Vinttikoirakokeiden tarkoitus on näöllä ajavien koirien metsästys- ja juoksuominaisuuksien selville saaminen, ja maastokoe on yksi vinttikoirien neljästä virallisesta käyttökoemuodosta.

Maastokokeessa kolme tuomaria arvostelee viehettä eli keinotekoista saalista ajavan vinttikoiran ajotyöskentelyä pellolle tai muulle sopivalle pohjalle tehdyllä mutkaisella radalla. Viehettä vedetään moottorikäyttöisellä vetolaitteella, joka pyörittää isoa narukelaa. Narun päässä on muovisuikaleista tehty viehe, ja mutkat tehdään kuperilla metallilautasilla, joiden keskusta pyörii laakereiden avulla. Koiran pakollinen kilpailuvarustus on kuonokoppa sekä punainen, sininen tai valkoinen juoksumantteli. Koirat juoksevat pareittain, ja tuomarit arvostelevat kunkin koiran nopeutta, ketteryyttä, vieheen seuraamista, innokkuutta ja kestävyyttä. Kustakin osa-alueesta koira voi saada yhdeltä tuomarilta maksimissaan 20 pistettä, ja eniten pisteitä saanut koira voittaa luokkansa. Koirat jaetaan roduittain luokkiin. Lisäksi urokset ja nartut voidaan vielä jakaa omiksi luokikseen.

Vinttikoirakokeiden lajiliittona toimii Suomen Kennelliiton alainen Suomen Vinttikoiraliitto ry, jonka toimintaan voi tutustua lähemmin SVKL:n nettisivuilla.

Vinttikoira toimii erittäin vahvalla saalisvietillä, joka on nähtävissä jo ihan pienellä pennulla.


Mikä muovipussin jahtaamisessa viehättää?

Vinttikoirat ovat vanhimpia tunnettuja koirarotuja, ja ne ovat säilyttäneet omaleimaiset piirteensä aina näihin päiviin saakka. Niiden rakenne on funktionaalinen mutta kuitenkin liioittelematon, viimeistä piirtoa myöten tarkoitettu juoksemaan. Vinttikoira toimii erittäin vahvalla saalisvietillä, joka on nähtävissä jo ihan pienellä pennulla. Vinttikoiran juoksu on esteettisesti upeaa katseltavaa: ne liikkuvat nopealla, vaivattomalla ja liitävällä laukalla jalat tuskin maata koskettaen. Käännökset ovat nopeita, ketteriä ja todella hallittuja, ja ne seuraavat viehettä erittäin tiiviisti. Tuomarina ollessani en koskaan kyllästy katsomaan viehettä ajavaa koiraa, parhaimmillaan juoksusuoritus saa kylmät väreet juoksemaan pitkin selkää aina ja aina uudestaan. Oman koiran kanssa starttiin mennessä joka ikinen kerta vatsanpohjassa lentelee perhosia, ja koiran innostunut jännittyneisyys kulkee sähköiskun lailla remmiä pitkin omiin käsiin. Siinä missä ratakoe mittaa nopeutta kellolla, maastokokeessa koiran täytyy suoriutua vajaan kilometrin radasta mahdollisimman nopeasti ja ketterästi, seuraten viehettä kuin elävää saalista. Voisinpa väittää, että maastokoe on se todellinen vinttikoiran metsästysominaisuuksien mittari.


Suosittu sisäpiirilaji

Maastokokeiden osallistujamäärät ovat kasvaneet vuosittain tasaisesti. Kun ensimmäinen whippettini juoksi ensimmäistä kauttaan vuonna 2005, kisaavia whippettejä oli kaikkiaan alle 150, ja kaikki juoksevat rodut yhteenlaskettuna kisaavia oli noin 550. Nyt reilu 10 vuotta myöhemmin whippettien määrä on tuplaantunut, ja kaikki rodut mukaanlukien kisaavia koiria on noin tuhatkunta (lähde: SVKL:n koulutusmateriaali, maastotilastot). Kyseessä on siis hyvinkin suosittu koemuoto, mutta suurelle yleisölle laji on jostain syystä hyvinkin tuntematon. Suurin syy lienee se, että vaikka koiramäärät ovatkin kasvaneet, harrastajamäärät eivät ole kasvaneet samaa tahtia. Siinä missä naapurini kauhistelevat koiramäärääni, harrastajakollegoiden parissa edustan viiden koiran laumani kanssa suunnilleen keskiarvoa. Yhtään pidempään ja vakavammin harrastaneilla henkilöillä on vähintäänkin kolme koiraa, mutta kymmenpäisetkään laumat eivät ole harvinaisuuksia. Sääli että tapahtumista ei juuri ole mainintoja paikallislehtien menovinkeissä, sillä laji on varsin katsojaystävällinen, tapahtumia riittää ja kisapaikoilla voi viettää vaikkapa piknikiä kauniista kesäpäivästä ja kisakanttiinin kahvista ja leipomuksista nauttien. Harrastajat ovat iloisia ja sosiaalisia ja kertovat yleensä harrastuksesta ja koiristaan mielellään lajia tuntemattomallekin katsojalle.

Olen itse saanut paljon hyviä ystäviä harrastuksen kautta ja olen joidenkin kanssa enemmän tekemisissä kuin oman perheeni. Vaikka harrastajaporukka onkin tiivis yhteisö, uudet harrastajat otetaan kuitenkin hyvin lämpimästi mukaan toimintaan. Saattaa olla, että on juuri minun syyni, miksi muutaman perheen koiramäärät ovat kasvaneet ja kesälomat täyttyneet erinäisistä kotimaan matkakohteista. Vaikka koepäivät ovat pitkiä, hyvässä seurassa aika kuluu ihan huomaamatta – se on tämän lajin viehätys.

Artikkelikuvat: Marko Pessi


MAINOS

Työskentelen fysioterapiayrittäjänä, olen erikoistunut tuki- ja liikuntaelinpuolelle ja opiskelen töiden ohella klassista osteopatiaa. Olen harrastanut aktiivisesti vinttikoirien juoksulajeja vuodesta 2005, tällä hetkellä laumaani kuuluu viisi whippetnarttua joiden kanssa kisaan aktiivisesti niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Päälajimme ovat maastokokeet, ja olen itse ko. koemuodon palkintotuomari. Kasvatan whippettejä kennelnimellä Dinacon.

1 KOMMENTTI

  1. Miten tuohon maastojuoksuun pääsee mukaan? Miten ja missä voi aloittaa harjoittelun, vai harjoitellaanko laisinkaan?

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän