Blogi: Ravistelun kouluttaminen ja kanakoiran vesityö

Kanakoirien erikoiskokeen koesäännöissä todetaan näin: “Virheenä pidetään, jos koira ennen noutokohteen luovuttamista voimakkaasti ravistaa vettä turkistaan.” Ravistelu on koiralle tietenkin luonnollinen reaktio vedestä noustessa. Jos kuitenkin haluaa varmistaa, että koira ei ravistele itseään ennen luovutusta, kannattaa harkita ravistelun kouluttamista erillisenä temppuna ja käytöksen liittämistä noutoketjun loppuun.

Kanakoirien erikoiskokeen koesäännössä noutoketjuun kuuluvat noutoluvan odottaminen, riistan hakeminen, riistaan tarttuminen, palaaminen takaisin suorinta reittiä, istuminen ja riistan luovuttaminen luvan saatuaan. Kun tämän käytösketjun viimeiseksi palaseksi liittää ravistelun, ja koko ketju koulutetaan koiralle vahvaksi, ei koira todennäköisesti ravistele, ennen kuin on suorittanut kaikki aiemmat vaiheet.

Koulutuksen askelmerkit

Uuden käytöksen kouluttaminen aloitetaan käytöksen aikaansaamisesta tai sen nappaamisesta lennosta, jos käytös on sellainen, jota koira tekee luonnostaan. Tämän jälkeen palkataan käytöksestä, jotta koira tekisi sitä useammin, ja aletaan nimeämään sitä, kun käytös näyttää siltä, miltä sen halutaan aina näyttävän. Keskeneräistä käytöstä ei kannata vielä nimetä, sillä muuten koira vihjeen saatuaan toistaa keskeneräistä toimintaa (esim. vain pään ravistelu vs. koko kropan ravistelu).

Kun käytös on valmis ja koira suorittaa sen vihjeestä, aletaan liittämään sitä haluttuun käytösketjuun. Takaperin ketjuttamalla tehtäessä käytösketjun rakentaminen aloitettaisiin tästä viimeisestä osasta eli ravistelusta. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalla osalla lukijoista on olemassa jo valmis noutokäytös, kuten meilläkin oli, kun tätä treenattiin. Tässä tekstissä siis kerron siitä, kuinka liitin ravistelun jo valmiiseen noutoon.

Käytöksen aikaansaaminen

Yleensä ottaen uutta käytöstä voi kouluttaa

• muokkaamalla eli sheippaamalla (paloittelee käytöksen pieniin askeliin, palkkaa alkuun pienestä eleestä ja odottaa koiran oppiessa yhä enemmän käytöstä, ennen kuin palkitsee)
• nappaamalla (kehumalla ja palkkaamalla sillä hetkellä, kun koira tekee haluttua käytöstä)
• fyysisesti ohjaamalla
• houkuttelemalla
• mallioppimisen kautta

Itse hyödynsin ravistelun aikaansaamisessa sekä nappaamista että fyysistä ohjailua.

Nappaaminen

Nappaaminen tarkoittaa siis sitä, että ravistelun aikana koiraa kehutaan ja palkitaan ruhtinaallisesti. Ajoitus on tärkeää, ja siksi naksutin tai koiralle erikseen koulutettu palkkiosana voi nopeuttaa oppimista. Koira oppii yhdistämään täsmälleen oikean käytöksen, eli ravistelun eikä esimerkiksi ravistelun lopettamisen, palkkioon. Koira lisää aina kannattavaa käytöstä, ja onnistuneiden palkitsemisten jälkeen koira todennäköisemmin toistaa käytöksen uudelleen palkkion toivossa.

Koiran pesuhetki tai vesisateesta sisään tulo ovat siis hyviä hetkiä pitää palkkiot valmiina, ja kertoa koiralle että ravistelulla tienaa.
 Koska koira ei usein näissä tilanteissa ravistele montaa kertaa peräkkäin, kannattaa harkita erityisen suuren palkkion käyttöä käytöstä napatessa – vaikkapa kupillinen ruokaa naaman eteen välittömästi ravistelun jälkeen toimii usein hyvänä “jackpot”-palkkiona.

Fyysinen ohjailu

Fyysinen ohjailu on perinteisesti liittynyt esimerkiksi takapuolen painamiseen maahan istumisen opettaessa, ja siinä on omat ongelmansa sekä koiran tunnetilan että oppimisnopeuden osalta. Tässä tilanteessa päädyin käyttämään nappaamisen lisänä vähän toisenlaista fyysistä ohjailua: huomasin saavani koirani ravistelemaan rapsuttelemalla sitä vähän ronskimmin lapojen päältä, niin että sen selkänahka liikkui puolelta toiselle ravistelun tapaan.

Näissäkin tilanteissa, koiran tehdessä ravistelua, naksautin ja palkkasin. Tässä tavassa oli se hyöty, että sain koiran ravistelemaan nopeasti uudelleen – mitä enemmän palkkioita halutusta käytöksestä pääsee antamaan vaikkapa minuutin sisällä, sitä nopeammin koira oppii, eli koulutustermein ilmaistuna silloin on korkea vahvistetiheys.

Tällaista keinoa käyttäessä on oltava mahdollisimman varma siitä, että koira kokee tilanteen ja rapsuttelun neutraalina tai positiivisena. Tähänkin käytökseen halutaan liittää rento ja avoin mielentila, joten jos koira väistää, epäröi tai menee pois tätä kokeillessa, kannattaa vaihtaa taktiikkaa. Vieraalle koiralle en ehkä kokeilisi tätä lähestymistä lainkaan. Muutenkin koulutustilanne kannattaa pitää sellaisena, että koira voi halutessaan poistua ja sillä on tilaa viestiä kehonkielellä haluttomuudestaan osallistua toimintaan.

Tahdottomasta reaktiosta tahdonalaiseen käytökseen

Ravistelu on koiralle todennäköisesti hyvin refleksinomainen käytös, jonka se suorittaa ajattelematta asiaa erikseen. Voi olla, että tämmöisen refleksinomaisen reaktion saaminen tahdonalaiseksi on koiralle hankala käsittää. Siitä olisi paljon hyötyä tässäkin, että koiraa olisi koulutettu paljon “operantisti”, eli niin, että koira mielellään tarjoaa erilaisia käytöksiä ja on muutenkin koulutustilanteessa aktiivinen.

Toisaalta, jos koiran kanssa on käytetty paljon houkuttelua tai pakotteita, saattaa koira mieluummin pysyä passiivisena uusissa tilanteissa, koska tilanteesta joko puuttuu selkeä houkutin tai se ehkä jännittää mahdollisia pakotteita.

Oikoteitä onneen ei ole, vaan sinnikkäällä halutun käytöksen vahvistamisella on aina todennäköisempää, että jossakin vaiheessa koiralla syttyy lamppu päässä ja se huomaa, että ravistelua voikin käyttää temppuna, jolla saa kivoja asioita. Kannattaa siis tarkkailla, milloin koira luonnostaan ravistelee, ja varmistaa, että lähistöllä on aina valmiina koiralle mieluisia palkkioita siltä varalta, että pääsee palkitsemaan ravistelusta.

Vihjeen liittäminen

Tässä käytöksessä aloin liittämään vihjettä aina, kun koira ravisteli kunnolla, vaikka käytös ei ollut vielä koiran itse tarjoama, vaan vaikkapa pesunjälkeinen normaali reaktio. Käytännössä: koiran ravistellessa itseään sanoin vihjeen “shake” ja välittömästi naksusanan “jes” ja palkkion perään. Vihjettä toistetaan käytöksen aikana joka kerta, ja joka kerta myös palkataan.

Vihjesanaa voi testata joidenkin vahvistekertojen jälkeen. Riippuu paljon koirasta ja myös palkkioiden laadusta, kuinka nopeasti koira sen yhdistää. Silloin kun alkaa testata vihjettä, on hyvä pitää asetelma muuten samana, olla samassa paikassa ja vaikkapa samassa asennossa kuin aiemminkin palkatessa käytöksestä. Tämä siksi, että asetelma olisi koiralle mahdollisimman tuttu ja sen olisi helpompi onnistua.

Jos koira vihjeen kuultuaan ei edes yritä ravistella, täytyy vihjesanan liittämistä käytökseen jatkaa. Jos koira kuitenkin yrittää tehdä oikeansuuntaista käytöstä, voi harkinnan mukaan palkita hyvästä yrityksestä ja seurata, jos käytös tästä alkaa vahvistua. Jos käytös ei muutu oikeaan suuntaan, kannattaa palata kuitenkin vihjeen liittämiseen.

Videolla on esimerkkinä ensimmäisiä kertoja, kun olin jo liittämässä ravistelua luovutukseen, ja silloin Ässä vain vähän puisti päätään vihjeen kuultuaan, mutta ei ravistellut kunnolla. Siinä vaiheessa päätin palkata jo hyvästä yrityksestä, mutta tämmöisiä huonoja toistoja ei kannata palkata montaa kertaa peräkkäin. Seuraavalla kerralla en enää ostanutkaan pelkkää pään ravistelua, vaan odotin, että se vihjeen kuultuaan ravisteli kunnolla. Vihjettä testatessa ja koulutuksen muutenkin edetessä siis täytyy tasapainoilla koiran motivaation ja käytöksen laadun välillä – välillä pitää tulla liksaa, että jaksaa yrittää.

Harjoittelu tekee mestarin

Kun koira osaa tarjota ravistelua vihjeestä vaikkapa pesuhuoneessa, kannattaa alkaa harjoitella käytöstä uusissa paikoissa, ensin muissa huoneissa ja sitten ulkona. Alkuun voi olla, että koira kykenee tarjoamaan uudessa paikassa vain heikon ravistelun. Kun vaihdetaan ympäristöä, voi hetkellisesti laskea kriteeriä käytöksen laadun osalta.

Taas, halutaan motivoida koiraa yrittämään uudelleen ja paremmin, mutta ei kuitenkaan useaa kertaa peräkkäin palkita huonoista suorituksista. Silloin jos koira ei kykene tekemään käytöstä uudessa paikassa, kannattaa sitä harjoitella lisää siellä, missä koira on aiemmin onnistunut. Tietenkin palkkion laatu täytyy olla aina sellainen, että koira todella tavoittelee sitä, oli kyse mistä vaan koulutusvaiheesta.

Ketjuttaminen

Tässä vaiheessa suurin osa työstä on jo tehty: koira osaa ravistella vihjeestä ja osaa tehdä sen useissa eri paikoissa. Viimeinen palanen uudesta noutoketjusta on siis valmis, nyt se täytyy vain liittää sitä edeltäviin osiin. Nytkin harjoittelu kannattaa aloittaa tutussa paikassa, missä koira on rennossa ja avoimessa mielentilassa – eli ei siellä sorsametsällä kesken avauksen!

Toteutus on helppo – yhdistä ravistelu ensin sitä edeltävään palaseen, eli luovutukseen.
 Pyydä koira ensin ravistelemaan joitakin kertoja, ja palkkaa jokaisesta toistosta. Pyydä koira sitten eteen istumaan, anna sille noutoesine, pyydä luovutus ja palkkaa jokaisesta toistosta. Vielä näiden järjestyksellä ei ole väliä, tarkoitus on vain varmistaa, että koira vielä hallitsee molemmat tehtävät ja palautella niitä koiralle mieleen.

Seuraavaksi ala pyytää näitä peräjälkeen: luovutus ja palkkio, ja heti perään ravistelu vihjeestä ja palkkio. Muutaman toiston jälkeen voit todennäköisesti jättää jo luovutuksen palkitsemisen pois ja pyytää heti luovutuksen perään ravistelun. Anna tästä tuplatyöstä alkuun vaikka tuplapalkka, jotta koira todella kokee sen kannattavaksi.

Toistojen kautta koira huomaa, että palkkion saa vasta ravistelun jälkeen, eli sillä voi tulla jo kiire luovutuksessa alkaa ravistella. Pidä silloin kriteeristä luovutuksen osalta kiinni – palkkio menee pois, jos koira alkaa oikoa suoraan ravisteluun. Palkkaa vain, kun kaikki osat suoritetaan oikein, ja hio tarvittaessa sitä palasta erikseen, missä koira hötkyilee tai tekee huonosti.

Kohti käytäntöä

Kun tämä viimeinen palanen on yhdistynyt ketjuksi “luovutus -> ravistelu -> palkka”, ala lisätä edeltäviä paloja noudosta myös ketjuun. Treenaa eri paikoissa ja muista uuteen paikkaan siirtyessä helpottaa tarvittaessa vähän, voit vaikka kouluttaa tämän viimeisten palojen liittämisen pikakelauksella uudelleen koiran muistin virkistämiseksi. Harjoittele riistalla vasta, kun käytös sujuu helpommilla noudettavilla, ja harjoittele kotipihassa ennen harjoittelua veden äärellä ja niin edes päin.

Tärkeää on se, että kaikki ketjun osakäytökset ovat koiralle vahvoja ja se tekee ne mielellään – tässäkin tapauksessa ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Ota myös huomioon se, että aina kun koira tekee ketjun loppuun ja saa palkan, kaikki matkalla tapahtuneet asiat vahvistuvat sellaisenaan, myös mahdolliset ei-toivotut asiat.
 Olennaista on myös se, että koira saa koko ketjun oikein suoritettuaan koiraa motivoivan palkkion – opetteluvaiheessa on hyvä palkata aina, ja satunnaistaa palkkaamista vasta, kun homma alkaa olla koiralle rutiinia.

Kuten alla olevalla videolla nähdään, jos ei ole hetkeen treenannut, voi koiraa myös auttaa vihjesanoilla, ja muuten helpottaa vähän ketjua kuten alla – käsi edessä tarkoittaa, että en odota koiralta istumista, vaan se saa heti luovuttaa, ja muistutin lisäksi koiraa ravistelusta vihjesanalla.

Yllättäviä hyötyjä

Ässällä ravistelu alkaa olla suhteellisen vahva käytös runsaan harjoittelun myötä. Uuteen kotiin muutettuamme olemme päässeet uudelleen opettelemaan koiraohituksia, ja samassa yhteydessä olen alkanut testata vihjeestä ravistelua rentoutustapana.

Sen lisäksi, että ravistelulla on fyysinen funktio, on ravistelu koirille myös tapa rauhoittaa itseään ja mahdollisesti ympäröiviä lajitovereitaan. Koirat usein ravistelevat itseään vaikkapa jännittävän tilanteen jälkeen. On myös koiria, kuten Ässä, joilla on tiettyjä hankaluuksia tasoittaa omia tunnetilojaan ja rauhoittaa itseään. Se siis helposti patoaa tunteitaan tai purkaa niitä vaikka rähinällä. Silloin se ei tunnekiihkossaan pysty itse rauhoittamaan itseään kovin hyvin.

Ohituksia on muistuteltu mieleen vastaehdollistamisen ja katsekontaktin vahvistamisen keinoin, mutta olen alkanut jokaisen ohituksen jälkeen pyytämään koiraa ravistelemaan itseään. Vaikeaa se on, mutta koska käytös on vahva, se onnistuu siinä yleensä viimeistään pienen hetken jälkeen.
 Olenkin huomannut, että ravisteltuaan sen niskakarvat laskevat todella nopeasti ja se näyttää fyysisesti muutenkin rentoutuvan nopeammin kuin se tekisi ilman käskettyä ravistelua.

Se siis vaikuttaisi auttavan tunteiden tasaamisessa, vaikka se on vain temppu eikä koiran itse aloittama käytös – yleensä. Olenkin alkanut huomata, että välillä nähdessään koiran kauempana Ässä ravistelee oma-aloitteisesti. Tämä on tälle koiralle ennennäkemätöntä käytöstä.

Näyttäisi siis siltä, että ravistelu temppuna auttaisi sitä rauhoittumaan nopeammin jännittävän tilanteen jälkeen ja se on harjoittelun myötä oppinut käyttämään tätä keinoa itsenäisesti jännittyessään! Kannattaa siis kokeilla, käytöksestä ei ainakaan ole mitään haittaa ja jos siitä on muillekin apua rennomman lenkkeilyn saavuttamiseksi, niin aina parempi!