Maaliskuun lopussa järjestettiin viimeiset tokon maajoukkueen valintakokeet. Kolme ensimmäistä koetta olivat yhden päivän kestäviä kisoja ja viimeinen Ojangon kisa oli kaksipäiväinen. Tässä haluttiin katsoa koirakon kestävyyttä silmällä pitäen sitä, että myös arvokisat ovat kaksipäiväiset. Yleisesti voi ajatella, että toisen päivän suoritukseen tottakai vaikuttaa niin koiran kuin ohjaajankin väsymys, mutta myös se, miten kestävästi koira on tottunut työskentelemään ilman palkkiota.

Mutta täytyykö koiran sitten oikeasti työskennellä kokeessa ilman palkkiota? Onhan sekin palkkio, kun ohjaaja kehuu koiraansa. Koirathan ovat ratketa liitoksistaan saatuaan kehuja ohjaajaltaan. Jotenkin hyvät kisaajat ovat kouluttaneet koiransa niin, että koko pitkän kisasuorituksen koira pystyy työskentelemään innokkaalla asenteella.

Voisiko lelu- ja namipalkkaa vähentää jo koiran ollessa hyvin nuori, jopa pentuikäinen?

Leluriippuvainen koira ja ohjaaja

Pennun ja nuoren koiran kanssa, kun koira vasta harjoittelee tehtäviä, on hyödyllistä, jos voidaan käyttää namipalkkaa, koska näin saadaan paljon toistoja nopeasti ja oppiminen on tehokasta. Kun koiralla on tiettyjä teknisiä taitoja, toko-koulutuksessa usein siirrytään lelupalkkaukseen, jotta saadaan liikkeisiin vauhtia ja näyttävyyttä. Jos koira pitää leikkimisestä, tämä yleensä toimiikin hyvin.

Tokossa yhä enemmän ainakin harrastajien piireissä arvostetaan vauhdikkaasti ja näyttävästi työskenteleviä koiria ja vauhdin lisäämiseen panostetaan todella paljon palkaten vauhdikkaasti koiria. Leluista tulee koiralle hyvin tärkeitä – samoin ihmisille. Voi jopa tuntua, että koiran tehdessä oikein hienosti, on pakko palkata sillä kaikkein mieluisimmalla lelulla, jotta koira varmasti tietää tehneensä oikein ja vielä seuraavalla kerrallakin tekee yhtä hienosti.

Koirat oppivat nopeasti odottamaan palkkiota, jopa aina tietynlaatuista palkkiota tietyssä kohdassa suoritusta ja oppivat lukemaan ohjaajastaan, milloin palkkio on tulossa. Jos koira odottaa lelupalkintoa, on aika selvää, että lelun sijaan ohjaajan koiralle suuntaama kehu ei ole suuressakaan arvossa sillä hetkellä. Tällöin kierre on jo olemassa – ei vain koira, mutta myös ohjaaja, on leluriippuvainen. (Koirissa toki on eroja, toiset rakastavat juoksemista, eikä vauhtiin tarvitse paljoakaan uhrata aikaa. Jos koira kuitenkin vaatii enemmän perustyötä ja paljon palkitsemista motivoituakseen tokosta, treenin ja koesuorituksen välille tulee suuri ero ja vaatii paljon työtä, että tuo ero saadaan kurottua pienemmäksi siten, että treenit ja koesuoritus muistuttavat riittävästi toisiaan.)

onko namien ja lelujen pois jättäminen suurempi kynnys koiralle vai ohjaajalle?

Sosiaalisen palkan rakentaminen

Voisiko lelu- ja namipalkkaa vähentää jo koiran ollessa hyvin nuori, jopa pentuikäinen? Aina ei tarvitse tehdä toko-liikettä ja sitten palkata koiraa, vaan voi yhdistellä toko-liikkeiden osia tai miksei muitakin temppuja ja palkkioksi kehua pentua niin, että se ilahtuu ja jopa villiintyy leikkimään ohjaajan kanssa ilman leluja. Ihmisten kanssa leikkiminen ja touhuaminen onkin pennuille hyvin luontaista. Koira oppii jo pienestä pitäen työskentelemään ohjaajan kanssa ja huomioimaan ohjaajan kehut ja ilahtumaan niistä. Tällainen treenitapa myös vahvistaa ohjaajan ja koiran välistä kommunikointia ja suhdetta ja todennäköisyys leluriippuvuuden syntymiseen pienenee.

Kuulostaa kyllä helpolta, mutta siitä huolimatta useilta meiltä tokoilijoilta palkattomuustreenit ’unohtuvat’. Onko se meille ohjaajille suurempi kynnys jättää namit ja lelut pois kuin koirille? Uskallammeko luottaa siihen, että koirallemme riittää se, kun kehumme niitä ja ilahdumme koiramme oikeasta toiminnasta? Meidän täytyy myös löytää tasapaino sosiaalisen palkan ja välineellisen palkan välille, koska suurin osa koirista tarvitsee myös välineellistä palkkaa työskentelymotivaationsa säilyttämiseksi. Tämän tasapainon löytämisessä voivat toko-kouluttajat olla avuksi, mutta jokaiselta ohjaajalta vaaditaan se oma oivallus asiasta, jotta yhteistyön saa toimimaan saumattomasti.

koira on valmis kokeeseen, kun se jaksaa tehdä 1,5-kertaisen koesuorituksen ilman välineellistä palkkiota.

Jatkuvaa tasapainoilua

Jos on treeneissä liikaa palkkioita, koesuoritus ei ole riittävän innokas, koska koira oppii, ettei kokeessa saa palkkioita yhtä paljon kuin treeneissä. Jos taas treeneissä on liian vähän palkkioita, koiran motivaatio ei ole riittävä ja koesuoritus ei siksi ole innokas. Tästä syystä tasapainon löytyminen on ensisijaisen tärkeää. Minulla on nyrkkisääntö, että koira on valmis kokeeseen, kun se treenitilanteessa jaksaa tehdä kilpailusuorituksen kestoajan 1,5 kertaisena ilman välineellistä palkkiota.

Itse käytän sosiaalista palkkaa hyvin paljon välineellisen palkan sijaan. Kahden koirani kanssa sosiaalinen palkka on ollut hyvin helppoa saada toimimaan, koska nämä koirat ovat vauhdikkaita luonnostaan, eikä palkkiota tarvita vauhdin lisäämiseksi. Yksi koiristani sen sijaan on kyllä sekin vauhdikas, mutta joudun enemmän tasapainottelemaan sosiaalisen palkan ja välineellisen palkan kanssa, jotta saan liikkeet pidettyä näyttävän vauhdikkaina. Etenkin kisakaudella tämän tasapainon säilyttäminen voi joskus olla vaikeaa, kun kokeita on kuitenkin aika tiheään. Nyt kun tokon edustusjoukkueen valintakokeet ovat ohitse, alamme koirieni kanssa valmistautumaan tokon SM-kilpailuihin. Käymme läpi ’kisaputken’ aikana esiin tulleita ongelmia sekä mietin, mitä asioita voin ja ehdin parantaa SM-kisoihin mennessä.


MAINOS

Olen koulutukseltani Filosofian Tohtori ja työskentelen yliopistolla. Vapaa-aikani kuluu pitkälti tokon parissa, niin omissa treeneissä kuin toisia kouluttaessa. Minulla on kolme bordercollieta, joista kahden kanssa harrastan tokoa. Stjerne on pian 5-vuotias Tanskasta tuotu narttu ja saavuttanut Suomen ja Tanskan tottelevaisuusvalion arvon. Toisena kisauraansa aloitteleva 2,5-vuotias Puolasta tullut Andy Unlimited Sheepdog, joka on myös Suomen tottelevaisuusvalio. Parhaimpia saavutuksiamme Stjernen kanssa ovat vuoden 2014 SM-5 ja vuoden 2016 SM-1.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän