Varvasmurtumat ovat hyvin yleisiä aktiivisilla harrastus- ja käyttökoirilla, mutta myös kotikoirilla. Erityisesti pennuilla ja nuorilla koirilla, joilla tasapaino ei ole vielä parhaimmillaan, esiintyy paljon varvasmurtumia urheilukoirien lisäksi.
Takajalkojen uloimman ja sisimmän varpaan murtumat ovat harmittomimpia ja etujalkojen keskimmäisten varpaiden murtumat vakavimpia painonvarauksen kannalta.
Varpaiden anatomia
Koiran etu- ja takajalka muistuttavat hyvin paljon toisiaan ranne- ja kinnernivelen alapuolelta. Erona useissa roduissa on etujaloissa esiintyvät kannuskynnet (ensimmäinen varvas), jotka ovat monissa roduissa vain pienet surkastuneet luujäänteet takajaloissa eivätkä näy ulospäin. Kannuskynsistä aiheutuu usein harmia urheilu- ja käyttökoirille. Ne tarttuvat metsässä risuihin ja esim. vinttikoirien rata- ja maastojuoksukilpailuissa kannuskynsien repeämät ovat hyvin yleinen näky.
Varpaat niveltyvät jalkapöydänluihin, ja nivelen alapuolella on jokaisen nivelen alapinnalla kaksi nuljuluuta. Nuljuluut ovat varpaiden koukistajajänteissä kiinni olevia luisia rakenteita, jotka vahvistavat jännettä. Myös nuljuluissa voi ilmetä murtumia, jotka aiheuttavat kipua ja oireilua.
Jokaisessa varpaassa on kolme varvasluuta, jotka numeroidaan ylhäältä alaspäin, 1.-3. Kolmas varvasluu on hyvin pieni luu, josta kasvaa kynsi ja johon varpaiden syvä koukistajajänne kiinnittyy.
Koirat astuvat neljällä varpaalla, jotka numeroidaan sisäsivulta ulospäin, toisesta viidenteen. Keskimmäiset varpaat (3. ja 4. varvas) kantavat painoa eniten. Myös etu- ja takajalkojen painonvarauksessa on eroa: etujaloille kohdistuu noin 60 % koiran painosta ja takajaloille noin 40 %. Koiran seistessä tasaisesti kumpikin etujalka kantaa siis 30 % ja takajalka 20 % koiran painosta. Usein etutassut ovat myös kooltaan hieman isommat kuin takatassut. Tämän faktan valossa siis takajalkojen uloimman ja sisimmän varpaan murtumat ovat harmittomimpia ja etujalkojen keskimmäisten varpaiden murtumat vakavimpia painonvarauksen kannalta.Content optimization
Hoitopäätökseen vaikuttavat tekijät
Varpaiden anatomialla ja painonvarauksella on paljon merkitystä siihen, miten vaurio kannattaa korjata. Eli missä varpaassa tai varvasluussa vaurio on ja minkälainen murtuma on. Korjauspäätökseen vaikuttaa myös se, onko muissa varpaissa tai muualla jaloissa murtumia. Urheilukoirilla lähtökohtaisesti pyritään korjaamaan vauriot, varpaan amputaatio on viimeinen vaihtoehto. Tähän on ainakin kaksi syytä. Ensimmäisenä se, että tasapainonhallinnassa kaikilla varpailla on tehtävänsä ja toiseksi, varvasmurtumat ovat hyvin tavallisia aktiivisilla koirilla. Jos päätyisimme aina ensimmäisenä amputaatioon, voisi jäljelle jäädä hyvin vähävarpaisia koiria.
Murtuman oireet ja hoito
Murtuma usein huomataan, kun koira joko ontuu jalkaa tai ei varaa sille painoa lainkaan. Alue turpoaa ja tunnusteltaessa varvasta siinä tuntuu rutinaa. Usein murtuma todetaan röntgenkuvauksella, mutta joskus murtumakappale voi olla niin pieni tai niin vaikeassa paikassa, että varmistus saadaan vain tietokonetomografiakuvauksella.
Kirurginen hoito
Murtumat voidaan lähtökohtaisesti hoitaa kirurgisesti, eli korjaamalla murtuma joko levyllä ja ruuveilla, pelkästään ruuveilla tai esim. metallipinnoilla. Toinen vaihtoehto on konservatiivihoito, joka tarkoittaa side-, lasta- tai teippaushoitoa. Hoitopäätökseen vaikuttaa murtuneen varvasluun koko ja murtumatyyppi. Keskikokoisilla ja suurilla koirilla varvasluut ovat sen kokoisia, että siistit poikittaiset, vinot tai spiraalimurtumat voidaan usein korjata levyllä, ruuveilla tai pinnoilla. Nykyään tarjolla on myös huomattavasti pienempiä murtuman korjausimplantteja kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.
Jos murtuma on pirstaleinen tai murtunut luu tai murtumakappale ovat hyvin pieniä, vaihtoehdoksi jää konservatiivihoito.
Kirurgisesti korjaamalla lopputulos eli parantuminen on usein nopeampaa ja ennustettavampaa, mutta myös konservatiivihoidolla voidaan päästä täysin toimivaan lopputulokseen. Vaikka varvasluun murtuma korjataan kirurgisesti, tueksi usein kuitenkin tarvitaan myös side noin 2-4 viikoksi.
Jos murtuma on nivelensisäinen, eli murtumalinja ulottuu niveleen tai murtumafragmentti on irronnut nivelen vierestä, tulee korjaustavasta riippumatta varautua siihen, että niveleen voi kehittyä nivelrikko. Myös varvasnivelten nivelrikko voi olla hyvin kivulias ja aiheuttaa huomattavaa suorituskyvyn alentumista. Tällöin viimeiseksi vaihtoehdoksi jää joko nivelen jäykistysleikkaus tai varpaan amputaatio. Jos kyseessä on kolmannen ja toisen varvasluun välinen nivel, voidaan usein amputaatio tehdä säästäen varpaan antura.
Konservatiivihoito
Konservatiivihoitoon päädyttäessä voidaan käyttää joko lastaa, tukisidettä tai varpaiden teippausta pelkästään tai yhdistettynä tukisidehoitoon. Sidettä tai teippausta käytettäessä tulee aina kuitenkin varautua siihen, että jalkaan voi tulla hankaumia hoidon aikana. Koira ei osaa olla käyttämättä jalkaa sidehoidon aikana kuten ihminen, ja tämä aiheuttaa ei-toivottuja hiertymiä ja hankaumia. Sidehoidon pituus ja siteen tyyppi määräytyy murtuman tyypin mukaan ja parantumisen seurannan perusteella. Parantumisen aikana otetaan kontrolliröntgenkuvia, joiden perusteella joko kevennetään sidettä tai jätetään side kokonaan pois. Erilaisia teippausmenetelmiä on paljon, joista tukevimmissa teipataan murtunut varvas viereiseen kiinni, ja viereinen ehjä varvas toimii lastana murtuneelle varpaalle. Kevyimmässä vaihtoehdossa riittää, että teipataan viereisten varpaiden kynnet yhteen. Tämän voi tosin tehdä vain keskimmäisten varpaiden kohdalla. Teippausta voidaan käyttää varpaassa joko koko ajan tai esim. hoidon loppuvaiheessa vain ulkoilun aikana tai päivisin.
Parantuminen ja kuntoutus
Murtuman luutumiseen kuluu aikaa lähtökohtaisesti noin 6-8 viikkoa, jos hoito onnistuu hyvin. Pennuilla ja nuorilla koirilla luutumisnopeus on nopeampi. Liikunnan rajoittamista tulee yleensä 6-8 viikkoa ja normaaliin liikuntaan palaaminen kontrolloidaan kuvauksilla. Luutumisnopeuteen vaikuttaa valittu hoitovaihtoehto, liikunnanrajoituksen onnistuminen ja koiran ikä.
Suosittelen fysioterapiaa jatkohoitona liikelaajuuden palauttamiseen varvasniveliin ja lihasmassan kehittämiseen jalassa, jossa vaurio on ollut. Usein jalan keventäminen voi aiheuttaa rasitusta myös selän ja toisen puolen lihaksille.
Hoitamattomana varvasmurtumat voivat luutua väärään asentoon, jolloin varpaan anturaan tai viereisten varpaiden anturoihin muodostuu väärästä painonvarauksesta johtuen anturavaurioita, hankaumia tai erityiesti vinttikoirilla tunnettuja “känsiä” (corns). Vinoon luutuneen varpaan kynsi voi myös hangata vaurioita viereisen varpaan ihoon. Pahimmillaan murtuma ei luudu lainkaan (non union) ja vanha murtuma aiheuttaa kipua ja tasapainovaikeuksia koiralle jatkuvasti.
Murtumien lisäksi urheilukoirien varpaissa esiintyy hyvin usein ligamentti- eli sivusidevaurioita, jotka johtavat varvasnivelen luksaatioon eli sijoiltaan menoon. Tämä ei välttämättä näy edes tavallisesti otetussa röntgenkuvassa. Myös haavat ja niiden seurauksena aiheutuvat koukistajajännevauriot ovat tyypillisiä varpaiden ongelmia, joita joudutaan korjaamaan ja hoitamaan. Ligamentti- ja jännevaurioista kerron seuraavalla kerralla.
MAINOS
