Ehkä osa lukijoista muistaa, kuinka kävimme vaellustiimimme kanssa viime kesänä Pohjois-Norjassa Senjan saarella vaellusmatkailemassa – ja ihastuimme täysin. Syksyn aikana heräsi sitten ajatus lähteä katsomaan, miten siellä mahtaisi onnistua vaellusretket talven aikana.

Vaihtelevat olosuhteet voivat totisesti yllättää

Lähdimme 2 viikon reissullemme aivan tammikuun lopussa. Tuolloin Suomessa oli täysi talvi ja etenkin Lapissa oli valtavat määrät lunta ja kylmiä yli 20 asteen pakkaskelejä. Ylläksellä väliyöpymisen jälkeen ajelimme paukkupakkasessa aamutuimaan kohti Norjan rajaa. Reissun suurin yllätys koettiin jo heti siinä vaiheessa.

Tiesimme etukäteen säätä tutkittuamme, että Pohjois-Norjassa ei rannikolla Golfvirran vaikutuksen takia olisi keskitalvellakaan kovin kylmä, mutta muutos oli silti hämmästyttävän suuri, lähes heti käsivarresta pois ajettuamme Norjan puolelle. Meren ja Golfvirran vaikutus tekevät sen, että vaikka Suomen puolella teiden reunoilla oli valtavat yli puolen metrin hanget ja tiet lumen ja jään peitossa ja pakkanen paukkui, niin Norjan puolella tiet olivatkin yhtäkkiä täysin kesäkuntoiset ja sulat! Ja lunta ei ollut juuri nimeksikään edes metsien puolella, pieni hentoinen lumikerros. Kuin olisi ajanut jostakin portista läpi ja hypännyt keskitalvesta Suomen kevääseen kertaheitolla.

Olosuhteet ovat kuitenkin pohjoisella rannikkoseudulla hyvin vaihtelevat – etenkin Senjassa. Saman saaren sisällä saattaa olla täysin samalla hetkellä joko -20 astetta tai -2 astetta: riippuen siitä, missä päin saarta on liikkeellä, mikä on vuorten ja maaston muotojen vaikutus. Reissun aikana jaksoimme hämmästellä tätä moneen kertaan, kun seurasimme auton mittarista, miten pakkaslukemat heittelivät muutaman kilometrin matkalla aivan holtittomasti. Jostakin tunnelista ulos ajaessa saattoi pakkaslukema heittää yhtäkkiä helposti 20 astetta. Sama tapahtuu myös kesällä. Erityisesti yksi kohta saaresta on erityisen kylmä, sillä siellä on vuorten ympäröimä varjoisa pieni järvi, joka oli kesälläkin jäässä, kun toisaalla oli aivan kesäisen lämmin. Se on osa Senjan suurta viehätystä. Saman saaren sisään mahtuu niin valtavan paljon erilaisia ympäristöjä ja asioita pienenkin matkan sisällä.

Olosuhteet tulee huomioida retkien suunnittelussa

Lämpötilan, mutta myös lumiolosuhteiden, vaihtelun takia kannattaakin varsinainen retkipaikka valita aina fiksusti ja tarkasti etenkin talviaikaan. Keskemmällä saarta nimittäin oli lunta hyvinkin reilusti vuoristossa, mutta rannikolla saattoi olla täysin lumetonta. Eli talviaikaan voi valita, haluaako mennä lumikenkäretkeilyä vai ihan kävelyretkeilyä, molempiin löytyy mahdollisuuksia.

Olosuhteet voivat päästä yllättämään myös teillä autoillessa. Pääosin tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa ja osin sulatkin, mutta taas lumisadepäivien jälkeen ne olivat yhtäkkiä hyvinkin talviset. Lisäksi mutkaisilla teillä saattaa yhtäkkiä tulla mutkan jälkeen eteen valtava lumikinos, kun voimakas tuuli on saattanut kinostaa lumen tielle paikallisesti. Eli ajellessakin kannattaa olla tarkkana!

Lumikengillä rinneharjoittelua

Itse olimme innostuneet lumikenkäilystä koirien kanssa vasta nyt talven aikana emmekä olleet sitä päässeet aiemmin harjoittelemaan rinneolosuhteissa. Laadukkailla lumikengillä (niissä on paljon eroja!) oli kovinkin helppoa mennä rinteitä ylöspäin. Silti muutaman kerran kävi niin, että vaikka rinne ei ensisilmäyksellä alhaalta käsin katsottuna kovin jyrkältä näyttänytkään, niin lumikengillä ylöspäin lähtiessä se saattoikin tuntua selvästi kesäkautta jyrkemmältä.

Etenkin alastulojen kanssa oli välillä haasteita lumikenkien kanssa. Emme toki varmasti osanneet myöskään täysin oikeaa tekniikkaa, mutta päädyimme siihen, että parempi pysytellä loivemmissa rinneosuuksissa talviaikaan. Muutaman kerran jouduimme ottamaan lumikengät kokonaan pois jaloista päästäksemme rinteen helpommin alas.

Senja on luonnon oma upea eläinpuisto

Senjassa on valtava oma viehätys sen monipuolisuuden ansiosta. Monipuolisuus näkyy sekä erilaisissa maisemissa, maaston muodoissa, olosuhteissa sekä myös eläinkunnassa. Ihan kaikessa!

Joka paikassa näkyy myös talvella paljon luonnoneläimiä. Reissumme aikana törmäsimme lukuisiin merikotkiin, lumikkoon, hylkeisiin, naaliin, lukuisiin erilaisiin merilintuihin sekä tunturipeuroihin. 

Koirien kanssa kulkiessa saa siis olla tarkkana, ettei pääse häiriköimään näitä upeita luonnoneläimiä niiden omassa elinympäristössään.

Valaita emme tällä reissulla bonganneet, sillä juuri tänä talvena – kuulemma ensimmäistä kertaa vuosikausiin – valaat olivat liikkuneet näiltä seuduilta etelämmäs. Mutta ehkä jonain tulevana vuotena niitäkin vielä näemme.

SporttiRakin päätoimittaja ja tuottaja. Aktiivinen koiraharrastaja Pohjanmaalta. Kotona on kolme homekoiriksi koulutettua työkoiraa: 4 v aussie Jekku, 2 v käyttislabbis Vainu ja 9 v käyttislabbis Sisu. Nyttemmin olemme kuitenkin keskittyneet harrastuspuolelle treenaamaan etenkin tokoa, pk-lajeja (haku ja jälki), paimennusta, nomea ja agilityä. Harrastamme lisäksi koirien kanssa vaellusmatkailua Suomessa ja ulkomailla.

Kommentoi

Kirjoita kommentti
Kirjoita nimesi tähän