Koiran kiltteys kuulostaa positiiviselta ominaisuudelta ja kehulta. Se on kuitenkin adjektiivi, joka ei edes oikein sovi koiran luonteen tai käytöksen kuvaamiseen. Sanalla ”kiltti” tai ”tuhma” ei tulisi kuvata koiraa, mutta lyhytkin googlaushetki näyttää, että molempia viljellään runsaasti. Varsinkin kilteistä koirista puhutaan arjessa paljon. Lapsikin osaa kysyä, onko koira kiltti, ja aikuiset etsivät kilvan kilttiä koirarotua myyntipalstoilla ja somessa. Kilttiä koiraa arvostetaan, se on helppo, mutta samalla tarkoittaa usein myös lemmikkiä, joka sallii omien rajojensa ylityksen eikä koskaan puolusta itseään.
Kiltteys on sitä, että tahtoo toiselle hyvää, ja tuhma sen vastakohtana haluaa toiselle pahaa. Koiralla ei ole kuitenkaan ihmisen kanssa yhtenevää moraalikäsitystä tai tajua oikeasta ja väärästä. Kun ihminen varastaa toisen omaisuutta, se on väärin, mutta koiran varastaessa ruokaa pöydältä ei puhuta enää ollenkaan samasta asiasta. Kiltiksi tai tuhmaksi sanominen pakottaa koiran hyvin kummalliseen muottiin. Se tukahduttaa koiran todellisen persoonan ja käytöksen syyt sekä sen tosiasian, että kyseessä on eri laji, joka ajattelee eri tavalla. Tätä voisi sanoa myös inhimillistämiseksi.
Koiran persoonallisuutta voi havainnoida
Hyviä informatiivisia koiraa ja sen persoonaa kuvaavia termejä ovat esimerkiksi sopeutumiskyky, aktiivisuus, ihmissosiaalisuus tai resilienssi eli lyhyesti kuvaillen palautumiskyky. Kiltteys tai tuhmuus ei ole koiran persoonallisuuspiirre eikä luonneominaisuus. Koirien elämä olisikin helpompaa, jos ihmiset tunnistaisivat paremmin koiransa persoonallisuuspiirteitä. On huomattavasti helpompi suhtautua koiran vilkkaaseen käytökseen, kun tietää, ettei se olekaan tottelemattomuutta.
Koiran persoonan tutkiminen ja koiran havainnointi mahdollisimman neutraalilla tavalla on äärimmäisen mielenkiintoista ja opettaa omistajalle paljon. Luotettavaa tietoa aiheesta on myös saatavilla runsaasti suomenkin kielellä. Vinkiksi mainittakoon Katriina Tiiran kirja “Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus“.
Se antaa tehdä mitä vaan
Jos koira on helppo ja vaivaton joka tilanteessa, olisi sitä havainnoitava erityisellä huolellisuudella, sillä ihmisen kiltteytenä pitämä ominaisuus voi näissä tilanteissa olla myös alistuneisuutta tai pelkoa.
Koiran kokeman stressin kasautuessa voidaan päätyä tilanteen jatkuessa pisteeseen, jossa koiran pinna lopulta katkeaa. Se puree ehkä pahastikin tai vaihtoehtoisesti koira kärsii näistä tilanteista koko ikänsä hiljaa. Kummin vain, tilanne on koiran kannalta huono. Se, että koira ei vastustele, ei ole lupa tehdä mitä vaan. Päinvastoin, tällainen koira ei ehkä tunnista omia rajojaan ja se tarvitsee omistajan tukea, jotta niitä ei ylitetä.
Koiran helppous arjessa voi olla riski
Koira, joka tyytyy vähään liikuntaan ja pitkiin yksinoloihin vuosikausia, saattaa yhtäkkiä alkaa tuhota kotia. Toinen yksilö kestää esimerkiksi perheen lasten kiipeilytelineenä ilman reagointia, mutta sietokyvyn ylittyessä puree yllättäen ohi kulkevaa vierasta lasta. Nämä koirat leimataan tämän jälkeen helposti ongelmakoiriksi ja unohdetaan, missä oli ongelmien juurisyy. Kukaan ei pitänyt koiran puolia.
Se, että koira sietää jonkin asian, mikä koiralle lajina ei ole edes normaalia, on suuri riski. On siis ehkä parempi, että koira kertoo käytöksellään, että tarvitsee enemmän liikuntaa tai ei pidä jostakin. Helpon koiran pienet tai joskus olemattomatkin viestit unohtuvat helposti tai jäävät arjen kiireissä toteutumatta.
“Sehän on niin kiltti” ja “sille voi tehdä mitä vaan” ovat petollisia lauseita, ja ne kuullessaan on pysähdyttävä hetkeksi.
Miten ajattelet, siten käyttäydyt
Jos koira on rimpuillut kynsien leikkuussa, se otetaan helposti seuraavalla kerralla napakammin käsittelyyn, koska se ei ollut kunnolla viime kerralla. Jos koira taas yllättäen kertoo, ettei pidä jostain, jonka on sietänyt pitkään mukisematta, sille ollaan ehkä vihaisia ja ainakin yllätys koiran käytöksestä on suuri. Koiralta, joka ei koskaan kerro tunteistaan, vaaditaan helposti aina vain enemmän ja enemmän. “Sehän on niin kiltti” ja “sille voi tehdä mitä vaan” ovat petollisia lauseita, ja ne kuullessaan on pysähdyttävä hetkeksi.
Erityisesti kokemattomille ja lapsille puhuessa onkin syytä miettiä, miten itse koiraa ja sen käytöstä kuvailee. On parempi kertoa koiran olevan tottunut lapsiin kuin kertoa sen olevan ”kiltti”. Muuten ylläpidetään käsitystä, että vain koira, joka sietää lapsen haparoivat otteet mukisematta, on hyvä lapsiystävällinen koira, ja se, joka väisti, olisi epäluotettava. Pohtimisen arvoista on, olisiko väistävä koira itse asiassa se arjessa luotettavampi yksilö. Sehän osasi suojata itseään eikä ajautunut itselleen liian vaikeaan tilanteeseen, jossa kokisi ehkä puolustautumisen tarvetta.
Koira on eläin, ja jos on koiran hankkinut, pitää ehkä sietää pientä eläimellisyyden tuomaa kaaosta talossa, jopa hieman tykätä siitä.
Koira ei ole robotti
Päin hyppiminen, riehuminen, vetäminen, karkaaminen, räyhääminen remmissä tai haukkuminen mielletään usein epäsopivaksi käytökseksi. Kaikki kuvatut käytökset ovat kuitenkin vain koiran toimintamalleja kyseisissä tilanteissa, eivätkä mitään muuta. Niihinkään ei tule ladata arvoa kiltti-tuhma-akselilta. Koulutuksella toki toivottavasti jokainen omistaja yrittää toimintamalleja muokata sellaisiksi, että ongelmiin yhteiskunnan kanssa ei ajauduta ja arki sujuu, mutta mitään pahaa koira ei ole tehnyt käyttäytyessään kuten koira käyttäytyy.
Ellei erikseen kouluteta, koira ei osaa toimia millään muulla kuin lajilleen ja rodulleen tyypillisellä tavalla, ja joskus koulutuskaan ei ihan riitä. Koira on eläin, ja jos on koiran hankkinut, pitää ehkä sietää pientä eläimellisyyden tuomaa kaaosta talossa, jopa hieman tykätä siitä. Koirat saattavat koulutuksesta huolimatta aina tehdä jotain, mikä ei ole ihmisen mielestä suotavaa. Meillä ei ole kuitenkaan kilttejä tai tuhmia koiria. On vain erilaisia koiria. Lisäksi on syytä muistaa, että vaikka koira olisi täysin kouluttamaton, villi, tekisi kaikki kommervenkit ja aiheuttaisi suurta pahennusta, se on yhtä ihana kuin kuka tahansa toinen koira.
Kuuntele ja rohkaise
Koiraa voi myös rohkaista kertomaan mielipiteensä. Parasta rohkaisua on koiran kuunteleminen ja sen rajojen vaaliminen. Kun koira havaitsee, että sen pienimpiäkin merkkejä kuullaan, se alkaa kyllä käyttämään niitä. Jos koira ei osaa kertoa, missä rajat kulkevat, omistajan on tehtävä se koiran puolesta ja esimerkiksi kieltää tuntemattomia silittämästä. Lisäksi rentouttava lajityypillinen tekeminen on usein tervetullutta ja poistaa stressiä. Tekeminen on toki valittava juuri kyseisen koiran ominaisuuksien ja tarpeiden mukaan. Osalle vallaton leikki koirakaverin kanssa on kauhistus ja toiset tarvitsevat juuri sitä. Omistajan tärkein taito on vahva oman koiran elekielen lukutaito ja tieto koirasta lajina. Näin ei vaadi helpoltakaan koiralta epähuomiossa liikaa.
On hyvä usein pysähtyä kuuntelemaan koiraa ja tutustua siihen uudelleen joka päivä. Millainen se oikeasti on, miten se voi ja mitä se tarvitsee? Erityisen tarkasti pitää kuunnella niitä, joilla ei ole omaa ääntä, ja niitä, jotka vain sietävät kiltisti kaiken, mitä elämä eteen tuo.
Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan
MAINOS
