Etusivu Artikkelit Eläinten koulutus Miten lihapullalla rangaistaan koiraa? Ajatuksia ja faktaa rankaisusta

Miten lihapullalla rangaistaan koiraa? Ajatuksia ja faktaa rankaisusta

Kirjoittaja

26.7.2017

4004

Rankaisun käytöstä koiran koulutuksessa ollaan nykyään montaa mieltä. Osa kouluttajista on sitä mieltä, että koulutus ei ilman rankaisua onnistu. Osan motto taas on ”Never say no!”, ja koulutuksen tulisi heidän mielestään perustua puhtaasti positiiviseen vahvistamiseen.

On tärkeää tuntea kouluttamansa koira niin hyvin, että tietää, millaiset asiat se kokee rankaisuna ja kuinka voimakkaita negatiivisia tunteita mikäkin asia koirassa saa aikaiseksi.

Rankaisutermejä

Rankaisuista tarkemmin puhuttaessa ne jaetaan usein kahteen eri ryhmään: positiiviseen ja negatiiviseen. Positiivisella rankaisulla tarkoitetaan sitä, että ihminen tekee jotakin, mikä tuntuu koirasta epämiellyttävältä. Esimerkkeinä tästä vaikkapa vihaisella äänellä sanottu ”EI”, karvoista nyppäisy, hihnasta vetäisy jne. Jotkin koirat ovat niin herkkiä, että pelkkä tiukka tuijotus voi tuntua niistä epämiellyttävältä. Negatiivinen rankaisu taas on sitä, kun koiralta otetaan jotakin kivaa pois. Koiran edestä voidaan esimerkiksi sulkea ovi, jolloin se ei pääse ulos. Tai koiran odottama ruokakuppi nostetaankin takaisin ylös pöydälle lattialle laskemisen sijaan (jolloin koira olisi päässyt syömään). Yhteistä molemmille rankaisumuodoille on niiden koirassa aikaansaama tunne: pettymys, pelko (vähäinenkin), fyysinen epämukavuus jne.

Millaiset asiat koira kokee rankaisuna?

Rankaisuna toimii kaikki, mikä tuntuu koirasta vähänkin kurjalta. Yllättävän pienetkin asiat saavat aikaiseksi välttämiskäyttäytymistä. Jo ihmisen ärsyyntyminen ilman sen kummempia tekoja on joillekin koirille ikävä kokemus. Siksi itse kyseenalaistan ”Never say no” -ajattelun lähtökohdat äärimmäisen hankalina toteuttaa. Jos ihminen ei suhtaudu koiran virheisiin täysin tunteettomasti, koiralle lienee sama, sanotaanko sille, että ”virhe tuli” vai ei. Koirat ovat todella taitavia lukemaan ihmisiä, ja kouluttajan pettymys tai turhautuminen välittyy koiralle aivan varmasti.

Tavassa kokea asioita on suuria yksilöllisiä eroja. Siinä missä joku koira kokee kohti suoraan kävelevän toisen koiran epämiellyttävänä asiana, toinen ilahtuu mahdollisuudesta tavata uusi kaveri. Esimerkin jälkimmäistä koiraa voisi rankaista vaikkapa remmissä vetämisestä sillä, että kohti tuleva koira pysähtyisi (”jos vedät, kaveri ei tule luoksesi”). Ensimmäiselle koiralle sama harjoitus saisi tyystin toisenlaisen muodon. Sille vieraan koiran pysähtyminen toimisi palkintona, koska kohtaaminen tuntuu siitä epämiellyttävältä.

Rankaisun aikaansaaman tunteen voimakkuutta ei voi määritellä sen mukaan, miten ”pahalta se näyttää”. Koirille pettymys on usein pientä kipua negatiivisempi asia. Meillä kotona asuva suojelukoulutettu belgianpaimenkoira esimerkiksi pitää suojahihan menettämistä taatusti suurempana pahana kuin isoakin tukkapöllyä. Toisaalta selätys (koiran kääntäminen selälleen rankaisuksi) on monen koiran mielestä hauska painileikki.

On siis tärkeää tuntea kouluttamansa koira niin hyvin, että tietää, millaiset asiat se kokee rankaisuna ja kuinka voimakkaita negatiivisia tunteita mikäkin asia koirassa saa aikaiseksi. Yhtä tärkeää on ymmärtää, että sama yksilö voi tilanteesta riippuen suhtautua asioihin eri tavalla. Jos koira on kovin nälkäinen, palkintona käytetyn ruuan menettäminen on iso rangaistus. Täydellä vatsalla sama koira ei välttämättä pidä ruuan pois ottamista kummoisenakaan uhkana.

Palkinnon menettämisen pelko vai muunlainen rankaisu – mitä eroa koiralle?

Näyttäisi olevan niin, että rangaistukset, jotka käynnistävät eläimessä väistämiskäyttäytymisen/”taistele tai pakene” -reaktion aiheuttavat selvästi suurempaa stressiä kuin rangaistukset, jotka liittyvät resurssien hallintaan. On siis eri asia aiheuttaa koiralle pettymys kuin pelkoa.

Pelon vaikutukset koiraan

Jos koulutuksessa kuitenkin päätetään käyttää pelkoa aiheuttavia rangaistuksia, on koiran hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää, että rankaiseminen tapahtuu loogisesti. Koiran on voitava tietää, millä se voi rangaistuksen välttää. Tämä saattaa olla vaikeaa toteuttaa käytännössä, koska niin palkitsemisen kuin rankaisunkin käyttö perustuu ajoitukseen. Koiran on saatava palaute tekemisestään juuri sillä hetkellä, kun se ajattelee oikeaa asiaa, muutoin sen on mahdotonta tietää, mistä sitä palkittiin tai rankaistiin.

Ajoituksen onnistumiseen vaikuttavat monet asiat: kouluttajan reaktiokyky saattaa syystä tai toisesta olla liian huono, kouluttaja tekee virheen (niitä sattuu meille kaikille) tai koira yksinkertaisesti sattuukin ajattelemaan jotain muuta. Palkitsemisen ajoituksen epäonnistuminen silloin tällöin ei yleensä juurikaan haittaa. Jos koira on palkinnon saantitilanteessa istahtamisen sijaan kiinnittänytkin huomionsa ohi lentävään lintuun, ei positiivinen mielleyhtymä luultavimmin haittaa ketään. Pelkoa aiheuttavia rankaisuja käytettäessä tilanne on kuitenkin toinen. Jos koira yhdistää pelon siihen ohi lentäneeseen lintuun, se saattaa (rangaistuksen voimakkuudesta riippuen) alkaa jopa pelätä lintuja. Koska kouluttaja ei yleensä tiedä varmuudella, mitä koira palkinnon tai rankaisun saamisen hetkellä oikeasti ajatteli, ei hänellä myöskään ole mitään mahdollisuutta ymmärtää koirassa myöhemmin mahdollisesti näkyviä omituisia pelkotiloja.

Jos ajoitukset rankaisujen suhteen menevät pieleen useammin, saattaa seurauksena olla myös koiran ylivarovainen käytös. Tällöin se ei tiedä, miten voisi rankaisut välttää ja pyrkii elämään kaiken suhteen niin varovaisesti kuin mahdollista. Tällaiset koirat ovat usein ihmisen näkökulmasta helppoja. Ne ovat rauhallisia, eivät reagoi voimakkaasti juuri mihinkään ja pyrkivät kaikin keinoin välttämään hankaluuksia. Tällainen koira ei kuitenkaan voi hyvin. Se kärsii pitkittyneestä stressistä ja on lajikumppaneitaan alttiimpi sairastumaan.

Rankaisu voi lisätä koiran aggressiivista käytöstä

Ne koirat, jotka eivät muutu ylivarovaisiksi, saattavat pelkoa aiheuttavan rankaisun seurauksena muuttua aggressiivisiksi. Olen monesti kuullut voimankäyttöä perusteltavan sillä, että ”koiran on toteltava ihmistä ollakseen turvallinen”. Argumenttia on käytetty erityisesti isojen ja voimakasluontoisten koirien kohdalla. Koirat kuitenkin näyttävät suhtautuvan koviin otteisiin pitkälti samoin kuin ihmiset, ne aiheuttavat pelkoa. Ja pelko taas lisää aggressiivisen käyttäytymisen riskiä.

Pelon ja stressin vaikutus koiran oppimiskykyyn

Lyhytaikaisesti koettu pelko vahvistaa oppimista. Jos jokin yllättävä tapahtuma pelästyttää koiran, kaikki tilanteeseen liittyvät yksityiskohdat painuvat sen mieleen. Pienikin pelko pitkään jatkuessaan vaikuttaa kuitenkin koiran oppimiskykyyn negatiivisesti. Kuten aiemmin oli jo puhetta, rankaisun ajoittaminen niin, että koira varmasti ymmärtää, mistä sitä rankaistaan, on mahdotonta toteuttaa aukottomasti. Siksi rangaistuksia valittaessa olisi jo koulutuksellisistakin syistä järkevintä valita kaikkein vähiten pelkoa aiheuttavat vaihtoehdot. Hyvä on myös huomata, että kaikki rankaisumuodot voivat stressata koiraa.

Vaikka pelko auttaakin koiraa painamaan mieleensä kaiken juuri sillä hetkellä tapahtuvan, se hankaloittaa koulutusta muulla tavoin. Akuutti stressi (jonka pelko saa aikaiseksi) muun muassa kaventaa näkökenttää ja ehkäisee luovaa ajattelua. Kaikki sellainen koulutus, joka vaatii koiralta omaa ajattelua, kannattaa siis tehdä niin, että koira on mahdollisimman rento eikä pelkää mitään.

Entäs se lihapulla, mitä tekemistä sillä on rankaisun kanssa?

Näppärimmät lukijat ovat jo osanneet päätelläkin, että lihapullalla voi rangaista koiraa epäämällä siltä lihapullan saamisen juuri oikeassa kohdassa. Voi olla toisinkin. Koulutin aikoinani kultaistanoutajaa, joka muiden noutajien tavoin oli varsin perso ruualle. Ennen koulutustilannetta sen kanssa oli kuitenkin leikitty tennispallolla ja palloa oli myös tarkoitus käyttää kyseisessä koulutuksessa palkintona. Koulutustilanteessa koira tarjosi aiemmin oppimaansa (sillä hetkellä) väärää toimintaa. Koska tunsin kyseisen koiran ja tiesin sen palloleikkitilanteissa ylenkatsovan ruokaa, annoin sille ”väärästä” tempusta palkinnoksi lihapullan. Koira ei ottanut lihapullaa, mutta lakkasi tarjoamasta ko. käytöstä ja alkoi keskittyä uuden tehtävän harjoitteluun. Koska se odotti saavansa palkinnoksi tennispallon, lihapulla oli tässä tilanteessa pettymys. Pettymyksen tunne riitti rankaisuksi.