Olen ottanut tavaksi oppia joka vuosi jonkun uuden asian, toistaiseksi tärkein oppimani asia on ollut lepo.
Vaikka koiran lihashuollosta huolehdittaisiin säännöllisesti läpi kisakauden, aina sattuu kaikkea pientä sekä suurempaakin ja lihasvauriot paranevat täydellisesti vain pidemmän levon aikana. Lepo tuntuu olevan aika monelle oman harrastajakunnan kollegalle todellinen haaste, ja sen tarpeellisuudesta on useampaa koulukuntaa. Monessa muussa lajissa kisakausi kestää läpi vuoden, ja parhaimmillaan uroskoiralle ei tule kisataukoa tai muuta pidempää lepojaksoa vuoden aikana lainkaan.
Omalla kohdallani perustan lepojakson tarpeellisuuden puhtaasti yllämainittuihin faktoihin, ja tulokset kertovat omaa kieltään. Puolen vuoden aktiivinen kisaaminen ja reissaaminen vaatii veronsa remmin kummassakin päässä, vaikka kumpikin tekevät sitä puhtaasti rakkaudesta lajiin.
Sohvaperunat
Jokaisen kisakauden päätteeksi meillä on ollut parin-kolmen kuukauden mittainen jakso, jolloin ei tehdä päivittäin kuin välttämättömimmät lenkit. Viikonloppuisin koirat saavat enemmän aktiviteettia, mutta pääosin ne saavat vain olla. Varsinkin nuorelle koiralle tämä on haastavaa aikaa, mutta pian nekin yleensä tottuvat toimettomuuteen. Syksyt ovat perinteisesti olleet märkiä ja kurjia, joten kun kelit eivät varsinaisesti kutsu ulkoilemaan, lepojakso on melko helppo toteuttaa. Usein lepojaksolle sattuu myös narttujen kiimat, joten ne saavat toipua siitä rauhassa.
Kisakausi alkaa huhtikuulla. Omassa päälajissa vieläpä kauden alkuun sijoittuvat useat arvokisat, joten peruskunnon rakentaminen on aloitettava viimeistään 3 kk ennen sitä, mikäli haluaa kuntohuipun osuvan kohdilleen. Todellisuudessahan terveen kisaikäisen koiran kestävyyskunnolle ei vielä tapahdu mitään radikaalia, vaikka se makaisikin sohvalla kolmen-neljän viikon pakkasjakson tai hullun liukkaiden jäätikkökelien ajan, mutta itse aloitan peruskuntokauden aina ”nollasta”.
Uuteen nousuun
Käytännössä siis päivittäisten lenkkien kestoa ja intensiteettiä nostetaan pikkuhiljaa. Alkuun parin-kolmen viikon ajan riittää tunnin lenkki metsässä irrallaan tai remmissä lähitienoilla kävellen, sopivasti vaihdellen ja unohtamatta viikoittaista lepopäivää. Ensimmäisillä viikoilla pallot ja frisbeet voi suosiolla jättää kotiin. Vaikka koirat usein ovatkin intopinkeinä lähdössä lenkille ja rallattaisivat tuntitolkulla hiekkakuopilla tai jäällä, on ihmisen tehtävä tarkkailla koiran jaksamista. Lenkiltä kotiin palatessa koira ei koskaan saisi olla totaalisen loppu, vaan kotiinlähdön aika on silloin, kun koira vaikuttaa sille, että se olisi vielä hetken jaksanut riehua hangessa.
Varsinkin trauman jälkeisessä liikkumisen aloittamisessa vaarana on ylikunto. Ylikunto ei suinkaan ole synonyymi liian hyvälle kunnolle, vaan sillä tarkoitetaan tilaa, missä harjoittelun intensiteetin nostosta huolimatta suorituskyky laskee. Sama lopputulos seuraa, kun ihmiset aloittavat joulun jälkeen ”uuden elämän” käymällä salilla vähintään 6 kertaa viikossa unohtaen lihashuollon ja levon. Kuukauden sisällä tuloksena on kauttaaltaan kipeä ja juminen kroppa ja mahdollinen sairauskierre, siitä toipuminen vie usein viikkoja tai jopa kuukausia. Kannattaa siis edetä ennemmin hiukan liian hitaasti kuin tippaakaan hätiköiden!
Vaikka Suomen talvi on ailahtelevainen ja hyvät ulkoilukelit yhtä harvinaisia kuin kauniit kesäpäivät, kannattaa varsinkin hankirallien kanssa olla varovainen. Syvä hanki on todella raskas juosta, joten periaatteella ”joka toinen päivä” säästyy pahimmilta lihasjumeilta.
MAINOS
