Urheilijan ajatusansat – miten välttää ne?

Uskomukset ovat ajattelumalleja, jotka ohjaavat ajattelumme suuntaa ja joiden mukaisesti ajattelemme. Ne ovat henkilökohtaisia totuuksiamme: näkemyksiä, käsityksiä, yleistyksiä, joita olemme alkaneet pitää totuuksina. Jotkut ajatuksemme ovat niin urautuneita, että niitä on vaikea tunnistaa. Niistä on ehkä vuosien kuluessa salakavalasti muodostunut automaattinen tapa reagoida arjen ja urheilun vastoinkäymisiin ja ongelmiin. Koska emme ole niistä tietoisia, emme kykene tunnistamaan niitä uskomuksiksi ja oman mielemme tuotteiksi.

Ajatusansoille tyypillistä on ennakoida negatiivisia asioita tapahtuviksi ja epäonnistumisten paisuttelu.

Pidä kiinni vain positiivisista uskomuksista

Hyvät, positiiviset uskomukset ovat hyödyllisiä ja ne ohjaavat eteenpäin, kohti tavoitetta. Niistä kannattaa pitää kiinni! Huonot, negatiiviset uskomukset ovat estäviä ja suoritusta heikentäviä, epävarmuutta aiheuttavia. Niistä kannattaa päästää irti.

Tietoisella mielellä ajateltuna useimmissa estävissä uskomuksissa ei ole järkeä, mutta urheilijan mielessä se voi olla silti täysin totta. Pahimmillaan negatiivinen, estävä uskomus on kuin itseään toteuttava ennustus. Ajatus alkaa silloin ohjaamaan kehon suuntaa.

Itsepuhe tai sisäinen puhe on ihmisen puhetta itselleen. Ihminen ajattelee noin 50 000 ajatusta päivässä, luonnollisesti kaikesta emme tule tietoisiksi. Sisäiseen puheluun pystyy kuitenkin vaikuttamaan. Itsepuhe on itsesäätelykeino, jolla voi vaikuttaa itseluottamukseen, motivaatioon, mielialaan, vireystilaan ja nykyhetkeen keskittymiseen. Tehokas itsepuhe on myönteistä, realistista, ytimekästä ja suorituksen kannalta oikea-aikaista.

Ajatusansat/ajatusvääristymät ovat kielteisiä automaattisia ajatuksia, jotka aiheuttavat haitallista toimintaa. Ne ovat tyypillisiä negatiivisen itsepuheen elementtejä. Ihminen yleensä ”tottelee” ajatuksiaan kuin ne olisivat käskyjä, myös silloin kun ne haittaavat tai heikentävät suoritusta tai muuta tekemistä tai olemista. Ne ovat lukitsevia ajatusmalleja, joille on tyypillistä mustavalkoisuus ja yksipuolinen tilanteen tulkinta. Ajatusansoille tyypillistä on ennakoida negatiivisia asioita tapahtuviksi ja epäonnistumisten paisuttelu.

Keskeiset ajatusansat urheilussa

• Korostunut oman itsensä tarkkailu. Urheilija on taipuvainen uskomaan olevansa jatkuvasti toisten tarkkailun ja huomion kohteena. Etenkin liialliseen jännittämiseen taipuvaisilla urheilijoilla tämä on yleistä. ”Kaikki kattoo” ja silloin urheilija antaa virheille liian suuren painoarvon ja niitä pelätään, vaikka virheitä tulee joskus kaikille. Fakta on kuitenkin se, että sosiaalisessa tilanteessa ihmisten tarkkaavuus hajaantuu eikä yksittäiseen ihmiseen kiinnitetä kovinkaan paljon huomiota. Oma suoritus tai epäonnistuminen on vain yksi tuhannesosa siitä tapahtumien virrasta, mitä kisapäivän aikana tapahtuu.
• Perfektionismi. Tyypillistä tuomitsevuus itseä ja muita kohtaan sekä tuloskeskeinen suhtautuminen omaan urheiluunsa. Urheilija ei hyväksy itseltään kuin täydellisen suorituksen. Mutta onko täydellistä urheilijaa olemassa? Toisaalta perfektionistit ovat kovia harjoittelemaan ja tekemään töitä, mikä on yksi osatekijä huipulle pääsemiseen. Huono puoli saattaa kuitenkin olla lamaantuminen virheiden pelossa.
• Ajatusten lukeminen. Urheilija ajattelee tietävänsä, mitä muut ajattelevat, ja pitää totena omia kuvitelmiaan ja tulkintojaan.
• Katastrofiajattelu. Ennakoidaan mahdollisia huonoja tapahtumia, jolloin pienetkin takaiskut tuntuvat valtavilta. Uskotaan omaan ennustuskykyyn ja huonoimman mahdollisen vaihtoehdon toteutumiseen. ”Pessimisti ei pety.”
• Positiivisen palautteen mitätöinti. Urheilijan on vaikea ottaa vastaan positiivista palautetta ja se mieluummin mitätöidään. Negatiivista palautetta sen sijaan paisutellaan. Harjoittele sanomaan “kiitos”, kun joku kehuu suoritustasi, äläkä ala perustelemaan, mikset ansaitse kehuja.
• Yliyleistäminen. ”Mulle käy aina näin.” Jos joku asia menee pieleen kerran, tulee se menemään pieleen aina jatkossakin.
• Mustavalkoajattelu. Onnistut täydellisesti tai epäonnistut täysin. Elämään normaalisti kuuluvat armolliset harmaan sävyt jäävät puuttumaan ankarasta joko-tai-ajattelusta.
• Itseään toteuttava ennuste. ”Jos uskot, että pystyt, ja uskot ettet pysty, olet oikeassa.” Kuvittelet, miten jossakin asiassa tulee käymään ja toimit jo ennakolta sen mukaisesti, että ennusteesi toteutuu. ”Tonne ansaputkelle se meidän rata viimeistään kosahtaa.”

Onko näistä ansoista jokin tyypillinen sinulle ja toistuuko se ajattelussasi? Mieti, miksi näin on ja olisiko asialle tehtävissä jotain? Tässä hyvänä apuna toimii treenipäiväkirja. Ajatukset ja tunteet kannattaa kirjata ylös heti, sillä viikon kuluttua et enää niitä muista.

Pystyt vaikuttamaan ajatuksiisi

Vaikka ajatukset olisivatkin ansassa, onneksi niitä voi opetella tarkastelemaan ikään kuin ulkoapäin ja todeta, että kyseessä on pelkkä ajatus, ei sen kummempaa. Niitä ei ole pakko totella tai seurata, etenkään jos ne heikentävät itseluottamustasi ja suoritustasi. Et ole ajatustesi armoilla, vaan pystyt vaikuttamaan niihin, jos haluat.

Kun olet tunnistanut automaattiset ajatuksesi ja ottanut niihin etäisyyttä, voit arvioida niiden  todenmukaisuutta. Pohdi, onko sinulla näyttöä ajatuksen puolesta. Entä sitä vastaan? Voiko ajatus ylipäätään pitää paikkaansa? Mihin tarvitsit alun perin tuota ajatusta? Onko se oma ajatuksesi? Mistä olet saanut sen?

Mitä jos ongelma olisikin mahdollisuus? ”En opi” -> ”En vielä osaa, mutta harjoittelen”

Kannattaa miettiä, mikä vaikutus ajattelutavallasi on sinuun itseesi. Haitalliset ajatukset eivät edistä tavoitteitasi ja suorituksiasi. Osa niistä vain kaivaa maata jalkojesi alta ja nakertaa itseluottamustasi. Haitallisilla ajatuksilla on kuitenkin vaikutusvaltaa sinuun vain, jos noudatat niiden ohjeita sokeasti ja päädyt ratkaisuihin ja tekoihin, jotka eivät palvele omia tavoitteitasi.

Mieti, mitä voisi tapahtua, jos suhtautuisit asioihin jotenkin toisin. On mahdollista toimia omia haitallisia ajatuksiaan vastaan. Vaikka ajatus vaatisi sinulta mitä tahansa, sinulla on lopulta itse valinnan vapaus tekemisiisi.

Pystytkö muokkaamaan tai parantamaan ajatustasi jollain tavalla niin, että se olisi paikkansa pitävämpi tai hyödyllisempi? Mitä vaihtoehtoisia näkökulmia voisi olla? Kuvittele itsesi tilanteen ulkopuoliseksi tarkkailijaksi tai kärpäseksi katossa. Miten käyttäytyisit ja mitä ajattelisit, jos tilanteessa olisikin hyvä ystäväsi? Miten häntä neuvoisit? Miten voisit itse toimia toisin?

Näin voit yrittää korjata ajatustasi itsellesi ja suorituksillesi armollisempaan ja hyödyllisempään suuntaan. Lopulta voit arvioida, miten korjattu ajatus vaikuttaa tunteisiisi, toimintaasi ja niiden seurauksiin.

Artikkelikuva: Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi