Taas yksi koiravuosi takana. Vuoden lopussa on tilinpäätöksen aika. Hetki, jolloin voi kääntää katsetta taaksepäin. Mutustella ja makustella, miten se mennyt vuosi onkaan mennyt ja miltä se on tuntunut. Myös koirarintamalla.

Kaikki muu on turhaa, paitsi luottamus, yhteistyö ja se syvä rakkaus, mikä parhaimmillaan voi ihmisen ja koiran välille muodostua

Etsintätyötä paukkupakkasista superhelteeseen

Meidän lauman osalta kulunut koiravuosi on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen ja vauhdikas. Tammikuussa osallistuimme Kollaan kanssa lumivyörykoulutukseen Alpeilla huikeissa maisemissa ja välillä lähes kahdenkymmenen asteen pakkassäässä. Lokakuussa tehtiin Kollaan kanssa toinen ulkomaanreissu, jossa treenattiin kansainvälisessä seurassa sateisessa Etelä-Tanskassa. Isopienimies (nyt 1 v 9 kk) veti molemmat reissut todella hienosti ja rennolla asenteella. Ei sitä turhaan Möllykäksi kutsuta. Kaveri on oman maailmansa napa, jota eivät paljon ulkoiset olosuhteet heilauta. Maailman paras matkakaveri, joskin välillä tuntuu, että rautakankea taivuttelisi, kun Möllykkä päättää olla eri mieltä.

Karjalan kanssa päästiin harjoittelemaan toimintakyvyn ylläpitoa kuumissa olosuhteissa, kun heinäkuussa Itävallan harjoitusviikonlopussa lämpötila kiipesi joka päivä yli 30 asteen. Erinomaista kokemusta niin minulle kuin koirallekin siitä, miten tehdään vaativaa työtä, kun olosuhteet ovat todella kuormittavat.

Kotimaan keikkoja ja yllättäviä tositilanteita

Myös kotimaassa tuli harjoiteltua paljonkin eri puolilla ystävien ja yhteistyökumppanien kanssa. Imatran treeniviikonlopussa piti soittaa pelastuslaitos irrottamaan raunioihin jumiin jäänyt koira (yllättävää kyllä ei minun, vaan kaverin). Paloasema oli onneksi sopivasti harjoitusalueen naapurissa ja koira selvisi ilman vaurioita. Lapualla puolestaan harjoittelimme ryhmätoimintaa tositilanteessa, kun leirialueen sauna syttyi yöllä palamaan. Läsnäolijat muistanevat ikuisesti herätyksen: ”Äkkiä kaikki ulos ja siirtämään autoja sivuun, paloautot on tulossa, sauna ehkä palaa!”. Tilanne oli siinä vaiheessa vielä vähän epäselvä, mutta paloihan se. Siitäkin selvittiin, taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Lokakuussa vietettiin Karjalan kanssa taas eri lailla haastavissa olosuhteissa telttamajoituksessa useampi päivä Suomen kansainvälisen rauniopelastusmuodostelman harjoituksessa. Oli hienoa päästä toimimaan pienenä osana isoa kokonaisuutta. Antoi perspektiiviä omaan toimintaan ja oppia taas eteenpäin. Karjala täytti seitsemän, ja taas kerran täytyy todeta, että malinois on kuin viini: paranee vaan vanhetessaan. Vuosien mittaan tehty työ alkaa näkyä, ja meistä on tullut hyvä tiimi.

SporttiRakin tiimoilta on tullut kirjatuksi tänä vuonna ylös entistä enemmän omia ajatuksia koirankoulutuksesta ja koirien kanssa elämisestä yleensä. Kiitos kaikille teille hyvistä keskusteluista ja palautteista. On ollut ilo huomata, miten paljon hyviä mielipiteitä ja keskustelua erilaisista avauksista syntyy. Koirakansa on aktiivista, fiksua ja ajattelevaa porukkaa.

Onhan sitä taas tehty. Niin että itseäkin hengästyttää, kun alkaa listaa katselemaan.

Mitä jäi viivan alle?

Mitä tästä kaikesta on tänä vuonna jäänyt käteen? Ainakin melkoinen määrä muistoja ja kokemuksia. Ihania hetkiä vanhojen ystävien kanssa ja upeita uusia tuttavuuksia eri puolilta maailmaa. Eri maita ja paikkakuntia, uusia maisemia ja huikeita seikkailuja. Pelkästään jo nämä asiat tekevät koko hommasta kaiken vaivan arvoista.

Suuri on kiitollisuuteni siitä, että olemme koko lauma saaneet olla tänä vuonna terveitä. Niin ei kaikilla ole. Terveys on kaiken a ja o, ilman sitä ei mikään onnistu. Voimia kaikille teille, jotka tämän asian kanssa taistelette.

Koirien kouluttamisessa on tänä vuonna tullut minulle aivan uudenlaisia oivalluksia. Veikkaisin, että olen koiran ohjaajana muuttunut aika paljon. Jos jossakin vaiheessa kuvittelin, että osaan kouluttaa koiria, on nyt tilalle tullut syvä nöyryys siitä, miten vähän itse asiassa ymmärränkään ja suuri kiitollisuus noita nelijalkaisia kavereita kohtaan, jotka meihin ihmisiin loputtomalla kärsivällisyydellä suhtautuvat. Kaikki muu on turhaa, paitsi luottamus, yhteistyö ja se syvä rakkaus, mikä parhaimmillaan voi ihmisen ja koiran välille muodostua. Se on myös todella hyvä lähtökohta onnistuneille suorituksille, oli sitten kyse kilpailusta, työtehtävästä tai ihan vaan elämästä yleensä.

Kiitos kaikille teille, että olette kulkeneet meidän mukana tämän vuoden. Ensi vuonna tavataan taas, uudet seikkailut odottavat jo nurkan takana (juuri äsken kilahtivat tammikuun lentoliput sähköpostiin). Rauhallista ja rentouttavaa vuoden loppua ja iloa uusiin seikkailuhin! Kerätään voimia, että jaksetaan taas ensi vuonna painaa!

Olisi myös kiva kuulla, millainen on ollut sinun koiravuotesi?

Juttu on kirjoitettu joulukuussa 2017.


MAINOS

Takana koirien, itseni ja muiden kouluttamista yli kymmenen vuotta. Lajeina ollut vuosien mittaan vaikka ja mitä. Ensimmäiset vuodet vierivät pääosin suojelun ja muiden palveluskoiralajien parissa. Viimeiset vuodet on kuljettu metsiä hälytyskelpoisen pelastuskoiran kanssa. Nykyisin lajina on kansainvälinen pelastuskoiratoiminta, joka vie ympäri maailman työkoiratoiminnan ja kilpailujen merkeissä. Menossa mukana käyttömalinoisit Karjala (Pysäkin Daika Sana) ja Kollaa (Suhteellisen Verrari). Eläkepäiviä viettelee Pulmu (Mecberger Hertta). Intohimona asioiden pohtiminen, uuden löytäminen, yhdessä tekeminen.Tavoitteena kehittyä aina vaan paremmaksi, ihmisenä ja koiranohjaajana. Sydämessä aina paikka koirille ja niiden kanssa harrastaville ja töitä tekeville ihmisille.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän