Vesipelastuksessa on viisi kilpailuluokkaa: junioriluokka, soveltuvuuskoe, alokasluokka, avoin luokka ja voittajaluokka. Junioriluokka on epävirallinen luokka, ja siihen voivat osallistua vain landseerit ja newfoundlandinkoirat. Lisäksi osallistujien on oltava iältään 9–15 kk. Näiden rajoitusten vuoksi ei ole ihme, että juniorikoiria näkee kokeissa vain harvoin. Vanhojen sääntöjen aikaan ikähaitari oli 6–9 kuukautta. Koska jättirodut kehittyvät hitaasti, ikärajan nostaminen oli hyvä asia. Nuoren koiran kanssa kannattaa edetä varovaisesti ja maalaisjärkeä käyttäen. Uiminen on hyvä liikuntamuoto kaikenikäisille koirille, mutta veneen vetäminen rasittaa niskaa. Yleensä juniorikoirat treenaavat vain vähän, koematkaa lyhyemmillä matkoilla ja vaikkapa irtoköyden avulla.

Juniorikoirat mukaan kokeeseen ylimääräisinä osallistujina

Vesipelastuskokeeseen osallistuvien koirien määrä on rajattu päiväkokeissa neljääntoista koiraan ja iltakokeissa kahdeksaan koiraan. Juniorikoirat eivät ole mukana kokonaismäärässä, vaan ne ovat ylimääräisiä osallistujia. Yleensä junioriluokkaa ei näy kokeen luokissa tai KoiraNetin koetiedoissa, mutta junioriluokkaan otetaan mukaan koiria, kunhan ylituomari hyväksyy lisäkoirat. Todennäköisesti ylituomari hyväksyy korkeintaan kaksi juniorikoiraa per koe. Osallistumismaksu on yleensä puolet muiden luokkien osallistumismaksusta. Tosin rotujärjestöt ovat kannustaneet kokeisiin vieläkin pienemmällä osallistumismaksulla.

Junioriluokassa on vain kaksi liikettä: veneestä hyppy ja veneen nouto. Kumpikin liike suoritetaan 30 metristä. Arvostelu junioriluokassa on virallisia luokkia armollisempaa, esim. ylimääräisten käskyjen, avustamisen ja maalilinjojen ohitusten suhteen. Juniorikoirien tuloksia ei merkitä kennelpiirille lähtevään koepöytäkirjaan, mutta juniorikoiralle täytetään koirakohtainen pöytäkirja, ja se lähetetään eteenpäin kennelpiirille. Juniorikoirien tuloksia ei myöskään kirjata KoiraNetiin.

Suomen Landseeryhdistys järjestää rotumestaruuskokeen, ja rotumestaruus käydään myös junioriluokassa. Vuonna 2017 landseerien JUN-rotumestari oli Paula Malin omistama Ohped Dal Double Dragon eli Otto. Otto oli ilmeisesti ainoa viime kesänä junioriluokassa kisannut landseer. Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys valitsee vuosittain vuoden juniorin, joka saa kunniakirjan ja kiertopalkinnon. Vuoden juniori julkaistaan samaan aikaan kuin muiden pistekilpailuiden voittajat. Lisäksi juniorien tulokset julkaistaan tilastonumerossa.

Otto nauttii vesipelastuksesta. Paula-omistaja kokee tärkeänä totuttaa koiran vieraisiin paikkoihin ja välineisiin. Treenaaminen tapahtuu koiran ehdoilla ja nuoren koiran fyysisiä ja henkisiä rajoja kunnioittaen. Kuva: Marika Koski

Junioriluokka kannustaa kilpailemaan

Newfoundlandinkoiria osallistui viime kesänä junioriluokkaan kolme: Susanna Oksasen Aarne (Wave Seeker’s Talking To The Moon), Pia Taimisen Rupsu (Mustajan Ruben) ja Heidi Ekolan Iita (Fullmoon Diamonds Easy Girl).

Susanna Oksanen on harrastanut lajia jo muutaman vuoden, mutta kisakynnys on ollut korkea. Onneksi junioriluokka on epävirallisena luokkana pehmeä lasku kokeisiin: ”Kävimme kolmessa kokeessa tänä kesänä. Itselläni ainakin on nyt paljon pienempi kynnys osallistua oikeisiin kisoihin, kun on saanut tuntumaa kisaamiseen. Koira hyppäsi heti hyvin veneestä. Veneen hakuakaan ei tarvinnut sen kummemmin harjoitella. Tietenkin ensin aloitimme vain köydellä ja hyvin lyhyestä matkasta. 30 metristä ei koira ole venettä hakenut varmaankaan muuta kuin kokeessa.”

Pia Taiminen on sitä mieltä, että nuori koira on hyvä totuttaa koetunnelmaan ja koevälineisiin: ”Luokka on tärkeä näille vesipelastuksen alkuperäisroduille, jotta voi totuttaa koiraa koetilaisuuksiin, paikkoihin ja veneisiin. Kaikilla kun ei omaa venettä eikä treenipaikkaa ole. Antaa mahdollisuuden myös miettiä, jatkaako harrastusta varsinaisissa koeluokissa. Kynnys on matalampi junnulla kokeilla koetta. Koira osasi luonnostaan liikkeet. Alkukesästä pääsimme kerran kokeilemaan veneen kanssa. Se rohkaisi kokeisiin osallistumiseen, koska emme treenaa muuten kuin ihan normaalilla uimisella. Kokeet ovat olleet meidän treenitilaisuuksiamme.”

Rupsu on innokas pelastaja nuoresta iästään huolimatta. Rupsu osasi liikkeet luonnostaan. Kuva: Anniina Kreula

Heidi Ekola kokee epävirallisen luokan tarpeellisena: ”Mielestäni junnuluokka on ehdottomasti tarpeellinen ja hyvä olla olemassa. Junnuihin on matalampi kynnys osallistua ei-niin-valmiin koiran kanssa. Meille uiminen tuli luonnostaan, mutta hakemisen kanssa on tehty paljon töitä. Iitaa ei alkukesästä kiinnostanut ottaa suuhun yhtään mitään, saati käydä hakemassa mitään. Hakemiseen saimme paljon apua nöffien vepeleiriltä, ja hakeminen alkoi sujua nameilla täytetyn dummyn kanssa. Kävimme Virroilla nöffien rotumestaruuksissa molempina päivinä, eli periaatteessa kaksi koetta on takana. Luultavasti olisimme käyneet useammissakin, mutta Iita täytti yhdeksän kuukautta vasta syksyllä.”

Vesipelastuksen junioriluokan koepöytäkirjaa voi käydä katsomassa Showlinkin verkkokaupassa -> Vepe – junioriluokan koepöytäkirja.


MAINOS
Olen Marika Mäntylä ja työskelelen äidinkielen opettajana Forssassa. Minulla on ollut aikaisemmin newfoundlandinkoiria, mutta nykyään kotiani kuraa käyttölinjainen kultainennoutaja sekä kaksi keskikokoista villakoiraa. Olen erityisen kiinnostunut vesipelastuksesta ja olenkin lajin palkintotuomari. Lisäksi opettelen pelastuskoiratoiminnan ja nose workin saloja. Opiskelen Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa perusopintoja. Erityinen kiinnostuksen kohteeni on koirista ja koiraharrastuksista kirjoittaminen. Haaveilen vesipelastuskirjan kirjoittamisesta.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän