toimintakyky lajissa kuin lajissa herättää ihailuni, samoin kuin henkinen yhteys, mitä yhdessä tekeminen luo koiran ja omistajan välillä. Luennoin sekä kotimaassa että ulkomailla ortopediasta ja urheilukoirien ongelmista eläinlääkäreille, eläinlääketieteen opiskelijoille ja koiratreenareille. Kouluttaudun itse jatkuvasti ulkomailla kursseilla ja kongresseissa ja olen suorittanut käytännönharjoittelun urheilukoiraklinikalla Italiassa sekä jatkanut urheilukoirien vaurioiden tutkimista huippukoirien parissa Englannissa ja Irlannissa. Oma koiraharrastusurani alkoi vuonna 1994 tokon ja agilityn parissa ja tällä hetkellä harrastan greyhoundieni kanssa ratajuoksua ja kaikkea huippu-urheilijakoiriin liittyvää.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän