Kieltäminen koulutuksessa – ajatuksia kouluttamisen ja kouluttajan kannalta

Kieltäminen (ja rankaiseminen) voi olla, ja usein on, osa kouluttamista. Yleensä kieltämisellä ja siihen mahdollisesti liittyvällä rankaisulla halutaan vähentää jonkin käytöksen esiintymistä, tukahduttaa sitä ja/tai saada sitä esiintymään jollakin tapaa vähemmän. Joskus kieltämisellä yritetään vähentää jotakin tiettyä käytöstä koulutustilanteissa. Joskus taas sillä halutaan vähentää käytöksiä yleisesti, etenkin arkielämässä (halutaan, että koira ”ei tee mitään”). Tämä toisaalta on mahdotonta, koska koira tekee aina jotakin, esim. seisoo paikallaan ja hengittää (vrt. dead dog rule). Paikallaan seisominenkin on käytös, ei ”ei-minkään” tekemistä, joten kieltämällä ei voi poistaa ihan kaikkea koiran tekemistä.

Kannattaa käydä omaa kouluttamistaan läpi ja etsiä kohtia, joissa koiraa joutuu kieltämään. Jos nämä ovat aina samoja tilanteita tai kieltämistä tapahtuu usein, on koulutuksessa selkeästikin jotakin vikaa.

Useita merkityksiä

Kieltämisellä on useita merkityksiä, mikä vaikuttaa siihen, miten sitä voi/kannattaa käyttää koulutuksessa ja miten se vaikuttaa koulutukseen. Kieltäminen voi olla sanallista (esim. ei), äänellistä (esim. o-ou, äp, äh), eleitä (esim. torjuva käsiele) tai vartalon tuottamaa kieltoa (esim. ohjaajan estävä vartalonkieli). Koira kuuntelee ihmisen puhetta ja lukee elekieltä, joten elekielikin voi toimia koiran näkökulmasta kieltona.

Kielto voi…

• olla merkki siitä, ettei koira saa palkkiota/vahvistetta: myös nk. ei-palkkiota-merkki (yhdistetty esim. poistettuun namiin tai leluun) [negatiivinen rankaisu]
• olla merkki siitä, että koiraa rangaistaan: henkisesti/fyysisesti, esim. puhutaan/huudetaan kovalla äänellä ja liikutaan uhkaavasti koiraa kohti [positiivinen rankaisu]
• olla toiminnan keskeyttämistä: opetettu esim. fyysisesti estämällä koiraa hihnalla jatkamasta tekemistään tai luopumisen kautta esim. antamalla koiran yrittää ottaa namia ja kun koira luopuu tästä, liitetään tilanteeseen kieltosana sekä palkkio luopumisesta, ”lopeta/jätä/anna olla tms.” -käsky [negatiivinen vahvistaminen; negatiivinen rankaisu, positiivinen vahvistaminen]
• liittyä sammuttamiseen (extinction): kielto kertoo koiralle, ettei se enää saa sitä vahvistetta, jonka se aikaisemmin on saanut (esim. koira pomppii ihmistä vasten ja on aikaisemmin saanut sillä huomiota ja nyt se ei saakaan huomiota) [negatiivinen rankaisu]

Kiellon vaikutus koulutukseen

Kieltämisen ja/tai rankaisujen käytön koulutuksessa, etenkin opetusvaiheessa, tiedetään heikentävän oppimista. Oppiminen perustuu halutun käytöksen lisääntymiseen, joten loogisesti koulutuksen tulee perustua oikean käytöksen vahvistamiselle, ei väärien käytösten estämiselle tai tukahduttamiselle. Koulutustilanteessa koiralla kun on mahdollisuus tehdä lukemattomia ”vääriä” käytöksiä, jolloin kaikesta epätoivotusta kieltäminen ei ole taloudellinen tapa kouluttaa, vrt. palkitaan yhtä haluttua käytöstä. Miksi kuitenkin kouluttamisessa on joskus houkuttelevaa käyttää kieltoa tai rankaisua? Mitä sillä halutaan saada aikaan?

Tyypillisiä kieltämistilanteita (itsellänikin) ovat mm.

• Koulutus ei suju. Koira tekee liikaa epätoivottuja asioita (esim. nuuskii maata) ja liian vähän toivottuja asioita (esim. seuraamista) ja kiellolla halutaan vähentää koiran toimintaa, etenkin epätoivottujen asioiden tekemistä (nuuskimista).
• Koulutuksella on tarkka päämäärä ja siitä halutaan nopeasti karsia epätoivotut käytökset pois kieltämällä/estämällä koiraa tekemästä niitä. Esim. halutaan, että koira pysyy maassa eikä nouse istumaan ohjaajan tullessa koiran vierelle ja kielletään koiraa, jos se nousee istumaan.
• Koiran ei haluta kokeilevan, mikä on haluttu käytös/tarjoavan käytöksiä, joten kieltämisellä poistetaan sellaiset käytökset, jotka eivät ole toivottuja.
• Ajatellaan, että ”kyllä sen pitäisi osata” ja kun koira ei tee kuten halutaan, sitä kielletään ”väärän” asian tekemisestä. Esim. koiran ”pitäisi osata” pysähtyä seisomaan, mutta se jatkaakin ohjaajan perässä.
• Koira reagoi häiriöihin ja kieltämisellä estetään häiriöihin reagoimista. Esim. paikallaolossa heitetään lelu koiran edestä ja kielletään, jos koira yrittää lähteä.
• Koiran on vaikea hillitä itseään. Se ei malta odottaa, ennakoi, ei jaksa keskittyä ja kiellolla halutaan vähentää koiran toimintaa. Esim. koira ennakoi kaukokäskyjen asennonvaihtoja ja kielletään koiraa, kun se vaihtaa asentoja itsenäisesti.
• Ohjaaja hermostuu tai suuttuu koiralle, kun koira ei ymmärrä, mitä sen pitäisi tehdä, jolloin ohjaaja haluaa kiellolla poistaa epätoivottuja käytöksiä ja saada oikeita aikaan.
• Ohjaajan on vaikea hillitä itseään, malttaa antaa koiran yrittää löytää keinoa saada palkkio (= tehdä haluttu asia), jolloin kieltäminen poistaa epätoivottuja käytöksiä tilanteessa.

Kiellon informatiivisuus ja ajoitus

Jos kieltämisen merkitys on ”keskeytä tuo, mitä olet tekemässä ja saat uusia ohjeita”, se on informatiivisin koulutuksen kannalta. Samoin jos kieltämisen merkitys on ei-palkkiota-merkki ja sen avulla voidaan koiralle kertoa, että tuo käytös ei tuo palkkiota, yritä jotakin muuta. Jos kielto liittyy positiiviseen rankaisuun, sen merkitys koulutuksen kannalta on huonoin, sillä oppiminen ja epävarmuus/pelko eivät sovi yhteen.

Kieltämisen ajoituksen tulee olla tarkka, jotta koira voi yhdistää sen oikeaan asiaan. Toisin sanoen heti, kun koira alkaa tehdä epätoivottua asiaa, pitää koiraa pystyä kieltämään siten, ettei koira jatka väärän asian tekemistä. Ajoitus on erittäin usein pielessä (myöhässä), jolloin koira ei pysty yhdistämään kieltoa tarkasti tiettyyn käytökseen. Silloin se yhdistyy useampaan käytökseen ja vähentää koiran useaa käytöstä tai ei oikein mihinkään käytökseen, jolloin koira ei voi vähentää epätoivotun käytöksen tekemistä.

Mitä kieltäminen aiheuttaa koirassa?

Kieltämisen tavoitteena on toiminnan/käytöksen vähentäminen. Tämä aiheuttaa usein sen, että koira yleensäkin tekee kaikkea vähemmän/hitaammin/pitemmällä viiveellä/menettää itsenäisyyttään/ei tarjoa käytöksiä tms. Tämä koskee myös haluttua käytöstä ja etenkin silloin, jos ja kun kiellon ajoitus on pielessä (kuten se usein on). Tämä on usein kieltämisen sivuvaikutus, ja jotkut koirat voivat mennä kieltämisestä niin epävarmoiksi, että ne eivät tee sen jälkeen juuri mitään, passivoituvat.

Kieltämisen aikana pitää tarkkailla koiran elekieltä: rauhoittavat signaalit, väistäminen, alistumiseleet, turhautuminen, hidastunut toiminta, passivoituminen, aggressiivinen käytös, voimakas motivoimistarve kieltämisen jälkeen jne. Nämä kertovat, miten koira kokee kieltämisen. Koirien reaktiot ovat erilaisia, ja jos ei ole tarkka, voivat pienet merkit jäädä näkemättä (etenkin jos koira on kovin ”ilmeetöntä” tyyppiä tai ns. kova koira). Tällöin voi virheellisesti ajatella, ettei koira reagoi kieltoihin tai se on kovapäinen, sitä pitää komentaa vielä kovemmin. Ja tuolloin voidaan ajautua turhaan kovempien kieltojen kierteeseen. Videointi on hyvä apuväline koiran elekielen tulkinnassa.

• Keskeyttämiskäskynä toimiva kielto vähentää koiran toimintaa ja sen pitäisi olla melko neutraali ja/tai vain lievää turhautumista aiheuttava. Siihen voi liittyä myönteisiä ajatuksia palkkiosta, jonka koiraa saa, kun se lopettaa tekemisensä. Turhautuminen (joka liittyy siihen, että koira ei saa jatkaa työskentelyä ja samalla se menettää palkkion) voi ilmetä esim. haukkumisena, nopeina liikkeinä, koira tekee enemmän toimintoja ym.
• Ei-palkkiota-merkki aiheuttaa myös toiminnan vähenemistä sekä turhautumista, mutta se ei ehkä niin selkeästi vähennä tekemistä kuin edellä mainittu.
• Rankaisuun liittyvä kielto yleensä tukahduttaa eniten käytöksiä sekä aiheuttaa enemmän epävarmuutta, jännittyneisyyttä ja jopa pelkoa.

Yhteistä kieltämisessä on se, että se vähentää koiran oma-aloitteista toimintaa ja siirtää työskentelyn vastuuta koiran ohjaajalle. Esimerkiksi ohjaaja kieltää koiraa edistämässä nome-seuraamisessa ja ohjaaja pitää huolta koiran paikasta, ei koira, jolloin koiran ei tarvitse miettiä, miten sen pitää seurata, jotta se pääsee työskentelemään. Tällöin koira oppii hillitsemään toimintaansa hitaammin kuin jos koiran pitäisi huolehtia siitä, ettei se edistä.

Kieltäminen kouluttajan kannalta

Kun koiraa kieltää ja se vähentää toimintaansa (= tekee vähemmän epätoivottua käytöstä ja usein myös muitakin käytöksiä), ohjaajan on helpompi saada tilanteeseen kontrolli. Tällöin koira ei ainakaan tee sitä, mitä sen ei haluta tekevän, mikä olikin ohjaajan tavoite. Tämä on ohjaajalle positiivinen vahviste, mikä kannustaa häntä käyttämään kieltämistä vastaavissa tilanteissa ja/tai kokeilemaan muunkinlaisissa tilanteissa. Samoin jos koira tuntuu kestävän kieltämistä ilman, että sen tekeminen erityisesti heikkenee, on kieltämistä helpompi käyttää.

Pitää kuitenkin muistaa, että kieltäminen ja toiminnan tukahduttaminen eivät ole oppimisen edellytyksiä, vaan sitä on oikean käytöksen vahvistaminen. Jos kieltäminen toimisi, opettaminen kouluissa olisi helppoa: kielletään/moititaan opiskelijoita esim. vääristä vastauksista tai osaamattomuudesta ja kehutaan oikeista. Vaikka ihmiset ymmärtävät kieltämisen merkityksen (“ei noin, vastaa jotakin muuta”), tämä ei toimi vastaamisen kannustimena eikä kieltäminen osaamattomuudesta lisää oppimista.

Jos kieltämisestä on tullut koulutuksen perusosa ja tapa, koulutuksessa on jotakin vikaa, esim. liian korkeat kriteerit, huono motivaatio, liikaa häiriöitä, yleistäminen kesken, on harjoiteltu liian vähän, ärsykekontrolli puuttuu, ohjaajan toiminta epäselvää, hidas ajoitus, koiraan nähden liian vaikeat tehtävät tms. Oppimisen kannalta kieltäminen on siis melko hyödytöntä, se vaikuttaa koiran vireeseen, heikentää yhteistyötä ja kertoo huonosta opetuksen suunnittelusta. Toki jos koira aikoo tehdä jotakin sellaista epätoivottua, jonka tehdessään se tulee palkituksi, pitää sen toiminta keskeyttää, ettei tämä väärä toiminta lisäänny (esim. koira lähtee noutoesineen perään ilman lupaa ja koiran meno pitää pysäyttää, jottei se saa palkintoa noudon muodossa, jolloin karkaaminen lisääntyisi). Tämän jälkeen harjoitellaan niin, ettei karkaamista tapahdu.

Mitä voi tehdä ”tavallisen” kieltämisen sijaan?

Koulutuksen suunnittelu

Ensinnäkin koulutus pitäisi suunnitella siten, että koiralla on mahdollisuus onnistua tehtävissä ilman, että sitä joutuu usein kieltämään.

• Palkitaan riittävän tiheästi
• Nostetaan tehtävien vaatimustasoa koiran tason mukaan
• Pidetään huoli hyvästä motivaatiosta, palkkioista ja palkkioiden tärkeydestä
• Koira saa levätä tehtävien välillä (minitauot)
• Tehdään toistoja koiran tason mukainen määrä
• Ajoitetaan palkitseminen oikein
• Huolehditaan siitä, mitä tapahtuu ennen käytöstä ja palkitsemista sekä palkitsemisen jälkeisessä tilanteessa
• Ei viedä koiraa sellaisiin häiriöihin, joissa se varmasti tulee epäonnistumaan
• Harjoitellaan ärsykekontrollia ja malttia tehtävien tekemisessä jne.
• Koiran pitää yrittää itse keksiä, mitä sen halutaan tekevän, ts. sitä houkutellaan vain välttämätön määrä eri tehtäviä opetettaessa, jotta koira alkaisi itse miettiä, miten se saa palkkion (aktiivisuus työskentelyssä)
• Harjoitellaan riittävän paljon erilaisissa paikoissa ja tilanteissa
• Satunnaistetaan palkitsemista tarpeen mukaan ja käytetään riittävän hyviä palkkioita
• Ei unohdeta sosiaalisen palkitsemisen tärkeyttä

Luopuminen

Koira opetetaan luopumaan erilaisista häiriöistä (esim. kädessä oleva nami, heitetty nami, lelu, maalimies, lintu, riista jne.) ja kun se luopuu itsenäisesti näistä, se saa palkkion (itsehillinnän harjoittelua). Koiralle voidaan opettaa tätä kautta jätä/anna olla -käsky, jolla koira lopettaa esim. nuuskimisen tai jonkun asian perään hinkuamisen (luopumista). Koira opetetaan olemaan tekemättä mitään, kun mitään ei tapahdu, eli malttamaan ja rauhoittumaan ilman, että ohjaaja koko ajan joutuu käskyttämään sitä (itsehillintä, rauhoittuminen).

Koiralle opetetaan keskeytä tekemisesi -käsky, jotta koiran saa tarvittaessa pysäytettyä (esim. pentu on menossa pihalla väärään suuntaan ja sanotaan seis/lopeta ja pysäytetään koira ja koira pysähtyy, katsoo ohjaajaa ja koira palkitaan TAI koira tulee ohjaajaa kohti ja sanotaan seis/lopeta ja heitetään koiralle nami ja koira pysähtyy syömään palkkion).

Namin/lelun tulematta jäämiseen voi myös liittää jonkun sanan, jos haluaa (ei-palkkiota-merkki). Kieltosanaa ei sinänsä tarvita, jos ohjaaja vain muistaa em. luopumis-, keskeyttämis- ja ei-palkkiota-käskyt, mutta koska kieltosana tulee usein luontevasti, voi senkin opettaa koiralle em. yhteydessä. Kaikki nämä asiat pitää yleistää, ts. harjoitella monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa. Lisäksi ohjaajan pitää olla johdonmukainen toiminnassaan eikä vaihdella toimintatapaansa tilanteesta toiseen.

Onko koulutus kunnossa?

Jos kaikki em. on kunnossa, ei ”tavalliselle” kieltämiselle jää koulutuksessa kovinkaan paljon tarvetta, etenkään positiiviseen rankaisuun liittyvälle kieltämiselle. Valitettavasti näiden asioiden harjoittelemiseen menee aika paljon aikaa, etenkin, jos koira on jo oppinut toimimaan koulutukseen sopimattomilla tavoilla ja tavat ovat pinttyneet koiraan. Pentu/nuori koira oppii koulutuksen säännöt nopeammin, jos ohjaaja on johdonmukainen. Jos koira tekee epätoivottua asiaa, se menettää mahdollisuuden minkäänlaisiin palkkioihin (ohjaajalla oleviin sekä ympäristön palkkioihin). Ohjaajan pitää huolehtia siitä, ettei koira pääse palkkioille esim. pitämällä koira kytkettynä häiriötilanteissa, jotta koiran väärä toiminta voidaan keskeyttää.

Joskus on helpompaa oikoa opettamista kieltämällä koiraa sellaisessa tilanteessa, jossa sen halutaan nopeasti lopettavan jonkin käytöksen. Tämä toimii, jos tästä ei tule tapaa (esim. joutuu usein kieltämään samasta asiasta), ohjaaja on opettanut kieltämisen merkityksen koiralle ja tietää kieltämiseen liittyvät sivuvaikutukset sekä koira reagoi kieltämiseen lopettamalla väärän asian tekemisen. Koska oppiminen etenee onnistumisten kautta, kieltämisen jälkeen pitää koiralle antaa mahdollisuus tehdä oikea suoritus.

Kannattaa käydä omaa kouluttamistaan läpi ja etsiä kohtia, joissa koiraa joutuu kieltämään. Jos nämä ovat aina samoja tilanteita tai kieltämistä tapahtuu usein, on koulutuksessa selkeästikin jotakin vikaa. Jos kieltämistä käyttää satunnaisesti eikä opetusvaiheessa, ei tilanne ole samaan tapaan huolestuttava.

Artikkelikuva: Oona Pesonen