Minna Kujanpään bordercollie UunoDG eli kotoisammin Uuno sijoittui viime vuoden SM-kokeissa hopealle ja tänä vuonna pronssille.

Minnan kuvaus harrastusurastaan ja SM-kokeista

Olen touhunnut koirien kanssa yli 15 vuotta. Vanhempieni bernin kanssa tuli aikoinaan kokeiltua tokoa ja hieman vepeäkin. Ensimmäisen ikioman koiran ostin vuonna 2004 ja sillä tiellä ollaan. Tällä hetkellä kotona on kaksi eläkeläiskooikerhondjea Rasmus ja Rokka ja bordercollie Uuno. Koirien kanssa tullut harrastettua lajeja laidasta laitaan: tokoa, agia, mejää, paimennusta, pk-jälkeä, fh-jälkeä, vepeä, vetolajela, näyttelyitä jne.

Monitoimikoira Uuno

Uunon hanki itselleni kuusi vuotta sitten koiraksi, jonka kanssa voi kokeilla omia rajoja kouluttajana – ja niitä on todellakin tullut kokeiltua. Uunon päälaji on ollut toko, mutta myöhemmin kipinä siihen lajiin on itseltäni hiipunut ja olemme kokeilleet muita lajeja ihan omaksi iloksi ja joissakin lajeissa myös olemme kilpailleet. Uuno on paimentanut ja kilpaillut siinä lajissa myös sekä nyt auttelee satunnaisesti muutaman tuttavan tilalla lampaiden ja hiehojen siirroissa ihan omaksi huvikseen ja mielen virkeydeksi! Uuno harrastaa agilityä lainaohjaaja Iidan kanssa ja kilpailee tällä hetkellä 2-luokassa. Itse teen Uunon kanssa fh-jälkeä ja tänä kautena aloitimme siinä myös kilpailemisen menestyksekkäästi.

Vepeä Uunon kanssa eksyin kokeilemaan 2014 keväällä ja siitä se sitten lähti. Uuno rakastaa uida ja tehdä töitä ohjaajan kanssa, eli ihan täydellinen yhdistelmä vepeen sekä sillä on hyvin taistelutahtoa. Hieman kevythän Uuno on vepeen, mutta kun on tarpeeksi sisua ja taistelutahtoa, niin kyllä siellä pärjää ja veneet menevät juuri sinne, minne herra Turhapuro tahtoo!

Harrastamme vepeä Lounais-Hämeen kennelkerhon vepeporukassa ja voi olla, että vepe olisi jäänyt jossakin vaiheessa, jos treeniporukkamme ei olisi niin mahtava. Rannassa on aina hauskaa ja kaikki ovat valmiita auttamaan toisiaan.

Hienot SM-kilpailut

Uunon kanssa keräsimme kolme 100 pisteen tulosta kaudelta 2016 ja niillä tuloksilla pääsimme mukaan karkeloihin. Mielestäni vaadittavien tulosten kasaan saaminen ei ollut työlästä, vaan ne tulivat aika helpolla.

SM-koepaikka oli todella hieno. Siellä pystyi hyvin seuraamaan muiden suorituksia ja vaikka ranta näytti helpolta, niin siinä selvästi oli sopivasti haastetta SM-koepaikaksi. Ilmapiiri kokeessa oli mukavan rento ja oli todella mukava nähdä vepeilijöitä kehen tutustuin Kemin SM-koereissulla 2016 ja päästä heidän kanssaan vaihtamaan kuulumisia ja jutustelemaan.

Uusiin sääntöihin totuttelua

Omasta mielestäni uudet vepesäännöt ovat tavallaan helpommat kuin vanhat. Itselläni on vahva tokotausta, joten esimerkiksi pelastusrenkaan haku on ihan noutoliike koiralleni ja kun se tapahtuu etäällä rannasta, niin edes rannan veto ei vedä koiraa rantaan. Jos vertaa tätä liikettä vanhaan poikittaiseen vientiin, niin minun mielestäni se oli haastavampi ja ehkä myös näyttävämpi liike.

Mukavaa on, että säännöt muuttuivat ja niin tuli vähän vaihtelua koiralle ja itsellekin. Itse toivoisin, että tuomarit keskenään sopisivat linjauksista tarkemmin: esimerkiksi tuomareiden tulkinnoissa on eroja, saako yleinen avustaja köyden viennissä kutsua koiraa, ennen kuin vene lähtee rannasta vai ei. Samoin pelastusrenkaan haussa, saako ohjaaja käydä koskemassa venettä, jossa rengas on, ennen kuin veneet lähtevät rannasta. Nämä ovat varmasti asioita, jotka muotoutuvat tästä ajan kanssa ja niihin tulee selkeä ja samanlainen linja kaikille tuomareille.

Suuri kiitos treenikavereille!

Tahdon kiittää erityisesti meidän omaa maanantain treeniryhmää kaikesta avusta, tuesta ja kannustuksesta: ilman teitä ei oltaisi tässä! Kiitos, olette ihan huippuja ja teidän kanssa treenaaminen on ihan huippukivaa ja antoisaa! Vepe on laji, jonka treenaaminen yksin on todella haastavaa. Kun ympärillä on samanhenkinen treeniporukka, niin se on todella antoisaa, tuloksia syntyy ja koirat sekä ohjaajat kehittyvät ja nauttivat tästä ihanasta lajista. Mukavaa syksyä ja talvea kaikille ja ensi kesänä taas nähdään vepen merkeissä!

Artikkelikuvat: Kristiina Kreula


MAINOS
Olen Marika Mäntylä ja työskelelen äidinkielen opettajana Forssassa. Minulla on ollut aikaisemmin newfoundlandinkoiria, mutta nykyään kotiani kuraa käyttölinjainen kultainennoutaja sekä kaksi keskikokoista villakoiraa. Olen erityisen kiinnostunut vesipelastuksesta ja olenkin lajin palkintotuomari. Lisäksi opettelen pelastuskoiratoiminnan ja nose workin saloja. Opiskelen Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa perusopintoja. Erityinen kiinnostuksen kohteeni on koirista ja koiraharrastuksista kirjoittaminen. Haaveilen vesipelastuskirjan kirjoittamisesta.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän