Tämän vuoden jälkikausi on kokeiden osalta ollut melko heikko. Koemäärä putosi puoleen viime vuodesta, ja kauden kahdessa ensimmäisessä kokeessa käytiin keskeyttämässä jäljen hukan vuoksi. Näistä jäänyt huono fiilis selätettiin PK-SM:ien lähestyessä. SM:issä suoritus ei riittänyt maastoon, ja sen jälkeen tottista alettiin työstää tokokokeiden kautta. Haasteet (ääni ja keskittymättömyys) tekemisessä ovat suurimmillaan kokeissa, joten ilmoitin Lystin kahteen kokeeseen ajatuksenani keskeyttää, mikäli ongelma nostaa pahasti päätään. Treeneissä ongelma ei ilmene vastaavassa mittakaavassa, ja siihen on siksi melko haastava päästä puuttumaan toimivalla tavalla.
Liian hyvin menneet kokeet
Itse tokokokeet eivät kuitenkaan menneet aivan suunnitelmien mukaan – oikeastaan aivan päinvastoin. Ensimmäisessä kokeessa (piirinmestaruuskoe) seuraamisen juoksuosuudessa tuli muutama äännähdys, mutten ehtinyt edes antaa palautetta Lystin lopettaessa oma-aloitteisesti. Muutaman pikkuvirheen ja nollille (kehästä poistumisesta johtuneen keltaisen kortin kera) menneen ruudun kanssa lopputuloksena EVL2 ja kokonainen suoritus. Tästä muutama päivä eteenpäin kävimme tekemässä nollattoman suorituksen jälleen ilman suurempia äänihaasteita, tuloksena täysin yllättänyt EVL1! Tuloksia on tietysti aina kiva saada, mutta itse tarkoitus meni näissä kokeissa hieman harakoille.
Kauden viimeinen jälkikoe
Tulokseton jälkikausi jäi hieman kaihertamaan, ja onneksi saimmekin paikan oman kerhomme kokeesta lokakuun alusta. Harmillisesti muu elämä on viime aikoina vienyt kovasti aikaa ja sen seurauksena treenit ovat jääneet kovin vähiin. Ennen koetta kävimme jälkileirillä tekemässä loistavat viimeistelytreenit niin esineille kuin jäljellekin, lähinnä tottiksen tiesin jälleen olevan hieman herran haltuun.
Kun sekunnit kuluvat
Koe oli kaksipäiväinen, ensimmäisenä päivänä olimme maastossa ja toisena suoritimme tottikset kentällä. Arvonnassa saimme jäljen maastoon, jossa kevään pahanonnen jälki katosi. Janalle Lysti lähti vauhdilla, otti jäljen oikeaan suuntaan, palasi tarkistamaan takajäljen ja kääntyi oikeaan suuntaan. Keppejä jäljellä nousi alkuun melko tasaisesti kolme, ja sen jälkeen Lysti jäljesti pitkän pätkän ilman keppejä. Arviolta hieman jäljen puolivälin jälkeen tuli haasteita, ja Lysti harhautui väärälle jäljelle. Tovin tahkosimme kyseisessä kohdassa ennen kuin Ly sai taas kiinni omasta jäljestään. Tämän jälkeen nousi loputkin kolme keppiä. Hieno kokonaisuus, vaikka selvästi paikoitellen jälki oli haastava ja Lysti joutuin tarkistelemaan tavallista enemmän oikeaa suuntaa.
Esineruudussa huolestumista aiheuttanut vauhti oli palannut ja tekeminen näytti oikein kivalta. Ensimmäinen esine nousi hyvin, mutta sen jälkeen Lysti ajautui herkästi paikkaan, josta oli esineen jo tuonut. Liikuin itse tavallista enemmän lähetyssivulla, jotta sain Lystin tutkimaan mahdollisimman laajasti. Tällaista haastetta ei ole aiemmin ollut, ja täytyykin alkaa kiinnittää huomiota, oliko kyseessä vain kertaluontoinen juttu vai täytyykö asiaa alkaa miettiä enemmänkin. Aikaa kului ilman esineitä, ja meinasi jo pieni tuskanhiki nousta otsalle ja syke kohota turhankin korkealle. Nousihan se toinen esine lopulta – ajassa 4:59! 😀 Kolmannesta ei tuomarin mukaan saanut hajua, läheltä oli mennyt, mutta täysin reagoimatta.
Uusi KVA
Seuraavan päivän tottikseen mentiin todella huonosti valmistautuen – olin itse kuvitellut tottiksen alkavan viideltä, ja kun aloitusajaksi ilmoitettiin 15:30, täytyi päivätyössä käyvän hieman nieleskellä ja hengitellä. Koira käytännössä ilman lenkkiä kentälle, ja tekeminen oli sen vuoksi tai siitä huolimatta paikoitellen aika karmeaa. Seuraamiseen kulminoituivat taas tutut ongelmat, ja siitä ansaitusti tyydyttävä. Muissa liikkeissä kivaakin tekemistä, mitä nyt tasamaanoudossa kokeista valitettavan tuttu ajatuskatkos luovutuksessa, ja koira virheellisesti (vaikkakin kovin kauniisti) suoraan sivulle. Pisteitä haalittiin kuitenkin tottiksesta 88, ja kautemme huipentui siis Lystin käyttövalion arvoon! Niin syvistä vesistä niin hienoihin tunnelmiin. Vielä näin kahden viikon jälkeenkään en ihan ymmärrä, mitä on tapahtunut.
Tähän oli hyvä päättää maastokausi ainakin kokeiden osalta. Treenailla toki vielä voidaan, jos siltä tuntuu. Talven projektina olisi nyt jaksaa rakentaa tottis toimivaksi kokeisiinkin saakka. Josko vaikka päästäisi sitten ensi vuoden SM:iin katsomaan, miltä tilanne näyttää. 😉
(Alkuperäinen artikkeli kirjoitettu lokakuussa.)
MAINOS
