Tiedättehän kuinka monesti koiraharrastuksissa sanotaan, että tauko tekee hyvää? Olen itsekin todennut sen moneen kertaan ja pyrkinytkin tarjoamaan koirille taukoja – jos ei kokonaan treenaamisesta, niin ainakin lajikohtaisesti – enemmän ja vähemmän säännöllisesti. En muista lainkaan tilannetta, jossa olisinkin kokenut tauon negatiivisena tekemisen ja oppimisen kannalta, vaikka tekemisen meininki ja syke onkin saattanut olla hieman katossa tauon jälkeen. Kokonaisuutena olen kuitenkin tykännyt tauon jälkeisestä paketista kovasti. Koirat tekevät mielellään ja loistavalla motivaatiolla, monet asiat tuntuvat tauon jälkeen kirkastuneen ja itselläkin on jotenkin erilainen ajatus ja palo tekemiseen pienen tauon jälkeen.
Tauko harrastamisesta kannattaa
Tällä hetkellä meillä eletään ehkäpä massiivisinta taukoa Lystin elämän aikana. Kiire ja muutokset elämässä ovat saaneet aikaan sen, että jälkikokeen jälkeen (koe oli paria päivää vajaa neljä viikkoa sitten) ollaan käyty kerran asfalttijäljellä ja parina iltana temppuiltu olohuoneessa. Eli ei maastotreenejä, ei tokoa tai tottista – eikä Lystin jumittavasta lonkankoukistajasta johtuen pariin viikkoon edes kunnon lenkkejä vapaana! Hihnalenkeillä toki käydään, ja vihdosta viimein päästiin muistelemaan retkifiiliksiäkin. Mikäs sen oivallisempi hetki kuin kaunis, luminen ilta!
Tauko on tuonut tullessaan hieman hämmentäviä tuntemuksia: yhtä aikaa on rauhallisen seesteinen olo ottaa välillä rauhassa, toisaalta hirvittävä motivaatio päästä taas treenaamaan ja kirsikkana kakun päällä ehkä hieman yllättäväkin haluttomuus, saamattomuus ja jonkin asteinen tyhjä olo treenejä ajatellen. Loskasäät eivät houkuttele lähtemään ulos treenaamaan – varsinkaan, kun ainoa ajankohta mahdolliselle treenille olisi pimeällä. Märän ja pimeän keskellä on helppo heittäytyä sohvalle villasukat jalassa treeneihin lähdön sijaan. Viikoittaisia treenejä meillä ei ainakaan toistaiseksi ole talvikaudella kuin omatoimitokoryhmän kesken, ja nämäkin treenit ovat osuneet itseni kannalta huonoon ajankohtaan.
Normaali arki luo hyvää tasapainoa harrastusrintamalle
Toisaalta kuitenkin ajattelen, että jos oma fiilis ei ole oikea, on treenaamaan turha lähteä. Haluan tehdä treenejä, joissa fokus on tekemisessä ja koirassa, enkä miettiä ja jahkailla tekemistä tai tekemättä jättämistä. Ehkäpä siis hyväkin, että pidämme toistaiseksi hiljaiseloa! Alustavia suunnitelmia tulevaan on tehty ehkä osittain myös omaa motivaatiota nostamaan. Viime viikolla kävin todella mielenkiintoisella hajuntunnistusluennolla ja marraskuussa luvassa on Lystin kanssa niin hakukoulutusta (toivottavasti tuo takakoipi tokenee pian!) sekä nenänkäyttökoulutusta muutoin. Innolla odotan jo näitä! Tätä kirjoittaessa alkoi pieni tokokipinäkin nostella päätään, joten tiedä, jos lähtisi vaikka heti tänään tsekkailemaan tokoilun tasoa ja tilannetta töiden jälkeen…
Vaikka tauko välillä on pohdituttanut ja saanut aikaan jonkinasteisia riittämättömyyden tunteita ohjaajana, tuntuu se kuitenkin kokonaisuutena oikealta ratkaisulta tähän vaiheeseen. Treenata ehdimme kyllä, tällä hetkellä esimerkiksi sunnuntaiaamun painihetki olohuoneen lattialla koko meidän lauman kesken tuntui tärkeämmältä kuin treenaus. Tai iltahetki, jossa Lysti pääsi sohvalle ja tunki selälleen kaatuen syliin. Onnistumiset treenikentällä kannustavat eteenpäin, mutta nämä pienet hetket arjessa tekevät harrastuksesta elämää.
Juttu kirjoitettu marraskuun alussa 2017.
MAINOS