Pimeän kauden saavuttua on hyvä hetki taas kerrata omia suunnistustaitojaan, vaikka kartan ja kompassin virkaa hoitavatkin gps-laitteet ja kännykän karttasovellukset. Muutama vuosi takaperin osallistuin normaaleihin pelastuskoiraviikkotreeneihin, joissa pääpainona oli harjoitella pimeässä etsimistä ja liikkumista. Harjoitus ei kuitenkaan ollut se perinteinen kartta käteen -tyyppinen, jossa olisi käyty läpi karttaan merkitty alue ja todettu se joko tyhjäksi tai löydetty sieltä tyyppi tai toinenkin. Harjoitus oli sen verran erilainen ja opettavainen, että vielä vuosienkin jälkeen se on mielessä, ja siksipä haluan jakaa sen yhtenä treeni-ideana muille pelastuskoiratoiminnassa mukana oleville.
Tehtävänanto
Tehtävänanto harjoitukseen oli seuraavanlainen:
Lajalammen pohjoispäässä oleva etsintäpartio on tehnyt kuulohavainnon suunnasta 102 astetta, ja vastaavasti Sorlammen eteläpäässä oleva toinen etsintäpartio on ilmoittanut johtoon havaintonsa suunnaksi 218 astetta. Minne johto ohjaa etsintäpartion?
Ennen kuin porukka jaettiin koirapartioihin (koira + sen ohjaaja + kartturi), harjoittelimme suuntiman ottamista omassa sijaintipaikassamme, eli mihin suuntaan lähtisimme ja minne päätyisimme annetun asteluvun ja etäisyyden perusteella. Asteluvun säätäminen on tarkkaa puuhaa, mutta yhtä tarkkaa on myös oikean mitta-asteikon käyttäminen kartan mittakaava huomioiden. Jos on vähänkään huolimaton, niin pieleen menee, ja etäisyyksien kasvaessa virhe kertaantuu. Tämä oli hyvä harjoitella ennen kuin lähdimme metsään.
Miten astelukujen kanssa pelataan?
- Kierretään kompassin neularasiaa siten, että asteluku on kohdassa 102 (mitta-asteikossa oleva musta viiva ja kompassin kulkusuuntanuoli).
- Asetetaan kompassi kartalle sijaintipaikalle (Lajalammen pohjoispää).
- Kierretään kompassin reunaa kartalla niin pitkään, että kompassin neularasian pohjaviivat ovat samansuuntaiset kartan pohjois-eteläviivojen kanssa ja pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen.
- Piirretään sijaintipisteestä suora viiva kompassin reunaa hyödyntäen.
- Toistetaan sama toisen havainnon suhteen (kyseessä ristisuuntima).
- Ns. kuuma alue on näiden kahden suoran leikkauspisteen tuntumassa, jonne johto lähettää seuraavan partion etsimään (tässä esimerkissä rasti 93).
Harjoituksen eteneminen
Tässä harjoituksessa toimin itse kartturina, ja meidän partion tehtävänä oli siirtyä rastille 93. Suunnistus sinne sujui yllättäen aika suoraviivaisesti, eli ensin menimme isompaa polkua pitkin ja sitten otimme suunnan kohti rastia läpi kukkuloiden ja soiden. Pimeydestä huolimatta pääsimme hyvin perille ja rasti 93 löytyi.
Paikalla teimme vielä pienen lähietsinnän, ennen kuin saimme johdolta uuden tehtävän siirtyä rastille 37. Puolivälissä matkaa tehtävä muuttui, sillä saimme johdolta uuden havainnon rastin 87 luota, joten suunnan vaihtuminen oli edessä. Tämä jyrkännerasti muodostuikin hieman haastavammaksi paikallistaa, mutta onneksi meillä oli sen verran taitava koira matkassa mukana, että rasti ja sen läheisyydessä ollut ”kadonnut suunnistaja” löytyivät.
Pimeänsuunnistustreeninä tämä oli oikein mukava ja opettavainen, eikä noin parin tunnin pimeässä metsässä rämpiminen tuntunut yhtään pitkältä. Päinvastoin, ajan kulumista ei oikein tainnut edes huomata, kun oli mielekästä puuhaa ja tarkkailtavaa koko ajan.
Suosittelen tämäntyyppistä harjoitusta kaikille, jotka metsässä tykkäävät liikkua ja etenkin pelastuskoiratoiminnassa mukana oleville. Vaikka laitteista on paljon hyötyä ja apua, on hyvä välillä palata perusteisiin ja oppia luottamaan myös siihen omaan suunnistustaitoon.
MAINOS
