Luotettava ilmaisu on yksi pelastuskoiran keskeisimmistä taidoista. Erilaisten ihmisten eli maalimiesten ilmaisun harjoitteluun kannattaa panostaa, jotta koirasta kehittyisi mahdollisimman varma. Kyse ei välttämättä tarvitse olla siitä, että koira pelkäisi tai jännittäisi erilaisia ihmisiä. Se ei välttämättä vain ymmärrä, että tämäkin ihminen on sellainen, joka kuuluu ilmaista. Siksi koiralle pitäisi luoda mahdollisimman laaja kuva siitä, mitä ”maalimies” tarkoittaa. Ärsykekuvan laajentaminen on tärkeää kaikilla tavoilla ilmaiseville koirille, mutta erityisen tärkeää se on haukkuvalle koiralle, joka jää tekemään ilmaisuaan maalimiehen luo.

Tavallisissa viikkotreeneissä etsittävät ihmiset ovat paljolti samoja, jolloin saattaa syntyä illuusio osaamisesta, vaikka todellisuudessa koira osaisikin ilmaista vain tuntemansa ihmiset.

Asennot

Yksi perusasioista erilaisten maalimiesten ilmaisun opettamisessa on eri asennoissa olevan ihmisen ilmaisun opettaminen – tätä taitoa edellyttävät jo pelastushakukokeet. Erityisesti seisova ihminen saattaa olla koiran mielestä kummallinen tai jännittävä, jos ilmaisua ei ole harjoiteltu erikseen. Tavallisesti treeneissä maalimies piileskelee koiraa hiljaa paikoillaan. Jos koira ei ole harjoitellut avoimilla paikoilla olevien ihmisten ilmaisua, se ei välttämättä ilmaise henkilöä, joka ei ole piiloutunut. Kokeissa maalimiehet ovat tietysti visusti piilossa, mutta tosietsinnässä kadonnut voi hyvin istua vaikka kannonnokassa. Valoisalla ohjaaja pystyy avoimilla kohdilla näkemään ihmisen, mutta pimeässä etsittävä voi jäädä huomaamatta ellei koira tee ilmaisua, varsinkin, jos se on lähtenyt vähänkään kauemmaksi.

Liikkuminen

Tosietsinnän kadonnut ei välttämättä pysyttele paikallaan, vaan saattaa puhua tai liikkua. Käyttöönottotarkastuksen säännöt mahdollistavatkin sen, että maalimies puhuu tai liikkuu hieman. Myös nämä on syytä opettaa erikseen: jos koira ei ole harjoitellut puhuvan ihmisen ilmaisua, se saattaa hämmentyä yllättävänkin pienestä äänestä, puhumattakaan siitä, että kadonnut esimerkiksi huutaa pelosta – jonka ohjaaja toki voi kuulla – tai itkee. Ihmisen liikekin voi saada koiran hylkäämään löytönsä. Liikettä voi olla monen asteista aina pienestä jalkojen tai käsien liikkeestä paikoillaan kävelevään, hyppivään tai pakenevaan ihmiseen asti. Vaikka koira osaisi ilmaista kävelevän tai juoksevan ihmisen, miten käy, jos ihminen liikkuukin kontaten tai ryömien? Entä marjastajat, joiden luota koira ehkä on useita kertoja etsintöjen tai harjoitusten yhteydessä kutsuttu pois?

Hajut

Mielenkiintoinen harjoittelun kohde ovat myös erilaiset hajut. Jos kadonnut on loukannut itsensä pahoin, koira saattaa hämmästyä veren hajua. Alkoholin haju voi olla koirasta todella epämiellyttävä etenkin, jos sillä on huonoja kokemuksia humalaisista ihmisistä. Treeneihin voi keksiä mitä mielikuvituksellisimpia häiriöhajuja maalimiehen luo: esimerkiksi voimakkaita hajusteita tai jonkin eläimen jätöksiä. Kaikkien treenattavien asioiden ei tarvitse olla edes todennäköisesti etsinnässä kohdattavia. Mitä enemmän asioita koira on harjoitellut, sitä helpommin se tulkitsee kohtaamansa uudenlaisen, uudella tavalla käyttäytyvän tai jännittävältä haisevan ihmisen ilmaistavaksi kohteeksi.

Erilaiset ihmiset

Tavallisissa viikkotreeneissä etsittävät ihmiset ovat paljolti samoja, jolloin saattaa syntyä illuusio osaamisesta, vaikka todellisuudessa koira osaisikin ilmaista vain tuntemansa ihmiset. Vaikka ryhmän kokoonpano muuttuisikin säännöllisesti hieman, ovat treenikaverit usein samantyyppisiä: osuvat selvästi aikuisen ikähaarukkaan ja, kuten kaikessa koiraharrastuksessa usein, ovat naisia. Vaikka monia asioita, kuten eri asentoja, puhetta ja liikettä on ehdottomasti hyvä harjoitella aluksi tuttujen ihmisten kanssa, on tärkeää, että koira pääsee harjoittelemaan myös sille täysin vieraiden ihmisten kanssa. On tärkeää muistaa se, että suurin osa etsittävistä ei ole nuoria tai keski-ikäisiä naisia. Tyypillisesti etsittävät ovat vanhuksia, joiden haju voi olla koirasta kummallinen esimerkiksi jonkin lääkityksen vuoksi. Toisessa ääripäässä ovat lapset, jotka ovat lapsiin tottumattomien koirien mielestä usein hiukan ennalta-arvaamattoman käytöksensä vuoksi jännittäviä jo aivan arkielämässäkin. Vielä kokeissa melko kapeallakin maalimieskäsityksellä voi pärjätä, mutta tosietsintöjen kannalta koira on sitä varmempi, mitä enemmän erilaisten ihmisten ilmaisua se on harjoitellut.


MAINOS
Olen Elisa Reunanen, kielen oppimisen tutkija Turusta. Harrastan pelastuskoiratoimintaa ja olen ollut hälytysryhmässä vuodesta 2010, koiranohjaajana vuodesta 2014. Koirieni kanssa olen suorittanut pelastuskoirakokeita niin haussa, jäljellä kuin raunioilla. Ohjaan viikoittain pienryhmiä paikallisyhdistyksessämme. Pelastuskoiralajien lisäksi olen harrastanut ja kouluttanut monipuolisesti myös muuta hajutyöskentelyä erikoistuen tunnistusetsintään. Päivätyöni ohella koulutan tällä hetkellä tunnistusetsintää ja hajuerottelua Koirakoulu Vainuvoimassa Raisiossa.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän