Useassa pk-treeniporukassa vietetään talvella hieman hiljaisempaa aikaa. Illat ovat pimeitä, metsässä on lunta, on kylmä ja märkä istua kuusen juurella odottamassa löytäjää. Talvi onkin oiva aika antaa koiralle sen ansaitsema treenitauko.

Tauko tekee hyvää

Usein omistajasta saattaa tuntua siltä, että koira on niin innokas ja innoissaan treeneissä mukana, että ei se mitään taukoja tarvitse, mutta väittäisin, että tauko tekee hyvää aika monelle koiralle ja keväällä veto metsään on taas kahta kauheampi.

Meillä aktiivitreenit loppuvat yleensä silloin, kun ryhmäläisten viimeiset kokeet on käyty, ei ole enää tavoitteita sille vuodelle. Mikäli hyvää metsäkautta on kuitenkin vielä jäljellä, treenataan hieman kevennetyllä aikataululla vielä loppusyksy. Viimeistään sillon, kun viimeisen koiran kohdalla eivät maalimiehet enää tahdo löytää pimeässä piiloille, on meidän ryhmässä aika laittaa treenit hetkeksi talvitauolle. Jos on vähälumista, saatetaan piipahtaa metsässä talven aikana muutaman kerran hienosäätämässä ilmaisua tai muuta pientä, pyrimme ryhmässämme kuitenkin antamaan koirille niiden ansaitseman tauon.

Treenivuoden yhteenveto

Loppuvuodesta on hyvä kerrata edellistä harrastusvuotta. Selataan omaa treeniblogia vuoden ensimmäiseen postaukseen ja kaivetaan sieltä blogipostaus, jonka nimi on ”Mitä 2017 tuo tullessaan?” ja katsotaan, vastasiko vuosi odotuksia. Omille koirilleni olin kirjannut tällaisia tavoitteita:

labradori Simba 6-7 v

  • haussa rotumestaruuskoe ja SM-kisat
  • rally-tokossa oppii seuraamaan oikealla ja nousee mestariluokkaan
  • vepessä pääsee SM-kisoihin
  • pysyy terveenä, ei suurempia sairaslomia

malinois Tuhma 3-4 v

  • agilityssä aletaan tehdä nollia
  • rally-tokossa valioituminen ja SM-kisat
  • oppii jonkun metsälajin.

Mitä jäi käteen?

Ihan eivät tavoitteet täyttyneet kummankaan kanssa. Simban kanssa käytiin noutajien haun rotumestaruuksissa ja koira kipeytyi kokeen aikana, emme yltäneet tulokseen. Teimme kuitenkin Simban pk-uran parhaan tottiksen = 90 pistettä voittajaluokasta. SM-kisat jäivät sitten käymättä, kun en halunnut puskea koiraa sellaiseen tekemiseen, mistä se kipeytyy.

Rally-tokon saralla Simba sitten taas ylitti odotukset. Yllättävän vaivattomasti se oppi seuraamaan oikealla, tahkottiin voittajaluokka hetkessä ja alkukesästi Simba valioitui rally-tokosta, loppuvuodesta se kruunattiin Satakunnan piirimestariksi ja SM-karkeloihinkin se pääsi yrittämään onneaan.

Vepessä tavoite täyttyi, Simba kvaalasi mukaan SM-kisoihin. Sieltä ei kuitenkaan kummempaa menestystä tällä kertaa tullut. Mukavana vepe-boonuksena Simba piipahti Viron puolella EE VPVA -valionarvon verran. Simba pysyi vuoden 2017 kohtuullisen terveenä. Olisikohan ollut sairaslomalla korkeintaan kuukauden verran hauisjänteen tulehduksen vuoksi.

Tuhman kanssa agilitytavoite ei oikein täyttynyt. Räävittiin vuoden aikana yksi nollatulos. Rally-tokossa tavoite täyttyi, sillä Tuhma valioitui alkuvuodesta 2017, kisasi SM-kisoissa ja ylsi finaaliin, kisasi piirinmestaruuskisoissa pronssille ja valittiin loppuvuodesta rally-tokoyhdistyksen valmennusrenkaaseen. Hakua treenattiin Tuhman kanssa jonkin verran, se ei vain tuntunut sille omalta lajilta. Loppuvuodesta aloitettiin jäljen treenaaminen ja sillä saralla pieni malinois oli ihan omimmillaan.

Tavoitteet ohjaavat tekemistä

Koen omassa treenisuunnittelussani tavoitteiden asettamisen ja niiden täyttymisen seuraamisen erittäin hyödyllisenä ja jonkin verran myös sen vuoden treenejä ja treenien painotusta ohjaavana tekijänä. Harvoin vuoden tekeminen vastaa täydellisesti alkuvuonna asetettuja tavotteita, mutta tavoitteiden asettamisen kautta on pakko pohtia realistiselta kantilta oman koiran senhetkistä tasoa sekä sitä treenimäärää, minkä siihen voi kuvitella vuoden aikana laittavansa.

Omasta elämästä esimerkkinä, että en kokenut realistisena asettaa Simballe vuoden 2017 tavoitteisiin rally-tokossa valioitumista, koska tiesin oikean puolen seuraamisen vaativan hirveän paljon treeniä ja tuon treeniajan olin suunnitellut laittavani tottiksen hiomiseen PK SM -kisoja ajatellen. Tietenkään nämä nelijalkaiset eivät aina mene meidän suunnitelmien mukaan ja tuo tottisaika käytettiin sitten oikean puolen seuraamisen hiomiseen.

Aivan yhtä tärkeänä koen loppuvuodesta sen pohtimisen, että miksi joihinkin ns. helppoihin tavoitteisiin ei ylletty. Esimerkiksi Tuhman agilityn treenimäärällä, ja osan aikaa jopa suunnitelmallisella treenillä, olisi voinut kuvitella irtoavan enemmänkin kuin se yksi nollatulos kisoista.

Pientä täsmätreeniä talven aikana

Vaikkei talvella metsälajeja käydäkään treenaamassa metsässä, emme kuitenkaan makaa takkatulen ääressä juomassa glögiä ihan koko talvea. Talvella on hyvää aika paneutua niihin pieniin ongelmiin, mihin ei jaksa tai viitsi kesän aikana keskittyä: esimerkiksi rullan nätti pitäminen pureskelematta, haukun kesto, erilaisten esineiden nostaminen ja nätti kantaminen sekä tuo ainainen työmaa, eli tottis. Meillä on aina joka talvi ollut oma tottisprojekti. Toisilla se on suorat sivulletulot ja eteenistumiset ja meillä se taitaa Simban kanssa kuudetta vuotta olla liikkeestä hiipimisen muuttaminen liikkeestä seisomiseksi.

Mikä mahtavinta, talvella on hyvin aikaa heittäytyä hieman hupsuksi ja alkaa lumisotasille koirien kanssa, tehdä lumienkeleitä, käydä hiihtämässä, kiihdytellä pulkkamäessä ja vain nauttia yhdessä tekemisestä.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mahtavan hauska harrastusvuosi 2017 takana ja odotatte innolla vuotta 2018 ja sen tuomia treenejä ja kokeita.


MAINOS

Olen 25-vuotias eläinlääkäri ja aktiivinen koiraharrastaja. Harrastan ja kilpailen tavoitteellisesti agilityä, palveluskoiralajeja sekä rallytokoa. Nelijalkaiseen perheeseen kuuluvat labradorinnoutaja "Simba" FI TVA FI VPVA FI AVA FI KVA HK3 EK3 JK2 IP1 RTK4 BH AD Pikku-uikun Tusse Patukka sekä belgianpaimenkoira malinois "Tuhma" FI RTVA BH Frosty Forest Knock Out.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän