Urheilulajeissa, joissa vauhti on nopea ja käännöksiä tulee paljon, ovat varpaat kovalla koetuksella. Edellisessä jutussa kerroin jo varvasmurtumista, ja nyt on ligamenttivaurioiden vuoro. Ligamentit ovat nivelten sivusiteitä, eli tiukasta sidekudosmateriaalista muodostuvia nivelten tukirakenteita. Nivelissä on ligamentteja kummallakin sivulla ja joskus myös nivelten päällä ja alla. Ligamenttien lisäksi tukea nivelelle tuovat nivelkapseli ja jänteet, jotka kulkevat nivelten läheisyydessä.

Jos ligamentti vaurioituu, se aiheuttaa niveleen yliliikkuvuutta. Yliliikkuvuus voi aiheuttaa koiralle kipua, muutoksia jalan kayttöön (esim. ontuminen, liikeradan muuttuminen) sekä pidemmällä aikavälillä nivelrikkoa niveleen.

Ligamenttivauriot pitää hoitaa

Ligamenttivaurioita voi esiintyä kaikissa nivelissä, kuten olkanivelessä, ranteessa, kinnernivelessä ja varpaiden nivelissä. Koiralla on neljä painoa kantavaa varvasta ja yksi jäännösvarvas (kannusvarvas) kussakin jalassa. Kannusvarpaat yleensä puuttuvat takajaloista useimmilla roduilla. Jokaisessa varpaassa on kolme varvasluuta ja kolme varvasniveltä. Ensimmäinen varpaan nivel on jalkapöydänluun ja ensimmäisen varvasluun välinen nivel. Yleisimmät vauriokohdat ovat ulommaisen tai sisimmän varpaan nivelissä.

Ligamentti voi venähtää hieman, revähtää vähän enemmän tai katketa kokonaan. Ligamentin katkeaminen voi aiheuttaa nivelen luksaation, eli sijoiltaanmenon. Varvas voi tämän seurauksena sojottaa väärään suuntaan, mutta se saadaan takaisin paikoilleen joko työntämällä tai vetämällä varpaasta. Koira voi olla kivulias, kun varvas menee sijoiltaan, mutta kipu poistuu, kun varvasnivel saadaan takaisin paikoilleen ja oikeaan asentoon. Vaikka varpaan luut ovat takaisin paikoillaan, ligamentti on kuitenkin vaurioitunut ja pitää hoitaa. Mikäli vauriota ei hoideta, tapahtuu sijoiltaanmeno helposti uudestaan ja pidemmän ajan kuluessa aiheuttaa varpaaseen nivelrikkoa ja siitä johtuvaa jatkuvaa kipua.

Sidekudosrakenteet eivät näy röntgenkuvissa, mutta kuvaus on syytä tehdä, jotta nähdään, että esimerkiksi murtumia ei ole. Kuvissa pystytään näkemään usein turvotus, joka akuuteissa vaurioissa yleensä on ympäröivien pehmytkudosten alueella. Jos vaurio on jo vanhempi, voi turvotus olla jo laskenut, eikä kuvassa näy välttämättä mitään. Tämän vuoksi käsin tutkiminen ja varpaiden sekä nivelten taivuttelu ovat erityisen tärkeitä, että päästään oikeaan diagnoosiin. Pehmytkudosvaurioissa ultraäänitutkimus on usein erittäin hyödyllinen, mutta koirien varvasnivelet ja niiden sivusiteet ovat niin pieniä, että vaurioiden näkeminen ei nykytekniikalla vielä onnistu.

Hoitomuotoja on monenlaisia

Ligamenttivauriot voidaan hoitaa joko tukemalla nivel paikoilleen teippaamalla, tassusiteellä tai kirurgisesti korjaamalla revennyt side. Mikäli ligamentti halutaan korjata kirurgisesti, olisi suositeltavaa tehdä korjaus mahdollisimman pian vaurion sattumisesta. Jos revähdyksestä on jo viikkoja tai kuukausia, ei kirurginen korjaus yleensä enää ole vaihtoehto varvasnivelten ligamenttivaurioissa.

Ligamenttivaurion parantumiseen menee usein pitkän aikaa. Noin kolmen kuukauden kuluttua vaurio voi olla parantunut pintapuolisesti, mutta ligamentin kestävyys ei vastaa terveen ligamentin kestävyyttä. Kestävyys paranee kuukausien kuluessa, ja kuntoutuksella voidaan vahvistaa korjaantumassa olevan ligamentin kestävyyttä ja toimintaa.

Vanhoja varpaiden ligamenttivaurioita huomataan urheilukoirilla usein muiden tutkimusten tai röntgenkuvausten yhteydessä ilman, että omistaja on koskaan havainnut koirassa mitään oireilua. Ontumatutkimuksessa krooninen ligamenttivaurio paljastuu joko varvasnivelen yliliikkuvuutena tai ollessaan jo vanha, varvasnivelen liikeradan rajoittuneisuutena. Niveltä liikutettaessa koira voi myös näyttää kipua tai epämukavuutta. Röntgenkuvassa ligamentin alue voi olla kalkkeutunut ja nivelessä näkyä jo nivelrikkomuutoksia.

Jos koira ontuu tai oireilee vanhan ligamenttivaurion ja siitä johtuvan nivelrikon vuoksi, voidaan nivelrikkoa hoitaa kipulääkkeillä, nivelensisäisillä pistoksilla ja kuntoutuksella.

Vanha ligamenttivaurio, jossa sivusiteiden alueella havaitaan kalkkeumia. Niveleen on jo kehittynyt nivelrikkomuutoksia ja nivelen liikkuvuus on rajoittunut.

Amputaatio muuttaa jäljelle jääneiden varpaiden painonvarausta

Joissakin tapauksissa myös amputaatio voi olla vaihtoehto. Kroonisissa tapauksissa, joissa koira oireilee jatkuvasti ja on varmistettu, että syy ei ole muualla, voidaan poistaa oireilua aiheuttava varvas. Akuuteissa tapauksissa suosittelen amputaatiota oikeastaan vain viimeisen varvasluun (kynsiluu) sijoiltaanmenoissa, eli silloin, kun kynsi on vääntynyt pois paikoiltaan. Näissä tapauksissa voidaan poistaa pelkästään kynsiluu, ja itse varvas sekä varpaan toiminta säilyy.

Englanninvinttikoiran 2. ja 3. varvasluun välinen ligamenttivaurio. Viimeinen varvasluu eli kynsiluu on mennyt sijoiltaan eli luksoitunut. Tässä tapauksessa vaurio hoidettiin amputoimalla viimeinen varvasluu niin, että koiran varvas ja antura säästettiin. Kuvat: Milla Toivanen

Koko varpaan amputaatioissa jäljelle jääneiden varpaiden painonvaraus muuttuu. Tämä voi aiheuttaa painevaurioita anturoissa ja rasituksia jäljellä olevien varpaiden nivelissä. Lisäksi urheilukoirien tapauksissa varpaiden ligamentti- ja muut vauriot ovat niin tavallisia, että ennemmin tai myöhemmin voi edessä olla vaurioita muissa varpaissa.


MAINOS
Laura Hakala
Olen ortopediaan, kirurgiaan ja erityisesti urheilukoirien vaivoihin perehtynyt pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja työskentelen Vantaalla Eläinsairaala Aistissa. Olen lisäksi perustajajäsen ja toimitusjohtaja Trakr Canine Sports Medicine -yrityksessä, jonka tarkoituksena on tarjota palveluita ja tietoa urheilukoiriin liittyvissä aiheissa. Nopeat koirat ja huippuunhiottu toimintakyky lajissa kuin lajissa herättää ihailuni, samoin kuin henkinen yhteys, mitä yhdessä tekeminen luo koiran ja omistajan välillä. Luennoin sekä kotimaassa että ulkomailla ortopediasta ja urheilukoirien ongelmista eläinlääkäreille, eläinlääketieteen opiskelijoille ja koiratreenareille. Kouluttaudun itse jatkuvasti ulkomailla kursseilla ja kongresseissa ja olen suorittanut käytännönharjoittelun urheilukoiraklinikalla Italiassa sekä jatkanut urheilukoirien vaurioiden tutkimista huippukoirien parissa Englannissa ja Irlannissa. Oma koiraharrastusurani alkoi vuonna 1994 tokon ja agilityn parissa ja tällä hetkellä harrastan greyhoundieni kanssa ratajuoksua ja kaikkea huippu-urheilijakoiriin liittyvää.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän